Koronakevät ravitsemusliikkeiden pakkosulkemisineen koetteli ravintola- ja panimoaloja pahemman kerran, ja molemmille tuli epäilemättä helpotuksena se, kun kesän koittaessa oli taas sallittua myydä ruokaa ja juomaa myös paikan päällä nautittavaksi. Etenkin alkuun meno oli huomattavasti vapaampaa terasseilla kuin sisätiloissa, ja ehkäpä osin tästä johtuen Oulussakin on tänä kesänä avattu useita uusia terasseja, täkäläisittäin patioita. Kävin kiertämässä näistä kolme, joista jokainen toimii hieman eri konseptilla.
Pari vuotta sitten avattu Mallaskellari on Oulun olutravintoloista uusimpia ja sijaitsee nimensä mukaisesti kellarikerroksessa, Rotuaarin aukion laidalla. Yksi perustajista on Budapes
tista Ouluun emigroitunut panimomestari Bence, ja saatavilla onkin myös mestarin omilla resepteillä pantuja oluita. Hiljattain avattu Mallasterassi on pubin maanpäällinen laajennus, ja sen voisi kuvitella olevan bisnekselle hyväksi jo senkin takia, että ennen sitä paikka oli satunnaiselle ohikulkijalle jokseenkin huomaamaton.
Patiobaarin kahdeksassa hanassa oli ilmeisestikin edellisen päivän tap takeover -tapahtuman peruina useita espoolaisen
Masis Breweryn oluita, joista valitsin maistettavaksi persikalla ja passionhedelmällä maustetun Peaches with Passion -sourin. Samean ja vaaleahkon keltaisen oluen tuoksu oli runsaan hapan ja mehumainen, maku puolestaan mukavan pehmeä ja etenkin persikka pääsi siinä oikeuksiinsa. Miellyttävän olutelämyksen viimeisteli lempeän viljainen jälkimaku.
Missä? Kirkkokatu 17, Oulu.
Vielä Mallaskellariakin uudempi tulokas, pienpanimo-oluisiin erikoistunut kauppa ja baari Juomapuohi, aloitti taipaleensa Pakkahuoneenkadulla mutta siirtyi siitä hieman suurempiin tiloihin samaisen Rotuaarin aukion laidalle, mikä teki mahdolliseksi myös pikkuruisen terassin avaamisen. Mallaskellaristakin voi ostaa olutta myös mukaan, mutta Juomapuohissa vähittäismyynti on olennainen osa konseptia, yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin kuin anniskelu.
Puohin myyntiartikkelit ovat pääasiassa pulloja ja tölkkejä, mutta hanojakin on kolme; käyntipäivänä niissä oli tarjolla olutta Suomesta, Saksasta ja Venäjältä. Näistä valitsin turkulaisen
Orava Brewingin Mama's Pien, joka on mustaherukalla, kardemummalla, vaniljalla ja laktoosilla maustettu sour ale. Tumman purppuraisen juoman tuoksu oli makeahko, siinä oli tietenkin mustaherukkaa mutta myös aavistus raparperia sekä jonkinlaista viinimäisyyttä. Jotain sellaista löytyi maustakin – punkkua muistuttava väri toki saattoi osaltaan olla mielleyhtymää aiheuttamassa – mutta ennen kaikkea se oli kuitenkin marjaisa ja tuhdin hapokas, jopa siinä määrin että ilman laktoosin pyöristävää vaikutusta happamuus olisi varmaan mennyt jo överiksi. Makupaletti kieltämättä toi mieleen marjapiirakan ja vaniljakastikkeen, joten oluen nimi on perin osuva. Ei kovin tikiä, mutta maistuvaa kyllä.
Missä? Kaarnatie 20, Oulu.
Maistila-panimon kesäterassi toimii panimon yhteydessä Alppilan teollisuusalueella, joten miljöö on karunpuoleinen eikä sitä ole turhaan yritetty siloitella esimerkiksi hienoihin kalusteisiin satsaamalla, joskin pieni esiintymislava löytyy keikkoja ym. kulttuuritapahtumia varten. Muutenkin toiminta vaikuttaa kokeiluluonteiselta, patio on avoinna säännöllisen epäsäännöllisesti ja säävarauksella – on toki ymmärrettävää, että baarin pyörittäminen tulee tärkeysjärjestyksessä vasta kolmantena itse panimon ja sen juomamyymälän jälkeen. Pienenä erikoisuutena tarjolla on Maistilan oluiden ohella skotlantilaisiin single malteihin painottunut valikoima laatuviskejä.
Tilaamani Tropiikissa on Maistilan ja virolaisen
Tankerin yhteistyön tulos, jossa hedelmäistä makua antamassa on passionhedelmää, mangoa, aprikoosia ja vielä greippiäkin. Oluen väri oli samea ja oranssihtavan kullankeltainen, tuoksu mehukkaan passionhedelmäinen. Maku oli sopivasti hapan, mutta ylenpalttisen kuuloisesta hedelmäcocktailista huolimatta ei mikään trooppisten aromien ilotulitus eikä muutenkaan erityisen luonteikas vaan aika geneerinen. Odotin tältä kyllä enemmän – vai olenko vain maistellut näitä hedelmäsoureja jo niin paljon että olen turtunut niihin ja ne alkavat kaikki maistua samalta?
Passionberry Haze lisää kierroksia heittämällä keitokseen passionhedelmän ja vaniljan kaveriksi vadelmaa ja laktoosia. Sameahko juoma tämäkin, väriltään punainen kuin vadelma – Camparikin tulee mieleen, etenkin kun lasin nostaa aurinkoon, mutta siitä ei liene reilua antaa miinuspisteitä. Tuoksuakin hallitsee marja, mutta passionhedelmäkin on kyllä edelleen selvästi läsnä, ja yhdistelmä toimii itse asiassa erittäin hyvin. Sama pätee makuun, ja muutenkin tämä on jo selvästi kiinnostavampi tapaus kuin Passion Fruit Twist, alkoholia on hieman vähemmän mutta potkua ja luonnetta selvästi enemmän. Täytyypä pitää passion-vattu-kombo mielessä myös uusia drinkkireseptejä ajatellen!
