Kuukauden kulaus: What it says on the tin

Mikä? Monteith's Southern Pale Ale. Monteith's Brewing Company, Uusi-Seelanti. Alk. 4,6%, 23 EBU.
Missä? Prisma Linnanmaa, Oulu.

Vuoden viimeinen kuukauden kulaus on vaihteeksi peräisin kaukomailta, tarkemmin sanottuna Uuden-Seelannin Eteläsaaren länsirannikolla Greymouthin kaupungissa majailevalta Monteith's-panimolta. Panimon Southern Pale Ale on väriltään kirkas ja kullankeltainen; tuoksussa on mehevää hedelmäisyyttä sekä aavistus hunajaisuutta tai kukkaisuutta, joka oikein syvään nuuskaistessa tuo mieleen jopa hajuveden. Maku vastaa tuoksua sangen hyvin, joskin se on ohuehko, ellei peräti hivenen vetinen. Katkeroa ei juuri ole, eikä liiemmin jälkimakuakaan, vaikkakin oluen kohtalaisen pirtsakat hapot jäävät hetkeksi suuhun kihelmöimään. Kaiken kaikkiaan etiketin kuvaus – "lightly bittered pale ale with zesty fruit aromas and a crisp finish" – pitää siis erittäinkin hyvin kutinsa. Ei tämä mikään ikimuistoinen olut ole, eikä sellainen, joka erityisesti erottuisi edukseen muista samantyylisistä, mutta ihan nautittava ja helposti juotava kuitenkin.

Tähän päättyy Tikiloikan vuosi 2017. Onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille, palataan asiaan jahka juhlahumusta on selvitty!

Ja me toivotamm'

Ehdin kuin ehdinkin kehitellä vielä yhden uuden reseptin tälle vuodelle! Ja vieläpä hyvissä ajoin ennen joulua. Tästä piti alkujaan tulla jokseenkin suoraviivainen, glögitiivisteellä makeutettu Daiquiri-johdannainen, mutta en sitten suostunutkaan päästämään itseäni niin helpolla. Aloitin yhdellä ylimääräisellä ainesosalla, mutta sehän ei tietenkään riittänyt, vaan tarvittiin vielä toinen ja kolmaskin – sekä aika monta koe-erää ja palautekierrosta – ennen kuin lopputulos oli kaikin puolin tasapainossa. Pidemmittä puheitta, tässä tulee Tikiloikan jouludrinkki vuosimallia 2017:

Rednose
1½ cl limemehua
1 cl makeutettua karpalomehua
3 cl puolitummaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)
2 cl sloe gin -likööriä
2 cl glögitiivistettä (Marli Perinteinen)
1 cl kanelisiirappia

Kaada kaikki ainekset shakeriin ja ravista hyvin jääpalojen kera. Siivilöi cocktaillasiin.

Sloe gin on englantilainen ginipohjainen likööri, joka saa makunsa oratuomen (englanniksi blackthorn tai sloe) marjoista. Sellaisenaan nautittuna se on Britanniassa perinteinen talvipäivien lämmike ja siten temaattisesti mitä sopivin joulucocktailin komponentti – eikä syvänpunainen värikään toki haitaksi ole. Briteissä on nähtävästi myös verrattain yleistä, että sloe gin tehdään itse, mutta koska oratuomi ei Suomen leveyksillä menesty, meilläpäin on tyydyttävä kaupallisiin tuotteisiin. Käytin tässä verkkokaupasta tilaamaani Plymouth Sloe Giniä, mutta Alkossakin on nykyään tarjolla jopa pari eri vaihtoehtoa, Hayman's ja Ableforth's. Karpalomehuksi sopii jokin 20–30 prosenttia karpalotäysmehua sisältävä, vaikkapa Rainbow tai Pirkka.

Onnellista ja hyvää joulua itse kullekin säädylle!

Tervanpolttajan taukovirvoke

Tiedän, mitä ajattelette. "Mutta Mr. Tikiloikka", kuulen teidän sanovan, "eihän itsenäisyyden juhlavuosi ole mitään ilman virallista Suomi100-tikicocktailia!" Ollos huoleton, poikas valveill' on – resepti tulee tässä. Lähtökohdaksi valitsin hailuotolaisen Kujalan tilan tervasiirapin, jota olin jo useamman kuukauden halunnut käyttää jossakin drinkissä. Terva on tietysti vähän kliseinen suomalainen maku, mutta sallittakoon se tässä yhteydessä; sitä paitsi kainuulainen terva, jota Oulun tervaporvarit kaupittelivat maailmalle, on aikanaan näytellyt merkittävää roolia sekä entisen että nykyisen kotikaupunkini taloudessa, joten juoma kytkeytyy näin myös omaan henkilöhistoriaani.

Drinkin alkoholipohjaksi valikoitui melkeinpä automaattisesti Jaloviinan tammikypsytetty versio, vaikka kirkkaan viinankin puolesta olisi toki ollut vahvoja argumentteja, ja kokeilinkin reseptiä kehitellessäni pohjana myös Koskenkorva-vodkaa. Mausteeksi lorautin tilkan ahvenanmaalaista sokerijuurikasrommia. Lisäksi suomidrinkkiin piti tietenkin saada jotain sinistä ja jotain valkoista – siispä Curaçao-likööriä ja kermaa. Lopputuloksen vihreä väri edustakoon Suomen luontoa, niin isänmaallisuusbingo tulee täyteen. Tällaiseen reseptiin päädyin:

Tar Trader's Tiki Tipple
3 cl limemehua
2 cl appelsiinimehua
1 cl ananasmehua
1 cl tervasiirappia
3 cl Jaloviina Tammea (tai Extraa)
1 cl Kobba Libre -rommia
2 cl sinistä Curaçao-likööriä
1 tl kuohukermaa
n. 1,2 dl jäämurskaa

Pane kaikki ainekset blenderiin ja blendaa suurella nopeudella n. 5 sekuntia. Kaada suureen grogilasiin. Jos lasi jää vajaaksi, lisää muutama jääpala.

Kujalan tervasiirappia löytyy kaupoista ainakin Oulun seudulla, valtakunnallisesta saatavuudesta minulla ei ole tietoa. Jos siirappia ei ota löytyäkseen, sen voi mahdollisesti korvata tervaliköörillä, joita Alkossa on tarjolla muutamaakin eri sorttia. Oleellista on, että terva todellakin maistuu – juoman idea perustuu savuisuuden ja hedelmäisyyden kontrastiin, hieman samaan tapaan kuin juhannusdrinkissäni.

Tähän loppuun haluaisin hieman vakavoitua. Tikiloikka ei tänä(kään) vuonna saanut kutsua Linnaan, mutta annan siitä huolimatta oman vastaukseni siihen kysymykseen, joka Linnan juhlien vierailta perinteisesti kysytään. Mitä itsenäisyys minulle merkitsee? Itsenäisyys merkitsee vapautta, ja kuten on tapana sanoa, vapauteen sisältyy vastuu. Meillä on vapaus kehittää tätä maata entistäkin paremmaksi, mutta vapauden kääntöpuoli on se, että kukaan ei ole estämässä, jos meinaamme tehdä jotain ihan tyhmää. Ollaan siis vapautemme arvoisia ja käytetään sitä fiksusti eikä pilata tähänastisia saavutuksia, jookosta? Manuia itsenäiselle Suomelle ja seuraaville sadalle vuodelle!