Kuukauden kulaus / baanalla: Rotorua Rotuaarilla, osa 2

Mikä? Tuatara Tu-Rye-Ay Midnight Rye IPA. Tuatara Brewery, Uusi-Seelanti. Alk. 7,5%, 60 IBU.
Missä? Oluthuone Leskinen, Oulu.

Hyvissä olutravintoloissa vierailevat hanatuotteet vaihtuvat tiuhaan, mutta ehdin sentään arvioimaan vielä ainakin yhden Tuatara Breweryn tuotteen ennen kuin uusiseelantilaispanimo heittää Oululle hyvästit. Tyylimerkintä "midnight rye IPA" tahtoo ilmeisesti sanoa, että kyseessä on black IPA, jossa suomalaisittain kiinnostavasti on käytetty ruista. Sysimustaa olutta kuorruttaa paksuhko, caffe latten värinen vaahto, joka tarttuu tiukasti lasin reunoihin. Tuoksussa erottuu selvästi ruismaltaalle ominainen mämminen aromi; sen lisäksi kuivattuja hedelmiä, jonkin verran alkoholia sekä aavistus kahvia.

Maku on sellainen kuin black IPA:lta odottaisikin, sekoitus perinteisen IPA:n humalaista raikkautta ja stoutmaista paahteisuutta. Oikein hyvä, makeutta on jonkin verran muttei liikaa, eikä alkoholikaan tunge läpi. Jälkimaussa päällimmäisenä viipyilee raikas humalan aromi, jonka taustalla on annos eräänlaista täyteläisyyttä, sellaista kuin vaikkapa hyvässä paahdetussa leivässä. Siihen nähden, että oluttyylinä black IPA ei lukeudu suosikkeihini, Tu-Rye-Ay on kyllä erittäinkin hieno esitys, josta näin grillikauden koittaessa saisi arvatenkin oivan ruokajuoman tummemmille lihoille. Siis jos sitä vain saisi jostain hankittua...

Blue blue wine

Mikä? La Vida en Colores Blue Hawaii. Anecoop Bodegas. Alk. 5,5%.
Missä? Alko, vakiovalikoima.

Kolmen espanjalaisen viinintuottajaosuuskunnan yhteenliittymä Anecoop Bodegas tuottaa perinteisten rypäleviinien ohella vähäalkoholisia aromatisoituja viinejä La Vida en Colores -tuotemerkillä. Sarjaan kuuluvat LVEC Orange Mimosa, LVEC Green Apple ja LVEC Blue Hawaii, joista viimeksimainittu tuli hiljattain saataville Alkoon. Ananaksella ja kookoksella maustettu viini on kirkkaansinistä väriään myöten niin korni konsepti, että pakkohan se oli ottaa testiin. Ennakko-odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta ehkäpä juoma yllättäisi positiivisesti?

Alkon luokittelussa Blue Hawaii sijoittuu kuohuviinit ja samppanjat -kategoriaan, ja pullo onkin suljettu (synteettisellä) samppanjakorkilla, mutta poretta juomassa on hyvin maltillisesti, eikä se juurikaan kuohua lasiin kaadettaessa. Kookoksen makua siitä ei löytänyt edes huushollin kookoksenvihaaja; ananas sen sijaan maistuu selvästi, mutta vaikka valmistaja kertookin käyttäneensä luonnollisia aromeja, maku tuo mieleen pikemminkin ananaskarkin kuin tuoreen ananaksen. En tiedä, onko olemassa ananaslonkeroa, mutta jos on, kuvittelisin sen maistuvan kutakuinkin tältä. Pohjana olevan viinin raikkaus ei onneksi ole jäänyt peittoon, mutta siltikin juoma on makuuni liian imelä, joten kokeilin drinkkiä, johon tuli yksi osa vaaleaa rommia ja kolme osaa viiniä on the rocks. Lopputulos ei ollut mitenkään mieleenpainuva, mutta ainakin viinin makeus tasoittui selvästi, ja samalla hieman yllättäen kookoksen maku nousi esille. Niinpä etenkin booliaineksena Blue Hawaiilla saattaakin olla jonkinlaista potentiaalia, mutta sellaisenaan juotavaksi en sitä suosittelisi.

Pitkää päähän

Suomi 100 -juhlavuosi jatkuu! Suunnittelin alun perin, että olisin julkaissut tämän reseptin vapuksi, ja aloin jopa kehitellä sitä hyvissä ajoin, mutta lopulta vappu kuitenkin pääsi yllättämään bloginpitäjän. Äitienpäivää ajatellenkin alkaa olla vähän myöhäistä, joten olkoon tämä nyt sitten vaikkapa lakkiaisdrinkki; juhannukseksi yritän vähän skarpata.

Kyseessä on joka tapauksessa kunnianosoitus suomalaiselle panimojuomien klassikolle, Hartwall Original Long Drinkille eli tuttavallisemmin lonkerolle, joka lanseerattiin Helsingin olympiavuonna 1952 ja on siten itsekin jo kunnioitettavat 65 vuotta vanha. Omaa tikilonkeroani varten hajotin perinteisen lonkeron peruskomponentteihinsa, joiden ajattelin olevan gini, greippi ja pore. Viimeksimainittua päätin lähteä hakemaan juhlavuosituotteesta, Valkia 100 -marjakuohuviinistä, ja makeuttajaksi valitsin suosikkini passionhedelmäsiirapin. Tällaiseksi resepti lopulta muotoutui:

Suction Cup
3 cl suomalaista giniä (esim. Napue)
4 cl greippimehua
3 cl passionhedelmäsiirappia
2–3 hölskyä orange bittersiä
8 cl Valkia-kuohuviiniä

Täytä suuri grogilasi selvästi yli puolilleen jäämurskalla. Lisää gini, mehu, siirappi, katkero ja lopuksi hyvin jäähdytetty kuohuviini. Sekoita varovasti pystysuuntaisella liikkeellä, jotta kerrokset sekoittuvat. Lisää jäitä tarvittaessa.

Orange bitters ei ole välttämätön, mutta korostaa mukavasti greippimehun sitruksisuutta ja ginin yrttisyyttä. Käytin tässä verkkokaupasta tilaamaani Regans'-merkkistä katkeroa, mutta Alkon vakiovalikoimaan kuuluva De Kuyper Original Elixirs Orange Bitters on otaksuttavasti sekin ihan kelpo vaihtoehto.