Musacorner / baanalla: Lauttasaaren leijonien trooppinen tanssiinkutsu

Mikä? Kaveri Special Prunnifest-tapahtumassa.
Missä? Tuba Food & Lounge, Oulu.

Sattuipa vaihteeksi onni onnettomuudessa: Olimme aikeissa mennä Jarkko Martikaisen soolokeikalle, mutta emme olleet hankkineet lippuja ennakkoon, ja pääsimme liikkeelle sen verran myöhään, että oveltakin oli liput myyty loppuun. Varasuunnitelmana meillä oli mennä naapurikuppilaan kuuntelemaan meille ennalta jokseenkin tuntematonta Kaveri Specialia, joka sitten osoittautuikin oivaksi löydöksi. Hassunkuuloisen nimen taakse kätkeytyy mahdollisesti ainoa yhtye, joka tekee afrobeat-tyylistä musiikkia suomeksi, ja luultavasti ainakin ainoa, joka on sitä levyttänytkin. Helsinkiläisbändin nimeä kantava ensilevy julkaistiin vuonna 2014 ja toinen, Korkea elämä, pari kuukautta sitten. Uutukaista olikin Tubassa keikan jälkeen kaupan, trendikkäästi vinyylinä tietenkin.

Kaveri Special: Jonne Renvall (vas.), Kimmo Kivistö,
Timjam Uddström, Felix Adje ja Tino Puisto.

Kaveri Specialin laulut ovat aurinkoisen duurivoittoisia, ja niiden aiheet vaihtelevat sujuvasti pussikaljan, vapaapäivien ja ihanien kirppistyttöjen kaltaisista elämän yksinkertaisista iloista kosmista kuvastoa maalailevan Avaruushissin ja Ikaros-myyttiin viittaavan Lentävän pojan kaltaisiin korkeammissa sfääreissä pyöriviin tarinoihin. Psykedeelisen kuorrutuksensa alla jälkimmäisetkin tosin pohjimmiltaan käsittelevät ikiaikaisia teemoja, kuten rakkautta ja vapauden kaipuuta. Tyylillisiä esikuvia heikonlaisesti tuntevana en lähde arvioimaan, kuinka autenttista bändin musiikki on, eikä sillä liene mitään väliäkään, kun kyse on jo lähtöjäänkin eri musiikkikulttuurien elementtejä yhdistelevästä tyylistä. Suomalaiset soittajat epäilemättä heittävät soppaan omat mausteensa, ja mikäpä on heittäessä, kun näkemystä ja osaamista tuntuu löytyvän: KS:n setti tarjosi kasapäin vetäviä rytmejä ja hyvää mieltä. Pieneltä haparoinnilta ei tosin vältytty, mutta vaikka Eläinpainajainen-biisin aloitus meni uusiksi, komppi ei tauonnut hetkeksikään, eikä myöskään laulusolistin laulu, vaan ainoastaan improvisoidut sanat paljastivat kömmähdyksen.

Paitsi soitto, myös miksaus onnistui ilahduttavan hyvin. Ainoa soitin, jonka oikeaa volyymiä jouduttiin hieman hakemaan, oli kiippari, jota toinen kitaristi soitti parissa biisissä, ja instrumenttien ohella myös laulut erottuivat mainiosti. Viisihenkisen bändin jäsenistä neljä lauloi, usein kaikki yhtä aikaa, mikä kuulosti oikein komealta. Keikan loppua kohti musiikki alkoi mennä yleisöllä jalan alle, mitä edesauttoi se, että lavan eteen oli raivattu jonkin verran avointa tilaa keikkaa edeltäneitä salsatansseja varten. Hyvät bileet siis – nämä spesiaalit kaverit tilaisin ilman muuta esiintymään hypoteettiseen tikibaariini. Molemmat levyt löytyvät Spotifysta, mutta arvelen tämän poppoon olevan niitä artisteja, jotka kannattaa kokea nimenomaan livenä.