Kuukauden kulaus: Stadissa palmujen alla, osa 3

Mikä? South Pacific IPL. Stadin Panimo. Alk. 5,3%, 32 EBU.
Missä? Alko, erikoiserä.

Stadin Panimon South Pacific -oluiden sarja on saanut jälleen jatkoa: nyt on vuorossa IPL eli India pale lager, siis IPA:n tyyliin humaloitu pohjahiivaolut. Väriltään olut on tyylinmukaisen vaalea, hailakan kullankeltainen. Vaahtoa muodostuu kohtalaisesti. Tuoksu on huomattavan makea ja siinä on kukkaisuutta sekä kypsää hedelmäisyyttä, jossa on hienovaraisia melonin, ananaksen ja kivellisten hedelmien vivahteita. Makunsa puolesta olut on sen sijaan yllättävänkin puhdaspiirteinen lager, hedelmäisyys ei enää edes kiusoittele läsnäolollaan. Selkeys, tasapainoisuus ja sopivan raikas hapokkuus tekevät siitä kuitenkin oikein mainion oluen; ainoastaan jälkimaussa katkerot ovat hivenen epämiellyttävästi yliedustettuina. Lisää trooppisuutta ja eksoottisuutta kaipaisin niin sanotusti viran puolesta, mutta jos unohdetaan reunaehdot ja keskitytään olueen an sich, South Pacific IPL kilpailee hyvinkin tasaväkisesti Tuatara Sauvinovan kanssa. Kuuman kesäpäivän viilentäjäksi se on varmasti aivan omiaan, kun alkoholipitoisuuskin on ei-markettiolueksi hyvin maltillinen. Sellaisia odotellessa!

Johan on drinkki

Runebergin päivä oli ja meni, ja heräsin vähän jälkijunassa siihen, että voisin kehitellä kansallisrunoilijalle omistetun cocktailin, onhan nyt kaiken kukkuraksi itsenäisyyden juhlavuosikin. Luontevan lähtökohdan reseptille sain runebergintortun perinteisistä mauista: rommista, vadelmasta ja mantelista. Lisäksi tein periaatepäätöksen, että juomassa tulisi käyttää mahdollisimman paljon kotimaisia raaka-aineita; aivan erityisesti halusin keksiä käyttöä Kobba Librelle, joka ei nautiskelujuomana tehnyt minuun kummoistakaan vaikutusta. Pidemmittä puheitta:

J.L.R.
2 cl Kobba Libre -rommia
1 cl Jaloviinaa
2 cl vadelmalikööriä
2 cl sitruunamehua
2 cl sokerisiirappia
1–2 tippaa manteli- tai karvasmanteliaromia
hienoa sokeria
(kuohukermaa)

Tee cocktaillasille sokerireunus hieromalla sen reuna sitruunalla ja kastamalla se sokeriin. Kaada alkoholit, mehu, siirappi ja aromi shakeriin ja ravista jääpalojen kera. Siivilöi juoma valmisteltuun lasiin. Jos haluat drinkistä jälkiruokamaisemman, valuta päälle ohut kerros juoksevaksi vaahdoksi vatkattua kermaa.

Jaloviinasta käytin Extra-versiota, mutta jos olet aivan erityisen kansallisromanttisella tuulella, kokeile sen sijaan satavuotisjuhlien kunniaksi lanseerattua Jaloviina Tammea; molemmat kuuluvat Alkon vakiovalikoimaan. Vadelmalikööriksi puolestaan sopii parhaiten Lepaan Vadelmainen, jota voi ostaa Alkon verkkokaupasta sekä paikallisesti joistakin myymälöistä. Jos et satu asumaan asiointietäisyydellä Hämeenlinnasta etkä malta odottaa verkkokauppatilauksen toimitusta, Bols Raspberry on luultavasti ihan kelpo korvike.

Mantelin makua hain alun perin orgeat-siirapista, mutta se ei tehnyt hyvää drinkin ulkonäölle, joten päädyin sen sijaan aromiin. Käytin karvasmanteliaromia, koska sitä sattui olemaan kaapissa, mutta jos se ei ole mieleesi, tavallinen manteliaromi sopii uskoakseni aivan yhtä hyvin (tosin sitä on kokemukseni mukaan hieman hankalampi löytää). Sokerireunuksen tarkoitus on ensisijaisesti viitata runebergintortun sokerikuorrutukseen, joka muodostaa renkaan vadelmahillon ympärille, mutta se toki myös vaikuttaa juoman makeuteen, joten jos et viitsi vaivautua tekemään sitä, sokerisiirappia kannattaa kenties käyttää vastaavasti hieman enemmän.

Sekalaisia uutisia

Kokomo on näemmä viime käyntini jälkeen tehnyt melkoisesti uudistuksia: helmikuun alusta lähtien paikka on auki enää perjantai- ja lauantai-iltaisin ja ruokaa ei ole enää tarjoiltu sitten lokakuun, mutta karaokea sen sijaan on tarjolla kello 19:stä puoleenyöhön. Drinkit ja miljöö kai sentään ovat vielä ennallaan, mutta enpä voi sanoa että olisin muutoksista hyvilläni. Karaoke tosin saattaa olla hauskakin lisä, mikäli biisilista on paikan hengen mukaisesti kuratoitu, mutta jos siellä kuullaan ne samat Aikuiset naiset ja Lapin kesät kuin kaikissa muissakin paikoissa, niin voi hyvänen aika. Näinkö pian tikikonseptin vetovoima ehtyi?

Sillä välin Oulussa Rummers' Club, joka oli luultavasti kaupungin lähin vastine tikibaarille, näyttää jättäneen lopulliset jäähyväisensä. Baari haki syksyllä uutta kipparia – kuulemma sen olisi saanut hoitoonsa "pienellä pääomalla ja edullisella vuokralla" – ja itsekin hetken puolivakavissani elättelin ajatusta omasta pikku rommikapakasta, mutta ilmeisesti kukaan ei täkyyn lopulta tarttunut, sillä Rummersin tiloissa on nyt muutaman viikon ajan toiminut uusi paikka, Club Kaupunni. Nettisivujen perusteella paikan konsepti vaikuttaa ottaneen aimo harppauksen persoonattomampaan suuntaan, mutta katsotaan nyt, josko joku ilta pistäytyisin ainakin loungen puolella katsomassa, olisiko se perinyt edeltäjänsä rommivalikoiman. Rummersissahan en itse asiassa kertaakaan ehtinyt edes käydä varsinaisesti asioimassa, vaan ainoastaan kerran ulko-ovella toteamassa, että liian täyttä on, mennäänpä jonnekin muualle. Nyt kieltämättä harmittaa, että drinkit jäivät testaamatta.

Brian Wilson esiintymässä New Orleansissa vuonna 2012.
(Lähde: Flickr, kuvaaja: Takahiro Kyono.
Julkaistu lisenssillä CC BY 2.0.)

Viikon mielenkiintoisimman kulttuuriuutisen tarjosi Pori Jazz, jonka torstain pääkonsertissa esiintyy tänä vuonna Brian Wilson. Wilson yhtyeineen esittää Kirjurinluodolla mm. Beach Boysin Pet Sounds -klassikkolevyn kokonaisuudessaan, joten konsertti olisi hyvinkin mielenkiintoista kokea, mutta parin epävarmuustekijän vuoksi en riennä varaamaan lippuja ainakaan vielä: ensinnäkin festivaali osuu päällekkäin Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kanssa, jonne olen jo lupautunut pelimanniksi, ja toisekseen Wilsonin keikkakunto on käsittääkseni tätä nykyä jokseenkin kyseenalainen. Wilsonin bändi kylläkin on tiettävästi erinomainen ja onnistuu toistamaan laulujen studiosovitukset livenä häkellyttävän hyvin, mikäli lukemiini konserttiarvioihin on luottaminen, joten tätä pitänee vielä vakavissaan harkita, mikäli lippuja on vielä jäljellä sitten kun Kaustisen aikataulut ovat selvillä. Uutta tilaisuuttakaan tuskin tämän jälkeen enää tulee.

Teema ja muunnelmia: Planter's Punch

Olisikohan vaihteeksi klassikon aika? Siinä missä Trader Vic oli erityisen ihastunut Daiquiriin ja tykkäsi kehitellä siitä monenmoisia variantteja, Don the Beachcomberin drinkit olivat usein johdannaisia toisesta vanhasta karibialaisesta reseptistä, Planter's Punchista. Juoma on alkujaan lähtöisin Jamaikalta, ja sen ainekset ja mittasuhteet voidaan ilmaista runomuodossa näin:

One of sour,
two of sweet,
three of strong,
four of weak.

Siis yksi osa limemehua (tai sitruunamehua), kaksi osaa sokeria, kolme osaa rommia ja neljä osaa vettä. Donin käsittelyssä tämä peruskaava taipui jos jonkinlaisiksi sekoituksiksi, joista Planter's Punchin nimellä hän tarjoili mm. tällaista:

Planter's Punch (Don the Beachcomber)
1½ cl limemehua

1½ cl sokerisiirappia

1½ cl puolitummaa jamaikalaista rommia

1½ cl tummaa jamaikalaista rommia
3 cl puolitummaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)

½ tl grenadiinia

½ tl falernumia
2 hölskyä Angostura bittersiä
n. 1,8 dl jäämurskaa

Pane kaikki ainekset blenderiin ja blendaa suurella nopeudella korkeintaan viisi sekuntia. Kaada siivilöimättä korkeaan lasiin ja lisää jäitä niin että lasi täyttyy.

Tässä siis "hapanta" edustaa limemehu, "makeaa" sokerisiirappi, grenadiini ja falernum, "vahvaa" kolme erilaista rommia ja "heikkoa" jäämurska, joka muuttuu blendattaessa osittain vedeksi. Mittasuhteet eivät ole aivan alkuperäisen kaavan mukaiset, mutteivät ole siitä myöskään kovin kaukana. Lopputulos muistuttaa Zombieta, johon verrattuna tämä on kuitenkin vähemmän mausteinen ja etenkin vähemmän tyrmäävä: ravintola-annoksissa mitattuna siinä on alkoholia melko maltilliset puolitoista. Planter's Punch on myös yksi International Bartenders Associationin virallisista cocktaileista – tässä vertailun vuoksi IBA:n resepti:

Planter's Punch (IBA Official)
4½ cl tummaa (jamaikalaista) rommia
3½ cl appelsiinimehua
3½ cl ananasmehua
2 cl sitruunamehua
1 cl grenadiinia
1 cl sokerisiirappia
3–4 hölskyä Angostura bittersiä

Ravista ainekset katkeroa lukuunottamatta jäiden kera. Siivilöi jäillä täytettyyn suureen lasiin ja lisää katkero. (Koristele cocktailkirsikalla ja ananaslohkolla.)

Ero Don the Beachcomberin versioon nähden on ilmeinen: IBA:n version "weak" tulee appelsiini- ja ananasmehuista, minkä seurauksena juoma on Donin versiota makeampi ja hedelmäisempi. Itse pidän enemmän Donin version vivahteikkuudesta, mutta etenkin alkoholin makua vierastaville IBA:n versio saattaa maistua paremmin. Mielenkiintoista olisi kokeilla, miten IBA-Planter'sin makuun vaikuttaisi, jos siinäkin käyttäisi useampaa erilaista rommia, mutta se jääköön toiseen kertaan.