perjantai 31. heinäkuuta 2020

Kuukauden kulaus: Etkoilua

Mikä? Passion Fruit Twist. ETKO Brewing. Alk. 5,0%.
Missä? Juomapuohi Shop & Bar, Oulu.

Viime postauksessa esittelemästäni Juomapuohista löytyi sen verran laaja kattaus kiinnostavia oluita, että kuukauden kulaus otetaan tällä kertaa tuplana. Maisteltavana on kaksi variaatiota jo kovin tutuksi tulleesta teemasta, passionhedelmäsourista, molemmat helsinkiläiseltä ETKO Brewingilta; ensimmäisenä vuorossa on Passion Fruit Twist, joka on maustettu hedelmän lisäksi vaniljalla. Olut on sameahko ja hailakan keltainen, tuoksu on odotetusti voimakkaan passionhedelmäinen ja oikein herkullinen. Maku sen sijaan jää mielestäni hieman latteaksi, olisin kaivannut tähän rohkeampaa otetta. Perushyvä hedelmäsour, mutta enempäänkin olisi ollut potentiaalia.

Mikä? Passionberry Haze. ETKO Brewing, Alk. 4,5%.

Passionberry Haze lisää kierroksia heittämällä keitokseen passionhedelmän ja vaniljan kaveriksi vadelmaa ja laktoosia. Sameahko juoma tämäkin, väriltään punainen kuin vadelma – Camparikin tulee mieleen, etenkin kun lasin nostaa aurinkoon, mutta siitä ei liene reilua antaa miinuspisteitä. Tuoksuakin hallitsee marja, mutta passionhedelmäkin on kyllä edelleen selvästi läsnä, ja yhdistelmä toimii itse asiassa erittäin hyvin. Sama pätee makuun, ja muutenkin tämä on jo selvästi kiinnostavampi tapaus kuin Passion Fruit Twist, alkoholia on hieman vähemmän mutta potkua ja luonnetta selvästi enemmän. Täytyypä pitää passion-vattu-kombo mielessä myös uusia drinkkireseptejä ajatellen!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Baanalla: Koronakesän patiokierros

Koronakevät ravitsemusliikkeiden pakkosulkemisineen koetteli ravintola- ja panimoaloja pahemman kerran, ja molemmille tuli epäilemättä helpotuksena se, kun kesän koittaessa oli taas sallittua myydä ruokaa ja juomaa myös paikan päällä nautittavaksi. Etenkin alkuun meno oli huomattavasti vapaampaa terasseilla kuin sisätiloissa, ja ehkäpä osin tästä johtuen Oulussakin on tänä kesänä avattu useita uusia terasseja, täkäläisittäin patioita. Kävin kiertämässä näistä kolme, joista jokainen toimii hieman eri konseptilla.

Mikä? Mallasterassi.
Missä? Kirkkokatu 17, Oulu.

Pari vuotta sitten avattu Mallaskellari on Oulun olutravintoloista uusimpia ja sijaitsee nimensä mukaisesti kellarikerroksessa, Rotuaarin aukion laidalla. Yksi perustajista on Budapestista Ouluun emigroitunut panimomestari Bence, ja saatavilla onkin myös mestarin omilla resepteillä pantuja oluita. Hiljattain avattu Mallasterassi on pubin maanpäällinen laajennus, ja sen voisi kuvitella olevan bisnekselle hyväksi jo senkin takia, että ennen sitä paikka oli satunnaiselle ohikulkijalle jokseenkin huomaamaton.

Patiobaarin kahdeksassa hanassa oli ilmeisestikin edellisen päivän tap takeover -tapahtuman peruina useita espoolaisen Masis Breweryn oluita, joista valitsin maistettavaksi persikalla ja passionhedelmällä maustetun Peaches with Passion -sourin. Samean ja vaaleahkon keltaisen oluen tuoksu oli runsaan hapan ja mehumainen, maku puolestaan mukavan pehmeä ja etenkin persikka pääsi siinä oikeuksiinsa. Miellyttävän olutelämyksen viimeisteli lempeän viljainen jälkimaku.

Missä? Kirkkokatu 17, Oulu.

Vielä Mallaskellariakin uudempi tulokas, pienpanimo-oluisiin erikoistunut kauppa ja baari Juomapuohi, aloitti taipaleensa Pakkahuoneenkadulla mutta siirtyi siitä hieman suurempiin tiloihin samaisen Rotuaarin aukion laidalle, mikä teki mahdolliseksi myös pikkuruisen terassin avaamisen. Mallaskellaristakin voi ostaa olutta myös mukaan, mutta Juomapuohissa vähittäismyynti on olennainen osa konseptia, yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin kuin anniskelu.

Puohin myyntiartikkelit ovat pääasiassa pulloja ja tölkkejä, mutta hanojakin on kolme; käyntipäivänä niissä oli tarjolla olutta Suomesta, Saksasta ja Venäjältä. Näistä valitsin turkulaisen Orava Brewingin Mama's Pien, joka on mustaherukalla, kardemummalla, vaniljalla ja laktoosilla maustettu sour ale. Tumman purppuraisen juoman tuoksu oli makeahko, siinä oli tietenkin mustaherukkaa mutta myös aavistus raparperia sekä jonkinlaista viinimäisyyttä. Jotain sellaista löytyi maustakin – punkkua muistuttava väri toki saattoi osaltaan olla mielleyhtymää aiheuttamassa – mutta ennen kaikkea se oli kuitenkin marjaisa ja tuhdin hapokas, jopa siinä määrin että ilman laktoosin pyöristävää vaikutusta happamuus olisi varmaan mennyt jo överiksi. Makupaletti kieltämättä toi mieleen marjapiirakan ja vaniljakastikkeen, joten oluen nimi on perin osuva. Ei kovin tikiä, mutta maistuvaa kyllä.

Missä? Kaarnatie 20, Oulu.

Maistila-panimon kesäterassi toimii panimon yhteydessä Alppilan teollisuusalueella, joten miljöö on karunpuoleinen eikä sitä ole turhaan yritetty siloitella esimerkiksi hienoihin kalusteisiin satsaamalla, joskin pieni esiintymislava löytyy keikkoja ym. kulttuuritapahtumia varten. Muutenkin toiminta vaikuttaa kokeiluluonteiselta, patio on avoinna säännöllisen epäsäännöllisesti ja säävarauksella – on toki ymmärrettävää, että baarin pyörittäminen tulee tärkeysjärjestyksessä vasta kolmantena itse panimon ja sen juomamyymälän jälkeen. Pienenä erikoisuutena tarjolla on Maistilan oluiden ohella skotlantilaisiin single malteihin painottunut valikoima laatuviskejä.

Tilaamani Tropiikissa on Maistilan ja virolaisen Tankerin yhteistyön tulos, jossa hedelmäistä makua antamassa on passionhedelmää, mangoa, aprikoosia ja vielä greippiäkin. Oluen väri oli samea ja oranssihtavan kullankeltainen, tuoksu mehukkaan passionhedelmäinen. Maku oli sopivasti hapan, mutta ylenpalttisen kuuloisesta hedelmäcocktailista huolimatta ei mikään trooppisten aromien ilotulitus eikä muutenkaan erityisen luonteikas vaan aika geneerinen. Odotin tältä kyllä enemmän – vai olenko vain maistellut näitä hedelmäsoureja jo niin paljon että olen turtunut niihin ja ne alkavat kaikki maistua samalta?


tiistai 30. kesäkuuta 2020

Kuukauden kulaus: Milkshake IPA brings all the boys to the yard

Mikä? Milkshake IPA. The Garden Brewery, Kroatia. Alk. 6,2%, 35 IBU.
Missä? Alko, erikoiserä.

Kuukauden kulaus on vaihteeksi peräisin vähemmän tunnetusta olutmaasta: oluen tuottaneen Garden Breweryn kotipaikka on Kroatian pääkaupunki Zagreb. Tämä mansikalla, mangolla, passionhedelmällä ja vaniljalla maustettu IPA on ensimmäinen Tikiloikkaan arvioimani kroatialainen olut, ja taitaapa muuten olla myös ensimmäinen koskaan maistamani kroatialainen olut! Edellämainittujen aromien ohella olueen on lisätty laktoosia, eli kyseessä on milkshake IPA, kuten nimi sanookin.

Oluen väri on vaaleahko meripihka. Tuoksussa nousee päällimmäisenä esiin mansikka, ja etenkin näin kesäaikaan väistämätön assosiaatio onkin mansikkajäätelötötterö. Ensivaikutelma vahvistuu maussa, kun mansikkaan yhdistyy laktoosin ja vaniljan pehmeys. Humalointi tuo jonkin verran kipakkuutta pehmeyden vastapainoksi, mutta mikään superkatkeroinen IPA tämä ei ole, vaan kokonaisuus on miltei samettinen ja... no, hyvinkin pirtelömäinen. Eksoottisempien hedelmien kontribuutio makuun jää kylläkin epäselväksi, mutta kyllä tämä kelpaa erittäin hyvin tällaisenaankin!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Born to rum

Innostuin juhannusviikonloppuna pitkästä aikaa etsiskelemään Beachbum Berryn kirjasta jotain uutta reseptiä kokeiltavaksi, ja löysinkin hellesäihin oikein mainiosti istuvan jäähilejuoman. Itse asiassa olen tainnut jo hyvän aikaa sitten päättää kokeilla tätä, päätellen siitä että minulla oli valmiiksi kaapissa kaikki tarvittavat ainekset – mukaan lukien karhunvatukkalikööri, johon harvemmin tikidrinkeissä törmää – mutta syystä tai toisesta en ole sitä tehnyt, tai jos olenkin niin en ole siitä blogiin mitään kirjoittanut. On siis korkea aika korjata asia!
Rum Runner
5 cl limemehua
3 cl karhunvatukkalikööriä
3 cl banaanilikööriä
2 cl grenadiinia
2½ cl overproof-rommia

Pane blenderiin pussillinen jääpaloja ja lisää muut ainekset. Blendaa tasaiseksi ja kaada tuoppiin.
Kirjan mukainen resepti speksaa sangen kummallisia mittoja, kuten "7/8 unssia", joten olen vähän suoraviivaistanut ohjetta pyöristämällä määriä ylöspäin mittaamisen helpottamiseksi. Toisaalta jäitä kehotetaan varsin epämääräisesti laittamaan blenderin kannu puolilleen – ei sanaakaan siitä, minkä kokoinen blenderi mahtaisi olla kyseessä. Jonkinlaista osviittaa antoi kuitenkin se, että suositeltu tarjoiluastia on "pint glass", ja maunkin puolesta yksi jääpalapussillinen jäitä tuotti hyvän lopputuloksen.

Berryn kertoman syntytarinan mukaan drinkki on peräisin vuodelta 1972, Florida Keys -saarilta, Holiday Isle Resort -hotellista (nyk. Postcard Inn). Kuulemma siihen aikaan hotellin asiakkaat saivat sekoitella omat juomansa baaritiskin päälle jätetyistä pulloista, ja muuan "Tiki John" Ebert sai käsillä olleista aineksista aikaiseksi tällaisen luomuksen. Lienee turvallista olettaa, ettei Tiki John ole ainakaan heti kättelyssä lähtenyt mittailemaan liköörejä kahdeksasosaunssin tarkkuudella, mutta baari on joka tapauksessa edelleen olemassa ja Rum Runner on sen signature-drinkki, joten sinne vain Floridan-kävijät testaamaan tätä klassikkococktailia sen alkulähteillä – siis sitten joskus kun rapakon taakse matkustaminen on taas jollain lailla suotavaa.

Aineksista suomalaisittain vaikeimmin hankittava on ehkä hieman yllättäen karhunvatukkalikööri; oman Bols Blackberryni olen kaiketi tilannut verkosta, koska Alkon valikoimasta sitä ei löydy. Lähin vastine taitaa olla Chambord Black Raspberry, josta en osaa sanoa muuta kuin että jos sitä raaskii tähän tuhlata, lopputulos tuskin on huono. Overproof-rommejakaan ei Alkossa ole kuin yksi, Plantation O.F.T.D., mutta aiemmin maistamieni Plantation-sarjan rommien perusteella uskallan väittää, että laatutuote on kyseessä, eikä se varmasti ainakaan itse käyttämälleni Bacardi 151:lle häviä – kokeilemisen arvoinen muissakin erityisväkevää rommia kysyvissä cocktaileissa, kuten vaikkapa legendaarisessa Zombiessa. Grenadiini kannattaa tähän juomaan (ja miksipä ei muutenkin) keittää itse granaattiomenatäysmehusta ja sokerista, se pääsee tässä hyvin oikeuksiinsa.

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Kuukauden kulaus: Kona rock you tonight, osa 3

Mikä? Hibiscus Brut IPA. Kona Brewing Co., USA. Alk. 8,2%, 40 IBU.
Missä? Alko, tilausvalikoima.

Erilaiset IPA:t ovat olleet olutharrastajien suosiossa pienpanimobuumin alusta asti, eikä niiden suosio näytä olevan mitenkään hiipumaan päin, vaikka esimerkiksi sour alea onkin joskus uudeksi IPA:ksi veikkailtu. Alatyyleissäkin löytyy: on West Coast IPA, New England IPA, black IPA, milkshake IPA... Yksi uusimmista keksinnöistä on nimeltään brut IPA; kuohuviinien maailmasta lainattu termi viittaa erittäin kuivaan juomaan, ja tunnusomaista näille oluille onkin äärimmäisen pieni jäännössokerin määrä. Uutta tyyliä on lähtenyt kokeilemaan myös vanha tuttumme, havaijilainen Kona Brewing, jonka brut IPA:ssa on lisämausteena hibiskusta.

Väriltään olut on keskitäyteläisen kullankeltainen, hieman oranssiin vivahtava. Tuoksu on odotetusti trooppisen kukkaisa ja lisäksi mehevän persikkainen. Maku puolestaan on nimenomaan brut eli hyvin kuiva, alkuun siitä ei juuri muita ulottuvuuksia tunnu löytyvänkään mutta kun juoma on saanut hieman lämmetä, sen aromikkuus alkaa päästä paremmin oikeuksiinsa. Kuivuudesta huolimatta minkäänlaista tympeää kitkeryyttä ei ole aistittavissa, ja jälkimaku on suorastaan lempeä. Mikään kuumien kesäpäivien juoma tämä yli 8-prosenttinen olut ei ole, mutta viilenevään kesäiltaan se on hyvinkin omiaan.

maanantai 25. toukokuuta 2020

Aivan sumussa, osa 2

Trader Vicin nimiin luettavista drinkeistä Mai Tain ja Scorpionin ohella tunnetuin lienee Fog Cutter, jota Beachbum Berry luonnehtii kirjassaan tikidrinkkien Long Island Iced Teaksi. Kuvaus onkin sangen osuva, sillä juoma on melkoisen vahva ja siinä on sekaisin kolmea eri väkevää viinaa. Olen aiemmin tehnyt kotona kaksi Fog Cutterin muunnelmaa ja juonut baarissa kolmannen, mutta nyt päätin viimeinkin käydä käsiksi alkuperäiseen reseptiin, joka menee näin:
Fog Cutter
6 cl sitruunamehua
3 cl appelsiinimehua
1
½ cl orgeat-siirappia
6 cl vaaleaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa, esim. Havana Club)
3 cl brandyä
1½ cl giniä
1
½ cl cream-tyylistä sherryä

Kaada kaikki ainekset sherryä lukuunottamatta shakeriin ja ravista jäiden kera. Kaada siivilöimättä suureen lasiin, lisää jäitä tarvittaessa. Kaada sherry floatiksi juoman pinnalle.
Myöhemmin Vic kehitti reseptistä muunnellun version, jossa alkoholia on hieman vähemmän ja jossa drinkki blendataan ravistamisen sijaan:
Samoan Fog Cutter
6 cl sitruunamehua
3 cl appelsiinimehua
1
½ cl orgeat-siirappia
1
½ cl brandyä
1
½ cl giniä
4
½ cl vaaleaa rommia
1
½ cl sherryä
n. 2,4 dl jäämurskaa

Kaada ainekset blenderiin sherryä lukuunottamatta ja blendaa (korkeintaan) 10 sekuntia. Kaada siivilöimättä suureen lasiin, lisää jäitä tarvittaessa ja floattaa sherry.
Ohjeen mukaan nämä pitäisi oikeastaan tarjoilla erityisessä Fog Cutter -tikimukissa, mutta sellaista ei nyt ainakaan tästä taloudesta satu löytymään, joten päädyin käyttämään isoa grogilasia. Pääasia on, että lasilla tai mukilla on riittävästi kokoa, sillä molemmilla versioilla on volyymiä melko runsaasti.

Siihen nähden, että kummassakin reseptissä on täsmälleen samat ainekset ja vieläpä pitkälti samoissa suhteissa, juomat eroavat toisistaan yllättävän paljon. Samoan Fog Cutter on luonnollisesti originaalia pehmeämmän makuinen, koska siinä on lähtöjäänkin vähemmän viinaa ja koska blendaaminen laimentaa sitä enemmän kuin ravistaminen, mutta ainakin minusta tuntuu myös siltä, että brandy nousee siinä selvemmin esiin vaikka sen määrä on puolitettu originaaliin nähden. Beachbum Berry on sitä mieltä, että Samoan Fog Cutter on näistä kahdesta selvästi parempi, mutta itse en ole tästä niinkään varma, sillä pidin kyllä kovasti myös originaalin särmikkyydestä – sanotaanko vaikka näin, että aperitiiviksi ottaisin ennemmin originaalin, mutta aterian päätteeksi samoalaisen. Eripituisten blendausaikojen vaikutusta samoalaisen makuun en lähtenyt vielä kokeilemaan, mutta arvelen että oma sweet spotini löytyisi jostain lähempää viittä kuin kymmentä sekuntia.

perjantai 1. toukokuuta 2020

Kuukauden kulaus: Parempia aikoja odotellessa

Mikä? Persikoosi. Maistila. Alk. 6,0%.
Missä? Maistilan panimomyymälä, Oulu.

Huhtikuun kuukauden kulaus tulee hieman myöhässä, mutta se sallittakoon näin vapun kunniaksi. Tällä kertaa testattavana on Maistilan tekemä Oulun olutseuran 31-vuotisjuhlaolut, persikalla ja aprikoosilla ryyditetty Persikoosi-saison. Etiketin naamiopäiset juhlijat ovat mukavan tikihenkisiä, joten designista pisteet. Itse olut on väriltään oranssiin vivahtava keltainen ja täysin samea, suorastaan paksu. Ehkä tästä syystä muhevan hedelmäinen tuoksu viekin ajatukset lasten hedelmäsoseisiin, mutta tätä ei pidä tulkita negatiivisesti, ensivaikutelma on oikein houkutteleva.

Maussa hedelmien mehukkuus yhdistyy saisonin raikkauteen tavalla, joka ainakin meikäläisen makuhermoon kolahtaa välittömästi. Hapokkuutta ja katkeroa on sen verran, ettei olut jää pelkäksi hedelmämehuksi, vaan muitakin ulottuvuuksia löytyy. Kokonaisuus on erittäin maukas, ja pullo tyhjenee vähän liiankin nopeasti – eihän tämä mikään supervahva olut ole, mutta ei myöskään miedoimmasta päästä. Joka tapauksessa Persikoosia siemaillessa on hyvä panna koronakriisin ankeahko todellisuus hetkeksi syrjään ja haaveilla kesästä, jolloin toivon mukaan pääsee taas terassille nauttimaan hyvistä oluista, auringonpaisteesta ja kaverien seurasta.