Etämyyntisaaga se vain jatkuu jatkumistaan. Viimeisin käänne on EU-komission antama lausunto alkoholin etämyyntiä koskevasta lakiluonnoksesta, josta sosiaali- ja terveysministeriö oli lähettänyt komissiolle ilmoituksen. Etämyyntikysymyshän jäi alkuvuodesta voimaan tulleen alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä vielä ilmaan roikkumaan, kun hallituspuolueet eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen edes siitä, onko etämyynti nykyisen lain mukaan kiellettyä, saati sitten siitä, pitäisikö sen olla. Epäselvyyttä ruokkii ehkä osaltaan se, että alkoholin tilaaminen etämyyjältä Suomeen ei
STM:n oman tiedotteenkaan mukaan ole kiellettyä tai rangaistavaa, vaan lakia rikkoo (jos rikkoo) nimenomaan myyjä. Mitään selväsanaista etämyynnin kieltoahan laissa ei siis kuitenkaan nykyisellään ole, minkä vuoksi tilanteen selkiyttämistä on pidetty tärkeänä.
Alkoholijuomien verkkokauppaa on viime vuosina puitu Suomessa eri oikeusasteissa, ja tänä vuonna myös
korkein oikeus päätyi sille kannalle, että etämyynti on tosiasiallisesti Suomessa tapahtuvaa vähittäismyyntiä ja että Suomen vähittäismyyntilupajärjestelmä ja Alkon monopoli eivät ole EU-oikeuden vastaisia. Niinpä kun yli 5,5-prosenttisten juomien myyntiin ei lupia ole jaossa ensinkään ja miedommillekaan juomille lupaa ei voi saada Suomen rajojen ulkopuolella toimiva myyjä, etämyynti on käytännössä laitonta, vaikkei siitä lakitekstissä mainintaa olekaan. Lakia tulkitsevia viranomaisia on kylläkin kritisoitu siitä, että Suomen EU-jäsenyyden alkuvuosina etämyyntiä pidettiin vielä sallittuna, tai ainakaan siihen ei puututtu, joten linja ei ole ollut mitenkään johdonmukainen – liekö sitten kyse ihan vain siitä, että verkkokaupan volyymin ja kuluttajien tietoisuuden kasvaessa on katsottu parhaaksi tarttua toimeen nyt, kun ilmiö on vielä marginaalinen ja hallittavissa. Etäoston, jossa juomien kuljetuksesta ja veroista huolehtii ostaja,
nähtävästi katsotaan vastaavan sitä, että ostaja menisi itse
henkilökohtaisesti ulkomaille tekemään kaupat, koska sen kieltämistä ei
ole missään vaiheessa oltu edes yrittämässä.
Komissiolle lähetetyssä ilmoituksessa STM korosti juuri sitä, että etämyyntikiellossa olisi kyse vallitsevan oikeuskäytännön vahvistamisesta eikä uusista säännöksistä. Ostajan näkökulmasta uutta olisi kyllä ainakin se, että etämyytyjen juomien maahantuonti olisi yksiselitteisesti kielletty, joten jatkossa tulli saattaisi ottaa suomalaisten viinatilauksia haltuun, siinä missä toistaiseksi se on tyytynyt lisäämään joihinkin lähetyksiin verovelvollisuudesta muistuttavia kirjeitä. Suurempi vaikutus tosin saattaa olla sillä, että kuuleman mukaan on käynyt vaikeammaksi löytää kauppoja, jotka ylipäätään lähettävät alkoholijuomia Suomeen, otaksuttavasti sen takia, että Suomen viranomaisilta on tullut noottia mahdollisista oikeusseuraamuksista. Komission lausunto joka tapauksessa edustaa samaa linjaa kuin EU-elimien aiemmat kannanotot: lainsäätäjien huoli suomalaisten kansanterveydestä ymmärretään, mutta samalla muistutetaan, että tavaroiden vapaa liikkuvuus unionin sisämarkkinoilla on tärkeä periaate, josta ei pidä poiketa yhtään enempää kuin on kansanterveyden kannalta välttämätöntä.
Konkreettisena ehdotuksena komissio kehottaa harkitsemaan sellaista vaihtoehtoa, että ulkomaisista verkkokaupoista voisi tilata juomia viranomaisen hyväksymiin luovutuspaikkoihin, samaan tapaan kuin Alkon verkkokauppa nykyisin toimii. Tämä ratkaisisi ainakin sen ongelman, että nykyisellään rajat ylittävässä etämyynnissä ei ole käytännössä mitenkään mahdollista valvoa sitä, ettei juomia luovuteta alaikäisille, ja varmaankin näin olisi myös helpompi varmistaa alkoholi- ja arvonlisäverojen asianmukainen tilitys valtiolle.
Hesarin uutisessa STM:n virkamies kuitenkin piti ajatusta niin "lennokkaana" että oikein sanattomaksi vetää, mitä kommenttipalstalla pidettiin osoituksena siitä, että virkamieskunnan standardit lennokkuudelle eivät ole kovinkaan korkeat. Tässä törmätään taas siihen, että alkoholilaista puhuttaessa asiat tuppaavat olemaan isompia kuin miltä näyttävät, koska alkoholipolitiikan tekeminen Suomessa on eräänlaista shakkia, jossa siirtoja ei voi arvioida vain sen perusteella, mikä niiden välitön vaikutus pelitilanteeseen on. Etämyynnin salliminen vaikkapa samoihin luovutuspisteisiin, joihin Alkon tuotteita voi tilata, tuskin sinällään lisäisi alkoholin saatavuutta mitenkään dramaattisesti, mutta jos tällöin pitäisi yhdenvertaisuuden nimissä avata sama mahdollisuus myös kotimaisille etämyyjille, Alkon monopoli olisi käytännössä kertaheitolla historiaa, mikä ainakin toistaiseksi vaikuttaa olevan sellainen skenaario, jota halutaan vältellä viimeiseen asti, vaikka etenkin kokoomuksessa haluja monopolin purkamiseen kyllä olisi.
Tällä hetkellä en pidä kovin todennäköisenä, että etämyynnin kieltävä lakiluonnos sanottavasti muuttuisi komission palautteen jälkeenkään, muuten kuin ehkä siltä osin, että alle 5,5-prosenttisten juomien etämyynti sallittaisiin komission ehdotuksen mukaisesti. Mitä vahvempiin juomiin tulee, minulle tuli uutena tietona se, että Suomen päättäjät ovat enemmän tai vähemmän oma-aloitteisesti kehitelleet mallia, jossa ulkomaiset tavarantoimittajat voisivat listata tuotteensa Alkon verkkokauppaan, jolloin suomalaiset voisivat tilata niitä samaan tapaan kuin Alkon omia tuotteita. Monen makuun ehdotus on epäilemättä tarpeettoman byrokraattinen, mutta se saattaa hyvinkin olla paras tällä hetkellä saavutettavissa oleva kompromissi, kunhan vain Alkon rooli kuviossa rajataan siten, että se ei voi karkottaa Suomen markkinoista kiinnostuneita myyjiä asettamalla toiminnalle kohtuuttomia ehtoja. Varsin todennäköisenä voinee pitää myös sitä, että etämyyntikieltoa tullaan vielä koettelemaan EU-tuomioistuimessa, jos komissiolle ei tehdä minkäänlaisia myönnytyksiä.
Tällä välin Irlannissa parlamentin molemmat kamarit ovat peräti kolme vuotta kestäneen väännön päätteeksi hyväksyneet maan oman alkoholilakiuudistuksen, viralliselta nimeltään Public Health (Alcohol) Bill, joka nyt on enää presidentin allekirjoitusta vailla. Hyväksytty lakiesitys asettaa alkoholijuomille vähimmäisyksikköhinnan, vaatii lisäämään myyntipakkauksiin varoituksia haittavaikutuksista ja rajoittaa alkoholituotteiden mainontaa sekä niiden näkyvyyttä vähittäismyyntipaikoissa.
Juomateollisuuden lobbaus on ollut voimakasta, mutta kritiikkiä on tullut myös tavallisilta irlantilaisilta. Lakiesitystä koskevissa verkkokeskusteluissa onkin mielenkiintoista se, miten paljolti niiden sisältö muistuttaa vastaavia keskusteluja Suomessa: aikuisten ihmisten holhoaminen pitäisi lopettaa, liikakuluttajat ovat pieni vähemmistö ja heidän juomiseensa lailla ei ole mitään vaikutusta, saatavuuden rajoittamisen sijaan pitäisi keskittyä vähentämään kysyntää valistuksen kautta, kokonaiskulutus on joka tapauksessa jo laskussa ja niin edespäin. On irlantilaisilla tosin ainakin yksi omintakeinenkin argumentti – useissa kommenteissa vaaditaan, että jos kansanedustajat haluavat suitsia juopottelua, heidän pitäisi siivota aluksi oma tonttinsa sulkemalla parlamentin baari.
Perinteikäs lontoolaispanimo Fuller's tunnetaan muun muassa London Pride- ja ESB-aleistaan. Viime vuonna lanseeratussa Fuller's & Friends -projektissa Fuller's on tehnyt oluita yhteistyössä kuuden pienemmän englantilaisen panimon kanssa, ja projektin tuloksena syntyneitä juomia on saatavilla Alkosta. Vuoden viimeinen kuukauden kulaus on yksi näistä, manchesterilaisen Marble-panimon kanssa yhteistuumin luotu, viittä viljaa ja neljää uusiseelantilaista humalaa sisältävä Matariki-saison.
_1.jpg){kind=link}
