Alkoholia ja politiikkaa, osa 4

Nyt kun olen ehtinyt asustella Dublinissa muutaman kuukauden, ajattelin hieman eritellä suomalaisen ja irlantilaisen alkoholipolitiikan ja -kulttuurin eroja ja yhtäläisyyksiä. Ilmeisin yhdistävä tekijä lienee se, että molemmilla kansoilla on perinteisesti maine kovina ryypiskelijöinä, eikä toki täysin ansiotta, joskin Euroopan mittakaavassa alkoholin kulutus on molemmissa maissa keskitasoa. Paitsi kulutuksessa, Suomi ja Irlanti ovat kutakuinkin tasoissa myös alkoholin hintatasossa, jossa Suomi on Eurostatin tilastojen mukaan EU-alueen ykkönen ja Irlanti kakkonen (eikä liene sattumaa, että nämä maat ovat samoilla sijoilla myös alkoholiverotuksen suhteen). Mitenkään merkillepantavan halpaa alkoholi ei siis Irlannissa ole edes suomalaisen näkökulmasta, tosin tarjoushaukka voi säästää muutaman euron metsästämällä paljousalennuksia, jotka Irlannissa ovat sallittuja. Baarien happy hour -tarjoukset sen sijaan ovat olleet Irlannissa laittomia viimeiset 15 vuotta, siinä missä Suomessa alkoholilakia vastikään vapautettiin muun muassa tältä osin.

Valtion alkoholimonopolia Irlannissa ei ole, mutta myyntilupajärjestelmä kyllä on; anniskelulupa on täkäläisittäin on-licence ja vähittäismyyntilupa off-licence, joka toimii samalla synonyyminä viinakaupalle. Alkoholijuomiin keskittyvien off-licensejen ohella alkoholia myydään useimmissa ruokakaupoissa, joskaan ei kaikissa, ja valikoima on tyypillisesti melko suppea. Toisaalta pelkästään alkoholia myyvät kaupatkin ovat usein pieniä ja häviävät valikoiman laajuudessa keskimääräiselle Alkon myymälälle. Vähänkin harvinaisempaa juomaa saattaa siis joutua metsästämään ympäri kaupunkia, mitä kylläkin helpottaa se, että monista kaupoista juomat voi ostaa verkon kautta, ja usein kotiinkuljetus on maksuton tietyn loppusumman ylittäville tilauksille. Varsin yleistä näyttää muuten olevan, että viinakaupoissa ainakin osa valikoimasta, tyypillisesti väkevät, pidetään tiskin takana ja niitä on pyydettävä myyjältä, joten entisajan palvelutiski-Alkot muistaville suomalaisille on tarjolla eräänsorttinen nostalgiakokemus.

Jonkinasteisena yllätyksenä suomalaiselle saattaa tulla se, että myös Irlannissa alkoholin myyntiaikoja rajoitetaan, ja rajat ovat jopa jonkin verran tiukemmat kuin Suomessa: arkisin vähittäismyynti on sallittu 10.30–22.00 ja sunnuntaisin 12.30–22.00. Tavallisella anniskeluluvalla toimivien pubien on lopetettava myynti maanantaista torstaihin kello 23.30, perjantaisin ja lauantaisin 0.30 ja sunnuntaisin 23.00. Jatkoaikaa on mahdollista anoa puoli kolmeen saakka, minkä lisäksi monenlaisille erikoistapauksille on olemassa omat lupatyyppinsä; ruokaravintolalla esimerkiksi saattaa olla lupa tarjoilla alkoholia ainoastaan aterian yhteydessä. Alkoholin myynti on kokonaan kielletty joulupäivänä, aiemmin myös pitkänäperjantaina, mutta jälkimmäisen osalta myyntikielto poistettiin tänä vuonna. Pitkänperjantain kotibileet ovatkin Irlannissa eräänlainen klassikko, mutta baariinkin on halutessaan päässyt esimerkiksi menemällä rautatieasemalle ja ostamalla halvimman mahdollisen junalipun – yksi myyntikiellon poikkeuksista on nimittäin ollut matkustavaisille anniskelu.

Kuten Suomessa, myös Irlannissa alkoholin kulutus, ja etenkin binge drinking eli meikäläisittäin humalahakuinen juominen, on merkittävä kansanterveydellinen  huolenaihe. Juopottelua suitsiakseen Irlannin hallitus pyrkii säätämään uuden lain, jossa alkoholille asetettaisiin minimihinta samaan tapaan kuin Skotlannissa äskettäin. Ehdotettu minimihinta, kymmenen senttiä alkoholigrammaa kohden, vaikuttaisi lähinnä halpojen ja vahvojen kännäysjuomien hinnoitteluun, ei laadukkaampiin tuotteisiin, joten ainakin siltä osin toimenpide näyttää olevan oikein mitoitettu. Uusi laki, joka myös rajoittaisi alkoholin mainontaa ja määräisi myyntipakkauksiin näkyvät varoitukset terveysvaikutuksista, esiteltiin alkujaan jo vuonna 2015, mutta sen etenemistä on hidastanut kansallinen lobbaus, minkä lisäksi oman vastalauseensa on esittänyt Euroopan komissio. Käyttöönottoaikatauluun vaikuttaa myös Pohjois-Irlannin hallituskriisi, koska minimihinnoittelu halutaan voimaan samanaikaisesti molemmin puolin rajaa. Lakiesitys läpäisi parlamentin ylähuoneen viime joulukuussa ja on nyt alahuonekäsittelyn alkuvaiheessa, joten sillä on vielä matkaa kuljettavana, mutta pääministeri Leo Varadkar, joka pani lakimuutoksen alulle terveysministerinä toimiessaan, aikoo ajaa sen läpi nykyisessä muodossaan.