keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kuukauden kulaus / baanalla: Slurpasauruksen yö

Mikä? Slurpasaurus Gargantuan Tropical IPA. Porterhouse Brewing Company, Irlanti. Alk. 5,3%.
Missä? The Whitworth, Glasnevin, Dublin.

Olin jo ehtinyt ostaa kaupasta oluen, josta piti tuleman lokakuun kuukauden kulaus, mutta sitten kantaravintolan hanassa pisti silmääni tämä "gargantuaaninen trooppinen IPA", joka ansaitsi tulla maistetuksi jo pelkästään psykedeelisen etikettinsä perusteella. Kaupan tölkki jääköön siis vielä toistaiseksi lepovuoroon. Kirkas ja vaalean kullankeltainen Slurpasaurus tuoksuu ja maistuu siltä kuin kuvauksen perusteella sopisi odottaakin: trooppisten hedelmien ja humalan aromeja on runsain mitoin. Perus-IPAan verrattuna mallas on jonkin verran voimakkaammin läsnä, mikä tuo olueen tiettyä viljaista täyteläisyyttä, mutta kokonaisuutena se on kuitenkin voittopuolisesti kevyt ja raikas.
Mihinkään suuriin moitteisiin olut ei anna aihetta, mutta ihan valtavasti en siitä kyllä innostunutkaan – tässä alkaa tulla vastaan se, että näitä enemmän tai vähemmän ronskisti humaloituja hedelmäisiä pale aleja on tullut maisteltua jo sen verran monta, ettei niitä oikein tahdo enää kunnolla erottaa toisistaan hyvässä tai pahassa. Slurpasauruksen tapauksessa humalointi tuntuu hivenen tympeältä ja tunkkaiselta, mutta on vaikea sanoa, minkä verran arvioon vaikuttaa se, että IPAt ylipäätään ovat alkaneet hieman kyllästyttää; voi olla, että olisin reagoinut hyvinkin eri tavalla, jos olisin maistanut tätä silloin, kun ne olivat minulle vielä suhteellisen uusi juttu. No, kuukauden päästä ainakin on sitten tiedossa jotain aivan muuta!


maanantai 29. lokakuuta 2018

Jotain lainattua, jotain punaista

Työpaikallani järjestettiin taannoin lounastilaisuus, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa työyhteisön jäseniä yhtäältä toisiinsa, toisaalta irlantilaiseen ruokakulttuuriin, akateemisiin yhteisöihin kun tuppaa kerääntymään ihmisiä eri puolilta maailmaa. Yksi tarjolla olleista irlantilaisista erikoisuuksista oli red lemonade, joka kuulemma Tayto-merkkisten perunalastujen ohella on sellainen tuote, jota ulkomailla asuvat sukulaiset pyytävät tuomaan, kun kotisaarelta tullaan kyläilemään. Eräänlaista irkkujen salmiakkia siis, joskaan näin ulkopuolisena en täysin ymmärrä, mikä niissä on niin erityistä, ettei niitä voisi korvata jollain muulla: Tayto-sipsit ovat, no, sipsejä, ja red lemonade puolestaan melko geneerisen makuista sitruunalimpparia, joka vain sattuu olemaan punaista. Salmiakki sentään on muille kuin suomalaisille täysin käsittämätön jo konseptina.

Päätin joka tapauksessa kehittää red lemonaden ympärille drinkin, josta tuli samalla kunnianosoitus irlantilaiselle ginille, joka, kuten suomalainenkin, on ollut viime aikoina kovassa nosteessa. Resepti on sikälikin ajankohtainen, että tuore luumu on siinä avainasemassa ja syksyhän on luumun sesonkiaikaa. Näin se menee:
Red Leaf
1 iso kypsä tumma luumu (tai 2 pientä)
3 cl limemehua
1 tl inkivääripyreetä (tai hyvin hienoksi raastettua tuoretta inkivääriä)
5 cl giniä (mieluiten irlantilaista)
1 cl brandyä tai konjakkia
6 cl red lemonadea

Poista luumusta kivi ja lohko hedelmä. Pane lohkot shakerin pohjalle ja lisää limemehu ja inkivääri. Survo hyvin, lisää gini ja brandy ja ravista jääpalojen kera. Tuplasiivilöi kannuun tai muuhun sopivaan sekoitusastiaan, puristele hedelmämassaa siivilässä jotta saat siitä mahdollisimman paljon nestettä irti. Lisää red lemonade, sekoita ja kaada cocktaillasiin.
Täytyy myöntää, että ihan valtavan suurta roolia red lemonade ei tässä sekoituksessa saa, mutta se tuo juomaan makeutta, hieman poretta sekä tietenkin väriä. Suomen kaupoista red lemonadea lienee turha hakea, mutta otaksun, että suunnilleen samaan lopputulokseen pääsee käyttämällä esim. Spritea tai 7 Upia ja lisäämällä tipan grenadiinia värin vuoksi.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Alkoholia ja politiikkaa, osa 5

Etämyyntisaaga se vain jatkuu jatkumistaan. Viimeisin käänne on EU-komission antama lausunto alkoholin etämyyntiä koskevasta lakiluonnoksesta, josta sosiaali- ja terveysministeriö oli lähettänyt komissiolle ilmoituksen. Etämyyntikysymyshän jäi alkuvuodesta voimaan tulleen alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä vielä ilmaan roikkumaan, kun hallituspuolueet eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen edes siitä, onko etämyynti nykyisen lain mukaan kiellettyä, saati sitten siitä, pitäisikö sen olla. Epäselvyyttä ruokkii ehkä osaltaan se, että alkoholin tilaaminen etämyyjältä Suomeen ei STM:n oman tiedotteenkaan mukaan ole kiellettyä tai rangaistavaa, vaan lakia rikkoo (jos rikkoo) nimenomaan myyjä. Mitään selväsanaista etämyynnin kieltoahan laissa ei siis kuitenkaan nykyisellään ole, minkä vuoksi tilanteen selkiyttämistä on pidetty tärkeänä.

Alkoholijuomien verkkokauppaa on viime vuosina puitu Suomessa eri oikeusasteissa, ja tänä vuonna myös korkein oikeus päätyi sille kannalle, että etämyynti on tosiasiallisesti Suomessa tapahtuvaa vähittäismyyntiä ja että Suomen vähittäismyyntilupajärjestelmä ja Alkon monopoli eivät ole EU-oikeuden vastaisia. Niinpä kun yli 5,5-prosenttisten juomien myyntiin ei lupia ole jaossa ensinkään ja miedommillekaan juomille lupaa ei voi saada Suomen rajojen ulkopuolella toimiva myyjä, etämyynti on käytännössä laitonta, vaikkei siitä lakitekstissä mainintaa olekaan. Lakia tulkitsevia viranomaisia on kylläkin kritisoitu siitä, että Suomen EU-jäsenyyden alkuvuosina etämyyntiä pidettiin vielä sallittuna, tai ainakaan siihen ei puututtu, joten linja ei ole ollut mitenkään johdonmukainen – liekö sitten kyse ihan vain siitä, että verkkokaupan volyymin ja kuluttajien tietoisuuden kasvaessa on katsottu parhaaksi tarttua toimeen nyt, kun ilmiö on vielä marginaalinen ja hallittavissa. Etäoston, jossa juomien kuljetuksesta ja veroista huolehtii ostaja, nähtävästi katsotaan vastaavan sitä, että ostaja menisi itse henkilökohtaisesti ulkomaille tekemään kaupat, koska sen kieltämistä ei ole missään vaiheessa oltu edes yrittämässä.

Euroopan komission kokoushuone, Berlaymont,
Bryssel. (Lähde: Wikimedia Commons, kuvaaja:
JLogan. Julkaistu lisenssillä CC BY-SA 3.0.)
Komissiolle lähetetyssä ilmoituksessa STM korosti juuri sitä, että etämyyntikiellossa olisi kyse vallitsevan oikeuskäytännön vahvistamisesta eikä uusista säännöksistä. Ostajan näkökulmasta uutta olisi kyllä ainakin se, että etämyytyjen juomien maahantuonti olisi yksiselitteisesti kielletty, joten jatkossa tulli saattaisi ottaa suomalaisten viinatilauksia haltuun, siinä missä toistaiseksi se on tyytynyt lisäämään joihinkin lähetyksiin verovelvollisuudesta muistuttavia kirjeitä. Suurempi vaikutus tosin saattaa olla sillä, että kuuleman mukaan on käynyt vaikeammaksi löytää kauppoja, jotka ylipäätään lähettävät alkoholijuomia Suomeen, otaksuttavasti sen takia, että Suomen viranomaisilta on tullut noottia mahdollisista oikeusseuraamuksista. Komission lausunto joka tapauksessa edustaa samaa linjaa kuin EU-elimien aiemmat kannanotot: lainsäätäjien huoli suomalaisten kansanterveydestä ymmärretään, mutta samalla muistutetaan, että tavaroiden vapaa liikkuvuus unionin sisämarkkinoilla on tärkeä periaate, josta ei pidä poiketa yhtään enempää kuin on kansanterveyden kannalta välttämätöntä.

Konkreettisena ehdotuksena komissio kehottaa harkitsemaan sellaista vaihtoehtoa, että ulkomaisista verkkokaupoista voisi tilata juomia viranomaisen hyväksymiin luovutuspaikkoihin, samaan tapaan kuin Alkon verkkokauppa nykyisin toimii. Tämä ratkaisisi ainakin sen ongelman, että nykyisellään rajat ylittävässä etämyynnissä ei ole käytännössä mitenkään mahdollista valvoa sitä, ettei juomia luovuteta alaikäisille, ja varmaankin näin olisi myös helpompi varmistaa alkoholi- ja arvonlisäverojen asianmukainen tilitys valtiolle. Hesarin uutisessa STM:n virkamies kuitenkin piti ajatusta niin "lennokkaana" että oikein sanattomaksi vetää, mitä kommenttipalstalla pidettiin osoituksena siitä, että virkamieskunnan standardit lennokkuudelle eivät ole kovinkaan korkeat. Tässä törmätään taas siihen, että alkoholilaista puhuttaessa asiat tuppaavat olemaan isompia kuin miltä näyttävät, koska alkoholipolitiikan tekeminen Suomessa on eräänlaista shakkia, jossa siirtoja ei voi arvioida vain sen perusteella, mikä niiden välitön vaikutus pelitilanteeseen on. Etämyynnin salliminen vaikkapa samoihin luovutuspisteisiin, joihin Alkon tuotteita voi tilata, tuskin sinällään lisäisi alkoholin saatavuutta mitenkään dramaattisesti, mutta jos tällöin pitäisi yhdenvertaisuuden nimissä avata sama mahdollisuus myös kotimaisille etämyyjille, Alkon monopoli olisi käytännössä kertaheitolla historiaa, mikä ainakin toistaiseksi vaikuttaa olevan sellainen skenaario, jota halutaan vältellä viimeiseen asti, vaikka etenkin kokoomuksessa haluja monopolin purkamiseen kyllä olisi.

Tällä hetkellä en pidä kovin todennäköisenä, että etämyynnin kieltävä lakiluonnos sanottavasti muuttuisi komission palautteen jälkeenkään, muuten kuin ehkä siltä osin, että alle 5,5-prosenttisten juomien etämyynti sallittaisiin komission ehdotuksen mukaisesti. Mitä vahvempiin juomiin tulee, minulle tuli uutena tietona se, että Suomen päättäjät ovat enemmän tai vähemmän oma-aloitteisesti kehitelleet mallia, jossa ulkomaiset tavarantoimittajat voisivat listata tuotteensa Alkon verkkokauppaan, jolloin suomalaiset voisivat tilata niitä samaan tapaan kuin Alkon omia tuotteita. Monen makuun ehdotus on epäilemättä tarpeettoman byrokraattinen, mutta se saattaa hyvinkin olla paras tällä hetkellä saavutettavissa oleva kompromissi, kunhan vain Alkon rooli kuviossa rajataan siten, että se ei voi karkottaa Suomen markkinoista kiinnostuneita myyjiä asettamalla toiminnalle kohtuuttomia ehtoja. Varsin todennäköisenä voinee pitää myös sitä, että etämyyntikieltoa tullaan vielä koettelemaan EU-tuomioistuimessa, jos komissiolle ei tehdä minkäänlaisia myönnytyksiä.

Tällä välin Irlannissa parlamentin molemmat kamarit ovat peräti kolme vuotta kestäneen väännön päätteeksi hyväksyneet maan oman alkoholilakiuudistuksen, viralliselta nimeltään Public Health (Alcohol) Bill, joka nyt on enää presidentin allekirjoitusta vailla. Hyväksytty lakiesitys asettaa alkoholijuomille vähimmäisyksikköhinnan, vaatii lisäämään myyntipakkauksiin varoituksia haittavaikutuksista ja rajoittaa alkoholituotteiden mainontaa sekä niiden näkyvyyttä vähittäismyyntipaikoissa. Juomateollisuuden lobbaus on ollut voimakasta, mutta kritiikkiä on tullut myös tavallisilta irlantilaisilta. Lakiesitystä koskevissa verkkokeskusteluissa onkin mielenkiintoista se, miten paljolti niiden sisältö muistuttaa vastaavia keskusteluja Suomessa: aikuisten ihmisten holhoaminen pitäisi lopettaa, liikakuluttajat ovat pieni vähemmistö ja heidän juomiseensa lailla ei ole mitään vaikutusta, saatavuuden rajoittamisen sijaan pitäisi keskittyä vähentämään kysyntää valistuksen kautta, kokonaiskulutus on joka tapauksessa jo laskussa ja niin edespäin. On irlantilaisilla tosin ainakin yksi omintakeinenkin argumentti – useissa kommenteissa vaaditaan, että jos kansanedustajat haluavat suitsia juopottelua, heidän pitäisi siivota aluksi oma tonttinsa sulkemalla parlamentin baari.