Baanalla: Rööperin rommikeidas

Mikä? Kokomo Tikibar & Room.
Missä? Uudenmaankatu 16–20, Helsinki.

Kokomon ovimies on
puisevaa sorttia.

Syyskuun alkajaisiksi käväisin pääkaupungissa pitkän viikonlopun mittaisella lomareissulla, jonka viimeisenä ohjelmanumerona kävin Kokomossa syömässä ja drinkeillä vanhojen ystävien kanssa. Beach Boysin Cocktail-elokuvaa varten levyttämältä laululta nimensä lainannut ravintola julistaa tikin ilosanomaa Punavuoressa jo kuudetta vuotta, ainakin toistaiseksi ilman varteenotettavia haastajia. Lahdessa kylläkin nähtävästi toimii toinen Kokomo osana Jackalope-yökerhoa, ja Espoossa on Tiki Bing -niminen baari, joka on avoinna yleisölle viikonloppuiltaisin, mutta sen suuremmalla massalla ei tiki-ilmiö ole vielä Suomeen vyörynyt. Samaan markkinarakoon tähtäävien kilpailijoiden puuttumisen saattaisi kuvitella näkyvän puolivillaisena toteutuksena, mutta onneksi näin ei ole käynyt ainakaan Helsingin Kokomon tapauksessa.

Ravintolan miljöö on tehty varsin kiitettävällä pieteetillä hyviä tikiperinteitä kunnioittaen: on bambua ja kaislaa, lehteviä ruukkukasveja, ihmisenkokoisia tikipatsaita, kalanpyydysten inspiroimia valaisimia ja niin edespäin. Vaimeana soiva taustamusiikki on sekoitus vanhaa rock 'n' rollia, surfia, havaijilaista kitarointia ynnä muuta tunnelmaan mukavasti istuvaa. Vaatekoukkuina on pieniä tikiveistoksia, henkilökunta pukeutuu asianmukaisesti havaijipaitoihin ja ilmastointiputketkin on naamioitu piiloon juuttikankaisilla kahvisäkeillä. WC-tiloissa homma on jätetty vähän puolitiehen, mutta niin kauan kuin pysyttelee ravintolasalin puolella, trooppisen illuusion särkee lähinnä se, että ikkunasta ulos vilkaistessa näkymä saattaa olla samanlainen kuin Anthony Bourdainin visiitillä.

Kokomon ruokalista tasapainottelee tutun ja eksoottisen välimaastossa: pääraaka-aineet ovat enimmäkseen perinteistä grillisettiä – Black Angus -härkää, possun ribsejä, kananrintaa, lohta – mutta lisukkeiden puolelta löytyy hieman enemmän mielikuvitusta. Itse tosin tulin valinneeksi ehkä koko listan tavanomaisimman annoksen, Flaming Steakin, joka koostui härän flank steakista, isoista paahdetuista perunalohkoista, grillatuista kasviksista, chilibearnaisesta ja rucolasta. Lihan kypsyysaste oli oikea ja se oli mehevää, joskin myös hivenen sitkeää. Perunat olivat pinnalta miellyttävän rapeita ja sisältä sopivan kypsiä. Chili tasapainotti bearnaise-kastikkeen täyteläisyyttä mukavasti, mutta siltikin annos olisi ollut liian raskas ilman kasviksia, jotka toivat siihen tervetullutta raikkautta. Juuri muuta ne eivät siihen sitten tuoneetkaan, sillä rucolaa lukuunottamatta ne olivat maultaan miedoimmasta päästä, eikä niitä ollut ainakaan mitenkään havaittavasti maustettu. Kaiken kaikkiaan annos ei tarjonnut mitään erityisen säväyttävää, mutta ajoi kyllä asiansa aivan tyydyttävästi, sillä drinkkien perässähän tikibaariin kuitenkin mennään.

Mai tai roa ae!

No, entäs ne drinkit sitten? Alkajaisiksi piti tietenkin testata Kokomon Mai Tai, joka listan mukaan ei olekaan mikä tahansa halpa kopio, vaan peräti Original Mai Tai. Väitteelle löytyi myös katetta, sillä saamani drinkki muistutti niin ulkonäkönsä kuin makunsakin puolesta hyvinkin läheisesti itse Trader Vicin reseptillä tekemiäni. Maussa tosin oli mielestäni häivähdys karvasmantelia, mikä pistää epäilemään, että juomaan oli käytetty orgeat-siirapin sijaan amarettoa, vaikka lista toisin väittääkin; kauneusvirhe, mikäli näin on, mutta ainakaan minulle ei mikään deal breaker. Drinkki oli joka tapauksessa oikein hyvä, ja epäilemättä autenttisin Mai Tai, joka minulle on koskaan baarissa tarjoiltu.

Ruuan jälkeen tilaamani Bahama Papa on ilmeisesti Kokomon baarimestarien omaa keksintöä, sillä ainakaan netistä samalla nimellä löytämäni reseptit eivät ollenkaan muistuta Kokomon drinkkiä, johon tulee mm. teevodkaa ja tamarinditahnaa. Lista luonnehtii juomaa sanoilla "spicy & creamy", mutta käytännössä sen maku painottui sinne creamyn puolelle spicyn kustannuksella. Drinkki toimi kuitenkin mukavasti jälkkärinä, ja bonuksena se tarjoiltiin hauskassa keraamisessa tikimukissa. Tällaiset mukit ovat olennainen osa tikikulttuuria, ja kultakauden aikaiset tikimukit ovat nykyisin haluttua vintagea. Kokomon mukit ovat uustuotantoa, peräisin lontoolaiselta CheekyTikiltä, joka näyttäisi toimittaneen myös ison osan ravintolan sisustuksista.

Vain tähtisadetikku
puuttuu.

Illan viimeinen juoma, Blue Hawaii, oli näistä heikoin esitys: turhan makea ja muutenkin vähän pliisu. Drinkki oli vieläpä koristeltu vaaleanpunaisella paperipäivänvarjolla, mikä olisi kyllä varmaankin toiminut ironisena viittauksena huonoihin kasaridrinkkeihin, jos se olisi lätkäisty jonkin oikeasti hyvän ja oivaltavan cocktailin päälle. Sopii toki kysyä, onko Blue Hawaii alkujaankaan ollut juuri muuta kuin veruke sinisen Curaçao-liköörin kanssa lotraamiselle, mutta kyllä siitä nykyaikana saisi kernaasti tuunata vähän kiinnostavamman. Kritiikki on kuitenkin syytä suhteuttaa siihen, että muut illan aikana nauttimani juomat eivät suurta moitteen sijaa jättäneet, ja jostainhan sitä on nillityksen aihetta revittävä, jotta säilyttää bloggaajauskottavuutensa eikä leimaudu ihan täysin fanipojaksi. Palvelustakaan en pahaa sanaa keksi, vaikka yrittäisin.

Kokomo tarjoaa arkisin myös lounasta sekä lauantaisin brunssia, joista minulla ei ole kokemusta. Parin à la carte -ruokailun perusteella sinne ei välttämättä pelkän syömisen vuoksi kannata suunnistaa, mutta hauskaan illanviettoon Kokomo on kyllä aivan omiaan, ja romanttista tunnelmaakin löytyy, joten kuvittelisin sen toimivan hyvin myös treffipaikkana. Jos tikimeininki ei innosta, tarjolla on myös suppeahko mutta varmaankin useimmille riittävä valikoima oluita ja viinejä, ja eivätköhän baarimestarit suostu pyydettäessä sekoittamaan drinkkejä listan ulkopuoleltakin, joskin tällöin luonnollisesti jää paitsi suuresta osasta paikan viehätystä. Lisää tällaisia Suomeen!