Kuukauden kulaus: Kona rock you tonight, osa 3

Mikä? Hibiscus Brut IPA. Kona Brewing Co., USA. Alk. 8,2%, 40 IBU.

Missä? Alko, tilausvalikoima.

Erilaiset IPA:t ovat olleet olutharrastajien suosiossa pienpanimobuumin alusta asti, eikä niiden suosio näytä olevan mitenkään hiipumaan päin, vaikka esimerkiksi sour alea onkin joskus uudeksi IPA:ksi veikkailtu. Alatyyleissäkin löytyy: on West Coast IPA, New England IPA, black IPA, milkshake IPA... Yksi uusimmista keksinnöistä on nimeltään brut IPA; kuohuviinien maailmasta lainattu termi viittaa erittäin kuivaan juomaan, ja tunnusomaista näille oluille onkin äärimmäisen pieni jäännössokerin määrä. Uutta tyyliä on lähtenyt kokeilemaan myös vanha tuttumme, havaijilainen Kona Brewing, jonka brut IPA:ssa on lisämausteena hibiskusta.

Väriltään olut on keskitäyteläisen kullankeltainen, hieman oranssiin vivahtava. Tuoksu on odotetusti trooppisen kukkaisa ja lisäksi mehevän persikkainen. Maku puolestaan on nimenomaan brut eli hyvin kuiva, alkuun siitä ei juuri muita ulottuvuuksia tunnu löytyvänkään mutta kun juoma on saanut hieman lämmetä, sen aromikkuus alkaa päästä paremmin oikeuksiinsa. Kuivuudesta huolimatta minkäänlaista tympeää kitkeryyttä ei ole aistittavissa, ja jälkimaku on suorastaan lempeä. Mikään kuumien kesäpäivien juoma tämä yli 8-prosenttinen olut ei ole, mutta viilenevään kesäiltaan se on hyvinkin omiaan.

Aivan sumussa, osa 2

Trader Vicin nimiin luettavista drinkeistä Mai Tain ja Scorpionin ohella tunnetuin lienee Fog Cutter, jota Beachbum Berry luonnehtii kirjassaan tikidrinkkien Long Island Iced Teaksi. Kuvaus onkin sangen osuva, sillä juoma on melkoisen vahva ja siinä on sekaisin kolmea eri väkevää viinaa. Olen aiemmin tehnyt kotona kaksi Fog Cutterin muunnelmaa ja juonut baarissa kolmannen, mutta nyt päätin viimeinkin käydä käsiksi alkuperäiseen reseptiin, joka menee näin:

Fog Cutter

6 cl sitruunamehua
3 cl appelsiinimehua
1½ cl orgeat-siirappia
6 cl vaaleaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa, esim. Havana Club)
3 cl brandyä
1½ cl giniä
1½ cl cream-tyylistä sherryä

Kaada kaikki ainekset sherryä lukuunottamatta shakeriin ja ravista jäiden kera. Kaada siivilöimättä suureen lasiin, lisää jäitä tarvittaessa. Kaada sherry floatiksi juoman pinnalle.

Myöhemmin Vic kehitti reseptistä muunnellun version, jossa alkoholia on hieman vähemmän ja jossa drinkki blendataan ravistamisen sijaan:

Samoan Fog Cutter
6 cl sitruunamehua
3 cl appelsiinimehua
1½ cl orgeat-siirappia
1½ cl brandyä
1½ cl giniä
4½ cl vaaleaa rommia
1½ cl sherryä
n. 2,4 dl jäämurskaa

Kaada ainekset blenderiin sherryä lukuunottamatta ja blendaa (korkeintaan) 10 sekuntia. Kaada siivilöimättä suureen lasiin, lisää jäitä tarvittaessa ja floattaa sherry.

Ohjeen mukaan nämä pitäisi oikeastaan tarjoilla erityisessä Fog Cutter -tikimukissa, mutta sellaista ei nyt ainakaan tästä taloudesta satu löytymään, joten päädyin käyttämään isoa grogilasia. Pääasia on, että lasilla tai mukilla on riittävästi kokoa, sillä molemmilla versioilla on volyymiä melko runsaasti.

Siihen nähden, että kummassakin reseptissä on täsmälleen samat ainekset ja vieläpä pitkälti samoissa suhteissa, juomat eroavat toisistaan yllättävän paljon. Samoan Fog Cutter on luonnollisesti originaalia pehmeämmän makuinen, koska siinä on lähtöjäänkin vähemmän viinaa ja koska blendaaminen laimentaa sitä enemmän kuin ravistaminen, mutta ainakin minusta tuntuu myös siltä, että brandy nousee siinä selvemmin esiin vaikka sen määrä on puolitettu originaaliin nähden. Beachbum Berry on sitä mieltä, että Samoan Fog Cutter on näistä kahdesta selvästi parempi, mutta itse en ole tästä niinkään varma, sillä pidin kyllä kovasti myös originaalin särmikkyydestä – sanotaanko vaikka näin, että aperitiiviksi ottaisin ennemmin originaalin, mutta aterian päätteeksi samoalaisen. Eripituisten blendausaikojen vaikutusta samoalaisen makuun en lähtenyt vielä kokeilemaan, mutta arvelen että oma sweet spotini löytyisi jostain lähempää viittä kuin kymmentä sekuntia.

Kuukauden kulaus: Parempia aikoja odotellessa

Mikä? Persikoosi. Maistila. Alk. 6,0%.
Missä? Maistilan panimomyymälä, Oulu.

Huhtikuun kuukauden kulaus tulee hieman myöhässä, mutta se sallittakoon näin vapun kunniaksi. Tällä kertaa testattavana on Maistilan tekemä Oulun olutseuran 31-vuotisjuhlaolut, persikalla ja aprikoosilla ryyditetty Persikoosi-saison. Etiketin naamiopäiset juhlijat ovat mukavan tikihenkisiä, joten designista pisteet. Itse olut on väriltään oranssiin vivahtava keltainen ja täysin samea, suorastaan paksu. Ehkä tästä syystä muhevan hedelmäinen tuoksu viekin ajatukset lasten hedelmäsoseisiin, mutta tätä ei pidä tulkita negatiivisesti, ensivaikutelma on oikein houkutteleva.

Maussa hedelmien mehukkuus yhdistyy saisonin raikkauteen tavalla, joka ainakin meikäläisen makuhermoon kolahtaa välittömästi. Hapokkuutta ja katkeroa on sen verran, ettei olut jää pelkäksi hedelmämehuksi, vaan muitakin ulottuvuuksia löytyy. Kokonaisuus on erittäin maukas, ja pullo tyhjenee vähän liiankin nopeasti – eihän tämä mikään supervahva olut ole, mutta ei myöskään miedoimmasta päästä. Joka tapauksessa Persikoosia siemaillessa on hyvä panna koronakriisin ankeahko todellisuus hetkeksi syrjään ja haaveilla kesästä, jolloin toivon mukaan pääsee taas terassille nauttimaan hyvistä oluista, auringonpaisteesta ja kaverien seurasta.