Kuukauden kulaus: Salamanisku Berliinissä

Mikä? Bloody Geezer Imperial Berliner Weisse. Salama Brewing Company. Alk. 8,0%, 6 EBU.
Missä? Alko, erikoiserä.

Viime kuussa oli imperial souria, nyt sitten imperial berliner weissea. Espoolaisen Salama Brewingin taidonnäytteen tölkki lupaa "hapanta räjähdystä", jossa on aistittavissa mangoa, passionhedelmää, veriappelsiinia ja vaniljaa. Hieman tulkinnanvaraiseksi jää, onko tällä tarkoitus kertoa, että kaikki nämä ovat myös mukana oluen valmistusaineissa, mutta maistetaanpa. Olut on keltainen ja hyvin samea, tuoksu on odotetusti raikkaan hapokas ja hedelmäinen mutta siinä on myös jokin aavistuksen epämiellyttävä vivahde, josta en oikein saa otetta – melkein tekisi mieleni viitata viinitermein tallin tai lannan tuoksuun.

Maun puolesta Bloody Geezer on ihan kelpo hedelmäsour, mutta melko persoonattoman oloinen, jään kaipailemaan sitä luvattua räjähdystä. Ehkä asia ei niin häiritsisi, jos en olisi nostanut odotuksiani lukemalla tölkin tekstejä, mutta kyllä lukemattakin uskoakseni olisi sitä mieltä, että sinänsä mainion happamuuden alla olut on vähän lattean makuinen. Ihan mielikseen sitä juo, mutta imperialisoinnin tuoma hyöty jää kyseenalaiseksi, kun en sellaiseksi kuitenkaan laskisi sitä, että perinteisesti miedosta oluttyylistä on onnistuttu tekemään kahdeksanvolttinen versio ilman että alkoholi maistuu läpi. Etiketti on kyllä komea!

Länteen vaiko itään?

Bourbon on tequilan tavoin niitä juomia, jotka harvemmin lasiini päätyvät, joskin Old Fashioned on ei-tikicocktaileista eräs suosikkini. Myös joissakin tikidrinkeissä bourbonia – tai amerikkalaista ruisviskiä, usein samassa reseptissä toimii kumpi tahansa näistä – käytetään, joten päätin taas kokeilla paria Beachbum Berryn kirjasta löytämääni reseptiä. Näistä ensimmäinen on peräisin Stephen Cranen Kon-Tiki-ravintoloista:

Western Sour
3 cl greippimehua
1½ cl limemehua
1½ cl falernumia
¾ cl sokerisiirappia
6 cl bourbonia

Kaada ainekset shakeriin, ravista jääpalojen kera ja kaada siivilöimättä grogilasiin.

Tämä toinen resepti on sitten puolestaan jälleen kerran Trader Vicin käsialaa:

Eastern Sour
7½ cl appelsiinimehua
2¼ cl sitruunamehua
¾ cl orgeat-siirappia
¾ cl sokerisiirappia
6 cl bourbonia

Ravista ainekset jäämurskan kera ja kaada siivilöimättä suureen grogilasiin. Upota drinkkiin koristeeksi palaset puristettua appelsiinia ja sitruunaa.

Tavanomaisesta linjastaan poiketen Berry speksaa, että appelsiinimehukin tulisi tätä juomaa varten puristaa itse. Syynä tähän saattaa olla yksinkertaisesti se, että puristettua hedelmää käytetään koristeena, mutta toisaalta mehun määrä ohjeessa on kyllä sen verran suuri, että ero tölkkitavaraan nähden saattaa olla hyvinkin huomattava. Bourbonin omaa makua se ei kuitenkaan peitä, joten viskin laatuun on suotavaa panostaa jonkin verran. En tosiaan ole amerikkalaisiin viskeihin juurikaan perehtynyt, mutta Alkossa asioidessa kannattanee ainakin nostaa katse vähän Jim Beamia ylemmäs.

Jos laadukkaampikaan bourbon ei maita, sen voi korvata skottiviskillä, jolloin drinkistä tulee London Sour, tai konjakilla, jolloin tuloksena on Munich Sour. Nämä lanseerattiin Berryn mukaan Trader Vicin Lontoon- ja Münchenin-ravintoloiden avajaisten yhteydessä vuosina 1965 ja 1972. Samalla logiikalla voi tietysti tehdä muitakin muunnelmia – miten olisi vaikkapa Dublin Sour tai Tokyo Sour?