Kuukauden kulaus: Gimme Moa!

Mikä? Moa St Josephs. Moa Brewing Co., Uusi-Seelanti. Alk. 9,5%, 73 EBU.
Missä? Alko, erikoiserä.

Uusiseelantilaisen Moa Brewing Companyn panimo sijaitsee Blenheimin kaupungissa Eteläsaaren pohjoisosassa viineistään tunnetulla Marlborough'n alueella, Wellingtonista katsottuna Cookinsalmen vastarannalla. Kuten Tuatara Brewery, myös Moa Brewing on lainannut nimensä paikalliselta eläimistöltä: moat olivat jopa kolmen ja puolen metrin korkuisiksi ja yli 200-kiloisiksi kasvavia lentokyvyttömiä lintuja, jotka metsästettiin sukupuuttoon viimeistään 1400-luvulla, melko pian ensimmäisten polynesialaisten uudisasukkaiden saapumisen jälkeen. Moan oluista Alko myy tällä hetkellä kahta, joista ensimmäisenä makutestiin valikoitui belgialaiseen tripel-tyyliin tehty vaalea ale St Josephs.

Kullankeltaisen oluen tuoksu on hunajaisen makea ja siinä on myös aavistus alkoholin pistävyyttä. Maku ei kuitenkaan ole liian imelä eikä myöskään alkoholinen, vaan pikemminkin yrttinen, kuten vahvat belgialet usein ovat – helposti tätä voisi erehtyä belgialaiseksi luulemaankin. Lempeä yrttisyys viipyilee myös jälkimaussa, joka on oikein miellyttävä. Korkeasta katkerolukemasta huolimatta humalan puraisukin on sopivan säyseä, ja pirteässä hapokkuudessaan olut on myös vahvuisekseen yllättävän raikas. Mikään kesäinen terassijuoma St Josephs ei silti ole, mutta lajissaan hieno nautiskeluolut kylläkin, ja varmaankin myös oiva ruokajuoma; kokeilisin esimerkiksi paahdetun lohen tai keskivoimakkaiden juustojen kaverina.

Spotlight: Appelsiiniliköörit

Mai Taita käsittelevän juttuni yhteydessä kirjoitin muutaman sanan Curaçao-likööristä ja sen korvaamisesta muilla samantyyppisillä likööreillä. Tässä kirjoituksessa yritän tuoda hieman lisää selvyyttä siihen, mitä erilaisia appelsiiniliköörejä on olemassa ja kuinka ne eroavat toisistaan.

Hapanappelsiinipuun (Citrus aurantium)
hedelmiä. (Lähde: pixabay.)

Aivan ensiksi on syytä täsmentää, että appelsiinilikööreistä puhuttaessa on kyse eri appelsiineista kuin appelsiinimehussa: liköörit saavat makunsa hapanappelsiinista eli pomeranssista (bitter orange). Kyllä, siitä samasta hedelmästä, jonka kuivattu ja jauhettu kuori tunnetaan täkäläisittäin joulumausteena. Kumpikin hedelmä on syntynyt pomelon ja mandariinin risteymänä, joten kovin etäistä sukua ne eivät ole, mutta Citrus-suvun eri lajeja kuitenkin. Appelsiiniliköörit voidaan ainakin karkeasti ottaen jakaa kahteen päätyyppiin, jotka ovat Curaçao ja triple sec. Siitä, miten nämä määritellään, ei tunnu olevan kummoistakaan yksimielisyyttä, eikä itse asiassa edes siitä, ovatko ne erillisiä tyyppejä alkuunkaan; joidenkin lähteiden mukaan triple sec on Curaçaon alaluokka, joidenkin muiden mukaan taas juuri toisinpäin.

Koukataanpa tässä välissä historian kautta. Curaçao-liköörin nimi tulee Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluvasta Curaçaon saaresta eteläisellä Karibianmerellä lähellä Venezuelan rannikkoa. Alkuperäinen Curaçao-likööri tehtiin saarella kasvavista laraha-hedelmistä, jotka ovat samaa lajia mutta eri alalajia kuin meille tuttu pomeranssi. Triple secin nimi puolestaan ilmeisesti viittaa alkujaan kolminkertaiseen tislaukseen, mutta kummallakaan näistä seikoista ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka näillä nimillä kulkevat liköörit nykyisin tehdään. Curaçaolla toimiva Senior & Co. tosin ylpeänä julistaa likööriensä olevan "Genuine Curaçao" ja saavan makunsa nimenomaan laraha-appelsiineista.

Curaçaon vaakunassa on kuvattuna laraha-puu.
(Lähde: Wikimedia Commons, tekijä: Пакко.
Julkaistu lisenssillä CC BY-SA 3.0.)

Täsmällisten ja kattavien määritelmien etsiminen eri liköörityypeille saattaa olla tuhoon tuomittu yritys, mutta onneksi määritelmillä ei ole varsinaisesti väliäkään, sillä yleensähän pullon kyljestä voi lukea, minkätyyppistä juomaa se sisältää. (Joissakin pulloissa tosin lukee sekä triple sec että Curaçao, mikä ei tietenkään ole omiaan lievittämään aiheeseen liittyvää hämmennystä.) Triple secin hankinta ei suomalaisellekaan kuluttajalle ole mikään ongelma – Alkon valikoimista löytyy sekä Bolsin että DeKuyperin versiot – mutta kuten jo aiemmin on tullut todetuksi, muun kuin sinisen Curaçaon suhteen tilanne on hankalampi. Ei siis olisi laisinkaan pahitteeksi laatia muutama nyrkkisääntö, joiden avulla voi valita passelin korvikkeen, jos juuri oikeanlaista raaka-ainetta ei ole saatavilla.

Sikäli kuin mitään yleistyksiä on mahdollista tehdä, käsittääkseni triple secit ovat kirkkaita ja neutraaliin alkoholipohjaan tehtyjä, kun taas Curaçaot ovat värillisiä ja brandy- tai rommipohjaisia. Alkoholipohja tietenkin vaikuttaa osaltaan liköörin makuun, joten ei kannata yrittää fuskata sekoittamalla triple seciin elintarvikeväriä. Alkon myymistä appelsiinilikööreistä Cointreau olisi näin ollen triple sec ja Grand Marnier puolestaan Curaçao, joten jälkimmäistä voisi käyttää esimerkiksi Mai Tain vaatiman oranssin Curaçaon korvikkeena, joskaan ihan halpaa lystiä se ei toki ole. Toinen mielenkiintoinen vaihtoehto on Cointreau Noir, joka on liköörin ja konjakin sekoitus. Toiseen suuntaan sama ei kuitenkaan päde, vaan jos cocktailreseptissä mainitaan nimeltä Cointreau tai Grand Marnier, yleisesti hyväksytty viisaus neuvoo, että sitä ei tulisi korvata geneerisemmällä tuotteella.

Jotta postaus ei menisi ihan pelkäksi teoriaksi, tässäpä drinkki, johon tarvittavia viinaksia ei tarvitse metsästää Alkoa kauempaa ja joka näyttää jokseenkin yhtä härskiltä kuin kuulostaakin:

Vicious Virgin #2
2¼ cl limemehua
4½ cl greippimehua
1½ cl orgeat-siirappia
¾ cl sinistä Curaçao-likööriä
2¼ cl vaaleaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)
2¼ cl tequilaa

Ravista jääpalojen kera ja siivilöi cocktaillasiin.

Ohje on kotoisin Dean Shortin Pago Pago -ravintolasta Tucsonista. Short, josta Beachbum Berry käyttää luonnehdintaa "Tiki Kahuna of Arizona", pyöritti kaikkiaan kolmea ravintolaa Tucsonissa ja vielä yhtä Phoenixissa; aiemmin kohtaamamme Strip and Go Naked oli niiden kaikkien listalla.

Twist and shout

Eräs yleisimmistä drinkkien koristelutekniikoista on sitruksenkuorisuikale eli twist. Perusidea on mitä yksinkertaisin: leikkaa hedelmän pintakerrosta terävällä veitsellä niin, että ulkopinnan ja hedelmälihan välistä valkoista kerrosta tulee mukaan mahdollisimman vähän, trimmaa suikale haluamaasi muotoon ja pudota se valmiiseen drinkkiin. Twist voi kuitenkin tuoda drinkkiin muutakin kuin esteettistä lisäarvoa, kuten tämä Serious Eatsin artikkeli kertoo: jos hedelmäsi on tuore, voit puristaa kuoresta juomaasi tilkan aromaattista sitrusöljyä. Kun perustekniikka on hallussa, voit myös kokeilla näyttävämmin muotoiltuja twistejä, esimerkiksi tähän tapaan.

Myös monet muut perinteiset koristeet, kuten sitruslohkot ja -viipaleet sekä mintunoksat, vaikuttavat juoman nauttijaan paitsi silmien, myös nenän kautta, mutta se teoriasta. Mihin tätä voi soveltaa? Klassinen Martini sitruunatwistillä ei voi mennä kovin pahasti vikaan, mutta jos mielesi tekee jotain trooppisempaa, kokeile tätä kuubalaista cocktailia, joka sekin sisältää vermuttia:

La Florida Cocktail
3 cl limemehua
1½ cl makeaa punaista vermuttia (esim. Antica Formula)
¾ cl kirkasta kaakaolikööriä (esim. Bols Cacao White)
1 tl oranssia Curaçao-likööriä
1 tl grenadiinia
3 cl vaaleaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)

Ravista jääpalojen kera ja siivilöi samppanjamaljaan (tai cocktaillasiin, kuten kuvassa). Koristele appelsiininkuorisuikaleella.

Jos kaapissasi on vain ruskeaa kaakaolikööriä, se sopii tähän maun puolesta aivan yhtä hyvin, joskin aiheuttaa mahdollisesti pienen kosmeettisen haitan. Juoman keksi Kuuban cocktailkuninkaana tunnettu Constantino Ribalaigua Vert havannalaisessa Floridita-baarissa, jossa mm. Ernest Hemingway siemaili Daiquirejaan. Toinen tunnettu asiakas oli vanha tuttumme Trader Vic, jonka kehittämä Tortuga on vermutteineen ja kaakaolikööreineen ilmeinen La Florida Cocktailin henkinen perillinen:

Tortuga
1½ cl appelsiinimehua
1½ cl limemehua
1½ cl sitruunamehua
1½ cl oranssia Curaçao-likööriä
¾ cl grenadiinia
3 cl makeaa punaista vermuttia
3 cl Lemon Hart 151 -rommia
2¼ cl Bacardi 151 -rommia

Ravista jääpalojen kera ja siivilöi jäämurskalla täytettyyn pilsnerilasiin. Koristele limelohkolla.

Tähänkään drinkkiin ei kaapistani löytynyt ohjeenmukaista lasia, joten käytin pilsnerilasin sijaan geneerisempää kartion mallista korkeaa lasia. Ei se niin tarkkaa ole! Muista kuitenkin nauttia varovasti – juoma sisältää melkein kuusi senttiä overproof-rommia, joten siinä on melkoisesti potkua.

Keep calm and curry on

Tämänkertaisen drinkin tarina on hieman epätavallinen: se sai alkunsa siitä, kun söin kerran lounaaksi broileria mango-currykastikkeen kera ja tulin pohtineeksi, voisiko sama makuyhdistelmä toimia myös cocktailissa. (Mango ja curry siis, ei broileri.) Curry vei ajatukseni Intiaan, josta puolestaan tuli mieleeni Bombay Sapphire -gini, ja niinpä reseptin ensimmäinen versio syntyi eräänlaisen vapaan assosiaation seurauksena. Ensimmäistä versiota ei kuitenkaan tarvinnut pitkään maistella sen toteamiseksi, että curry ei todellakaan toimi drinkin mausteena, tai jos toimiikin, se vaatii jotain korkeamman tason taikuutta, johon minua ei ole vihitty. Niinpä päädyin hakemaan sekoitukseeni mausteisuutta perinteisemmin makusiirapeista ja likööreistä, tähän malliin:

Yellow Fever
4 cl puolitummaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)
2 cl giniä
1 cl maustepippurilikööriä
3 cl limemehua
1½ cl kanelisiirappia
1½ cl inkiväärisiirappia
6 cl mangososetta (Bonne)
n. 1,2 dl jäämurskaa

Blendaa aineksia suurella nopeudella n. 10 sekuntia ja kaada siivilöimättä korkeaan lasiin. Koristele mangolohkolla.

Curry tästä ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen, mutta mausteiden yhdistelmä on joka tapauksessa mielestäni oikein toimiva. Giniksi sopii Bombay Sapphire tai jokin muu London dry -tyyppinen (esim. Beefeater tai Gordon's), mutta jos olet valmis törsäämään hieman enemmän, suosittelen kokeilemaan Kyrö Distillery Companyn Napue-giniä, jonka kardemummainen olemus täydentää juoman makupalettia hienosti. Napuesta tehty gin & tonic on sitä paitsi vertaansa vailla, kuten International Wine & Spirit Competitionissakin toissavuonna todettiin.

Inkiväärisiirappiin emme olekaan tainneet vielä tämän blogin puitteissa törmätä. Mainion reseptin kotitekoiselle siirapille tarjoaa jälleen kerran Beachbum Berry Remixed: Leikkaa 5–6 sentin mittainen pala tuoretta inkivääriä ohuiksi viipaleiksi ja pane ne kattilaan. Lisää 2½ dl sokeria ja saman verran vettä. Kuumenna kiehuvaksi, hämmennä kunnes sokeri on liuennut. Kun neste kiehuu, vähennä lämpöä, peitä kattila kannella ja anna hautua pari minuuttia. Ota kattila liedeltä ja jätä se aloilleen vielä ainakin kahdeksi tunniksi. Siivilöi ja pullota, lisää hieman alkoholia säilyvyyden parantamiseksi. Säilytä jääkaapissa.