torstai 31. elokuuta 2017

Kuukauden kulaus / baanalla: Ei merta edemmäs, osa 2

Mikä? La Ola! Maistila. Alk. 5,1%, 11 IBU.
Missä? St. Michael Irish Pub, Oulu.

Irkkupubi tuskin on ensimmäinen paikka, josta odottaisi tikimeininkiä löytävänsä, mutta Oulun perinteinen Guinness-keidas St. Michael on paitsi irkkupubi, myös yksi kaupungin parhaista olutravintoloista, joka mielellään ottaa hanoihinsa vierailemaan paikallisten panimojen uutuustuotteita. Niinpä sinne päätyi myös Maistilan passionhedelmällä, appelsiininkuorella ja korianterilla maustettu vehnäolut, jota pääsin eräänä kauniina ja lämpimänä elokuisena lauantai-iltapäivänä maistamaan. Maistilan edellinen passionhedelmäolut oli hieman epämääräinen tapaus, mutta tällä kertaa kyseessä ei ole hybridi, vaan tyylipuhtaampi witbier. Kevyet vehnäoluet ylipäätään ovat suosikkijuomiani kesällä, joten trooppisella hedelmällä ryyditetty vehnäolut kuulosti aivan erityisen houkuttelevalta, mutta nostinko riman taas kerran liian korkealle?

Väriltään La Ola! on hailakan kullankeltainen ja samea. Runsaan hedelmäisessä tuoksussa passionhedelmä on hienosti esillä, mikä nostaa odotuksia entisestään. Maku on happamahko, katkeroa on hyvin niukasti. Passionhedelmä maistuu oikein mukavasti ja appelsiinin vivahde täydentää sitä harmonisesti, mutta korianteria en mausta löydä – sääli, sillä pientä lisäsärmää olut mielestäni vielä kaipaisi, ja annos yrttisyyttä voisi olla juuri omiaan sitä tuomaan. Tällaisenaankin La Ola! oli kyllä mitä mainioin loppukesän yllätys-melkein-hellepäivän raikastaja, ja tähän mennessä maistamistani passionhedelmällä maustetuista oluista se taisi mennä kärkipaikalle. Seuraava haastaja onkin jo tiedossa, tänään alkaneessa SOPP Oulussa pitäisi nimittäin olla tarjolla Teerenpelin Savannisamu-alea.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Tikiloikka goes Karibia

Kyllä vain, varasin itselleni lomamatkan tropiikkiin. Ajatus Karibialla käymisestä on kutkutellut mieltäni jo hyvän aikaa, ja nyt kun olen joulun jälkeen runsaan kuukauden ajan vapaaherrana ennen uusiin haasteisiin tarttumista, tilaisuuttahan ei kerta kaikkiaan voinut päästää lipumaan ohitse. Edessä oleva elämänmuutos on sitä paitsi sen verran mittava ja stressaava, että kunnon irtautuminen arkikuvioista tulee todellakin tarpeeseen. Varasinkin majoituksen all inclusive -resortista, vaikka tähän mennessä olen hieman vierastanut ajatusta – tällä lomalla en halua vaivata päätäni millään asialla, en edes ruokapaikan etsinnällä.

Kuvan saari ei liity tapaukseen.
Matkakohteeksi valitsin Dominikaanisen tasavallan, joka kattaa suurimman osan Isojen Antillien saariryhmään kuuluvasta Hispaniolan saaresta; saaren länsiosa kuuluu Haitille. Itse Kristoffer Kolumbus perusti Hispaniolalle uuden maailman ensimmäisenä eurooppalaisasutuksena pidetyn (joskin lyhytikäiseksi jääneen) La Navidadin  sen jälkeen, kun hänen lippulaivansa Santa María oli haaksirikkoutunut nykyisen Haitin edustalla jouluna 1492. Amerikkojen vanhin yhtäjaksoisesti asutettu eurooppalaiskaupunki on puolestaan Kolumbuksen Bartolomeo-veljen perustama Santo Domingo, joka on nykyisin Dominikaanisen tasavallan pääkaupunki. Haitilaista rommiahan kehaisin viime postauksessani, ja luonnollisesti myös Dominikaanisella tasavallalla on omat romminsa, kuten Barceló, Brugal ja Matusalem, joten ainakin niiden maistelua matkaohjelmassani on varmasti.

Lapu-Lapun patsas Mactanilla.
(Lähde: Wikimedia Commons,
kuvaaja: Alpapito. Julkaistu
lisenssillä CC BY-SA 3.0.)
Kolumbuksesta saammekin oivan aasinsillan toiseen kuuluisaan löytöretkeilijään Fernão de Magalhãesiin, joka tunnetaan ensimmäisenä maailmanympäripurjehtijana. Tai siis ainakin melkein: Magalhãesin retkikunta kyllä kiersi maapallon, mutta kapteeni itse ei takaisin Eurooppaan saakka selvinnyt, vaan hänen kohtalokseen koitui sekaantuminen paikallisten mahtimiesten välienselvittelyyn nykyisillä Filippiineillä. Huhtikuussa 1521 Magalhães kaatui Mactanin taistelussa datu Lapu-Lapun sotureita vastaan, ja matkan loppuunsaattaminen jäi Juan Sebastián Elcanon harteille. Lapu-Lapusta on sittemmin leivottu Filippiinien kansallissankari, ja alun perin Oponina tunnettu kaupunki Mactan-saarella on uudelleennimetty hänen mukaansa.

Mitenkö tämä kaikki liittyy blogin teemaan? No, tietenkin siten, että Lapu-Lapulla on ikioma nimikkococktailinsa, joka syntyy tähän tapaan:

Chief Lapu Lapu
9 cl appelsiinimehua
6 cl sitruunamehua
3 cl sokerisiirappia
3 cl passionhedelmäsiirappia
4½ cl tummaa jamaikalaista rommia
4½ cl vaaleaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)

Ravista jääpalojen kera ja kaada siivilöimättä suureen aromilasiin. Lisää tarvittaessa jäitä sen verran, että lasi täyttyy.
Reseptin alkuperästä ei ole tietoa, joskin voisi tietysti arvata, että sen on keksinyt joku 1900-luvun puolivälin lukuisista filippiiniläisistä tikibaarimestareista. Tämä muunnelma on peräisin lasvegasilaisesta Aku Aku -ravintolasta:
Aku Aku Lapu
3 cl sitruunamehua

3 cl ananasmehua

3 cl greippimehua

3 cl appelsiinimehua

3 cl falernumia

3 cl puolitummaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)

3 cl tummaa jamaikalaista rommia

3 cl Lemon Hart 151 -rommia
n. 4,8 dl jäämurskaa

Pane kaikki ainekset blenderiin. Blendaa suurella nopeudella n. 20 sekuntia ja kaada tikikulhoon (tai suureen aromilasiin). Lisää jäitä tarvittaessa.
Juoma on tarkoitettu kahden jaettavaksi, joten jos teet drinkin vain itsellesi, puolita määrät. Vastaavasti myös blendausaika on syytä vähentää noin puoleen, jotta juomasta ei tule liian laimea. Itse asiassa myös standardiversiosta riittää hyvinkin kahden juotavaksi, joten tökkää lasiin kaksi pilliä, himmennä valoja ja pane havaijilaista kitaramusiikkia soimaan, niin romanttinen ilta on valmis. Oma suosikkini näistä kahdesta taitaa olla standardiversio – epäilemättä osaksi sen takia, että siihen tulee passionhedelmäsiirappia, josta en koskaan saa tarpeekseni, mutta myös siksi, että Myersin tumma jamaikalainen rommi toimii siinä mielestäni aivan erityisen hyvin. Kuivempien drinkkien ystävälle Aku Akun versiokin saattaa olla mielenkiintoinen tuttavuus, mutta Lemon Hart 151:n hankinnassa on verkkokauppashoppailijallekin haastetta.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Viiden tähden rommielämys

Laiskottaa enkä jaksa keksiä jutun juureksi mitään erityistä teemaa, joten pannaanpa vaihteeksi tämmöinen "kokeillaan summamutikassa jotain uutta drinkkireseptiä" -postaus. Ohje löytyi tällä kertaa Beachbum Berry's Sippin' Safarista, ykkösreferenssissäni Beachbum Berry Remixedissä tätä ei ole. Alkujaan drinkki on lähtöisin Don the Beachcomberilta 1930-luvun loppupuolelta. Berryn mukaan jo 1940-luvun alussa juoma oli pudonnut pois ravintolan menyystä – syytä voin vain arvailla, sillä ei tämän maussa ainakaan minun mielestäni mitään moitittavaa ole.
Port au Prince
1½ cl limemehua
1
½ cl ananasmehua
1
½ cl falernumia
¾ cl sokerisiirappia
2¼ cl Barbancourt-rommia
2
¼ cl puolitummaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)
1 hölsky Angostura bittersiä
6 tippaa (
tl) grenadiinia
n. 1,2 dl jäämurskaa

Pane kaikki ainekset blenderiin. Blendaa suurella nopeudella korkeintaan 5 sekuntia. Kaada esim. lyhytjalkaiseen viinilasiin.
Tein kirjan mukaiseen reseptiin pari muutosta: Ensinnäkin alkuperäiseen drinkkiin tulee Neitsytsaarten rommia, jota Berry yleensä suosittelee puertoricolaisen rommin korvaajaksi. Tästä päättelin, että kutakuinkin samanlaiseen lopputulokseen pääsee myös muilla espanjalaisen perheen rommeilla, ja koska niitä tikiresepteissä tavallisesti edustaa puertoricolainen rommi, päätin yksinkertaisuuden nimissä pitäytyä vanhassa kaavassa. Itse käytin tässä nicaragualaista Flor de Cañaa, mutta jos haluat tehdä cocktailistasi mahdollisimman autenttisen, Berryn suosittelema merkki on Cruzan, jota voi etsiskellä verkkokaupoista. Toinen muutos on se, että kirjassa drinkki ohjeistetaan kaatamaan pilsnerilasiin, mitä hieman ihmettelin, koska mikään erityisen pitkä juoma tämä ei ole. Mahdollisesti ideana on, että lasiin lisätään jäitä kaatamisen jälkeen, mutta kirjassa ei tällaisesta ole mitään mainintaa. Koska en pilsnerilaseja edes omista, päädyin lopulta Ultima Thule -sarjan punaviinilasiin, joka sekin jäi sen verran vajaaksi, että lisäsin hieman jäämurskaa ennen kuvan ottamista.

Haitilainen Rhum Barbancourt onkin meille aivan uusi tuttavuus. Ranskankieliselle Karibialle tyypilliseen tapaan se tehdään tuorepuristetusta sokeriruokomehusta, eli se on tyypiltään agricole-rommi ja siten ehkäpä parhaiten korvattavissa jollain toisella puolitummalla agricolella; Alkon tarjonnasta voisi kokeilla martiniquelaista Trois Rivières VSOP Réserve Spécialea, jonka ainakin hintansa puolesta luulisi olevan kyllin laadukas myös hyvän Mai Tain raaka-aineeksi. Barbancourt on kuitenkin omanlaisensa otus ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos vain onnistuu jostain itselleen pullon nappaamaan (ja onhan Port au Prince sitä paitsi nimettykin Haitin pääkaupungin mukaan). Kahdeksan vuotta kypsytetty viiden tähden Barbancourt on oiva kompromissi: ei liian tyyris cocktailkäyttöön, etenkään kun sitä tarvitaan melko harvoin, mutta silti nautiskelujuomanakin se vetää mielestäni hyvinkin vertoja VSOP-konjakille, jota se muuten maultaan muistuttaakin, joten konjakkikin voisi olla sille drinkeissä ihan kelpo korvike.

maanantai 7. elokuuta 2017

Vieraisilla: SOPP Helsinki 2017

Käväisin tapani mukaan kesälomani päätteeksi isolla kirkolla, jossa yhtenä ohjelmanumerona oli Suuret Oluet – Pienet Panimot -festivaali eli tuttavallisemmin SOPP Rautatientorilla. Kirjoitin tapahtumasta Suomen, ellei peräti koko maailman, parhaan sosiaalisen olutsovelluksen Pint Pleasen blogiin vierailupostauksen, jonka voit käydä lukemassa täällä. Maistamistani oluista täytyy nostaa esiin erinomaisen tikihenkinen CoolHead Brew -panimon Salty Ananas Sour, joka kuitenkin valitettavasti jäi pieneksi pettymykseksi; rommilla liekitetyn ananaksen maku oli kyllä sinänsä oikein hieno, mutta liian hento, kun taas merisuolan maku oli mielestäni turhan dominoiva. Lisää eksoottisia hedelmäoluita pääsen toivottavasti maistelemaan kuun vaihteessa järjestettävässä SOPP Oulussa.

SOPPin festarialueella Rautatientorilla kävi
perjantaina jo päivällä melkoinen kuhina.
Samalla reissulla kävin myös Helsinki Distilling Companyn baarissa Teurastamolla, ja kokemukseni perusteella voin itse kullekin lämpimästi suositella siellä vierailemista. Talon cocktailit ovat erinomaisia, ja niissä käytetään paljon tislaamon omia tuotteita, kuten giniä, akvaviittia ja tyrnipontikkaa. Ensimmäiset viskitkin ovat kuulemma kypsymässä ja valmistuvat vuonna 2018, joten kotimaisittain vanha tekijä Teerenpeli sekä tänä vuonna ensimmäisen ruisviskieränsä pullottava Kyrö saavat piakkoin seuraa viskimarkkinoille. Elämme siis jännittäviä aikoja paitsi pienpanimojen, myös pientislaamojen suhteen. Kippis sille!