Panin
Alkon verkkokaupan testipenkkiin ja tilasin pullon Kobba Libre -rommia, pari Moa Brewing Companyn olutta sekä yhden perusliköörin, joka kaapistani vielä puuttui. Tilauksen tekeminen ja maksaminen Alkon verkkopalvelussa sujui varsin jouhevasti, ja tavarat olivat perillä noutopaikaksi valitsemassani Alkon myymälässä kahdessa päivässä, vaikken nopeammasta toimituksesta perittävää lisämaksua maksanutkaan. Paketin nouto sen sijaan tökki hieman – vaikutti siltä, että ainakin yhdelle työvuorossa olleista myyjistä kyseessä oli aivan uusi asia, joten toisen myyjän piti opastaa häntä siinä, miten nouto kuitataan Alkon tietojärjestelmään. Niinpä jouduin odottelemaan hyvän tovin, ennen kuin sain paketin mukaani, vaikkei myymälässä ollut minkäänlaisia jonoja.
Somessa on näkynyt Alkon verkkokauppalähetyksistä vähemmän mairittelevia kuvia, joissa pullot ovat aivan hujan hajan, ja kieltämättä tämänkin paketin olisi voinut jämäkämminkin pakata, mutta kaikki pullot selvisivät sentään ehjinä kotiin saakka, vaikka laatikko hieman uhkaavasti kilisikin. Pian laatikon avaamisen jälkeen aukesi myös Kobba Libre, jota olin jo hyvän aikaa halunnut päästä maistamaan, mutta taisinpa odottaa juomalta liikoja. Epäilykset heräsivät jo nuuhkaistessa: tuoksu toi mieleen pikemminkin halvan brandyn tai jopa tequilan kuin laadukkaan rommin. Maunkaan perusteella en olisi Kobbaa rommiksi arvannut, mikä näin jälkiviisaasti ajatellen oli ehkä odotettavissakin, ovathan sokerijuurikas ja -ruoko kuitenkin lähtökohtaisesti hyvinkin erisukuisia eläjiä, joita yhdistää lähinnä korkea sakkaroosipitoisuus. Jotenkin näin suuri ero ruoko- ja juurikaspohjaisten rommien välillä tuli siitä huolimatta yllätyksenä.
Olisi tietenkin epäreilua tyrmätä juoma yksin sillä perusteella, että se on erilainen kuin odotin, mutta valitettavasti Kobba ei vain kerta kaikkiaan maistu kovin hyvältä, vaikka kuinka yrittäisi huomioida sen omintakeisen luonteen. Tammikypsytys on kyllä tuonut siihen jonkin verran pehmeyttä, ja siinä on aistittavissa suklaisia ja hedelmäisiä sävyjä, jotka ovat sinällään vallan miellyttäviä. Rommin raaka poltteisuus ja kuivuus ovat kuitenkin aivan liian hallitsevia, jotta nämä pääsisivät oikeuksiinsa – olisikohan kärsivällisempi kypsytys auttanut? Maussa on myös jotain, joka tuo mieleen halvan bourbonin, mikä ei sekään ole rommille varsinaisesti kunniaksi. Kun puolen litran pullo maksaa 55 euroa, odottaisi saavansa juoman, jota voi nautiskella sellaisenaan, mutta siihen käyttöön en Kobba Libreä voi käsi sydämellä suositella, niin kovasti kuin siitä olisinkin halunnut pitää. Toisaalta on vaikea keksiä, millaiseen drinkkiin juuri tämäntyyppinen rommi olisi omiaan, joten nykyisellään se on vaarassa jäädä lähinnä kuriositeetiksi. Uskon kyllä, että sokerijuurikkaastakin on täysin mahdollista tehdä premium-tasoiseen rommiin verrattavissa olevaa juomaa, mutta tästä on siihen vielä matkaa.
Onnistuneemman ostoksen tein Oulun Stockmannilla, jossa kävin tekemässä vielä viimeisiä löytöjä ennen kuin se menee lopullisesti kiinni. Taloustavaraosasto oli jo lähestulkoon putipuhtaaksi kaluttu, mutta eräs tuote kiinnitti huomioni:
Nuance Copenhagen Shaker. Olin jo ehtinyt kaipailla isompaa shakeria, Alkon Home Bar -setin mukana tulleella kun kahdenkin drinkin tekeminen kerralla on vähän nihkeää, mutta 80 euron normaalihintaan olisin Nuancea tuskin harkinnut. Nyt sen kuitenkin sai runsaalla kolmellakympillä, ja kun minulla oli vielä lompakossa Stockmannin lahjakortti, jolla oli himpun verran alle seitsemänkymppiä saldoa jäljellä törsättävänä, ostopäätös oli helppo.
Nuancen laatikosta löytyy kaksiosainen shaker, tiivisterengas sekä pieni vihkonen drinkkireseptejä, joista ainakin guatemalalaiseen Zacapa 23 -rommiin pohjautuvaa Goldsmith Maidia pitänee kokeilla joskus. Siiviläosaa shakeriin ei kuulu, joten erillinen siivilä on tarpeen. Tiivisterenkaan oikeaa sijoituspaikkaa piti pohtia hetkinen, mutta kun se löytyi, shakerin kansiosa lukittui jämäkästi paikoilleen ja nesteet eivät hölskyneet ulos. Pesua varten tiivisteen tosin mieluusti ottaisi pois, mikä taas ei onnistu ilman jonkinlaista työkalua, sen verran tiukasti se koloonsa istahtaa. Noin muuten shakerin puhtaanapito ei liene ongelma, sillä ruostumattomasta teräksestä valmistetut kupit voinee huoleti pestä tiskikoneessa.
Koon ohella silmiinpistävin ero Alkon shakeriin nähden on Nuancen muotoilu. Ulkopinnan urien tarkoitus on kaiketi auttaa käyttäjää saamaan pitävä ote, mutta niistä huolimatta shaker on ulkopuolelta kastuessaan liukkaanlainen, joten kumilaput saattavat olla ajoittain tarpeen. Kansiosan saaminen paikoilleen vaatii, että sen reunan sisäpinnalla olevat syvennykset ja pohjaosassa niitä vastaavat kohoumat osuvat kohdakkain, mihin tarvitaan hieman harjoitusta sekä jonkin verran voimankäyttöä. Vastaavasti myös shakerin avaaminen kysyy voimaa, joten useampaa drinkkiä kerralla tehdessä täytyy varoa, ettei shakerin sisältö läiky kantta irrottaessa pitkin keittiötä. Koeajon perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Nuancen kansi ei jumitu kiinni, niin kuin esimerkiksi
Alkon shakerin kansi tuppaa tekemään. Myös lupaukset pienemmästä metelistä ja ulkopinnan vähäisemmästä kylmenemisestä tuntuvat pitävän kutinsa.
Jossain määrin Nuancesta jää sellainen mielikuva, että designissa on menty muoto edellä ja käytettävyys on tullut vasta hyvänä kakkosena. Esimerkiksi kannen paikoilleen asettelua auttaisi, jos sekä sen että pohjan ulkopinnalle olisi selvästi merkitty, mitkä kohdat tulevat vastakkain, mutta tällöin lopputulos olisi arvatenkin ollut vähemmän tyylikkään näköinen. Tottumuksen myötä hankaluudet varmaankin tasoittuvat jonkin verran, mutta kyllä tässä kehittämisen varaakin olisi. Jos olisin ostanut omalla rahalla täyteen hintaan, saattaisi olla hieman huijattu olo, mutta kun hinnasta oli sahattu yli puolet pois ja oma pankkitili ei kärsinyt sentin vertaa, niin mikäs tässä, nättiä tanskalaista designia shoppaillessa. Skål!
Kuukauden kulaus -jonossa olleet Moa Brewingin ja Stadin Panimon oluet saivat jäädä odottamaan vuoroaan, kun kävinkin nauttimassa tämänkertaisen kulauksen perinteikkäässä Leskinen-pubissa Oulun Rotuaarilla. Sysäyksen tähän antoi paikallinen käsityöläispanimo Maistila, jonka uutuustuote Samoa kuulostaa suorastaan siltä, kuin Tikiloikka olisi päästetty suunnittelemaan oma oluensa: mangolla ja passionhedelmällä maustettu hapan IPA. Kun en muutakaan ohjelmaa ollut sunnuntai-iltapäiväksi suunnitellut, päätin pyöräillä keskustaan tarkastamaan, olisiko tässä kyseessä todellinen tikioluiden tikiolut.
Olut on väriltään syvän kullankeltainen ja samea. Tuoksussa on runsaasti trooppista hedelmää ja kypsää sitrusta, sekä myös annos luvattua happamuutta. Maussa happamuus yllättäen korostuu – yllättäen siinä mielessä, että ilmoitetty tyyli on IPA ja IBU-lukema sen mukainen, mutta käytännössä katkerot jäävät siinä määrin pimentoon, että pikemminkin mieleen tulee sour ale. Ei Samoa toki puhdasoppinen sellainenkaan ole, mutta ei varmaankaan olisi suuri vääryys nimittää sitä hybridiksi, ja hybridit taas tuppaavat kokemukseni mukaan olemaan yleensä lähinnä mielenkiintoisia kokeiluja, usein ihan hyviä mutta harvoin erityisen mieleenjääviä. Niin myös tässä tapauksessa: mieluummin ottaisin oluen, joka edustaa selvemmin jompaakumpaa tyyliä, joskaan pieni, hyvin harkittu twisti johonkin yllättävään suuntaan ei toki ole pahitteeksi.
