Muista kuin sitrushedelmistä tikicocktaileissa taitaa kaikkein useimmin esiintyä passionhedelmä, ja hyvästä syystä: sen lisäksi, että se on itsessään erittäin hyvänmakuinen, se myös sopii hienosti yhteen kirpeiden sitrusmehujen kanssa. Ainakin omaan suuhuni se on juuri sopiva tuomaan kaikenlaisiin drinkkeihin trooppisen ja eksoottisen vivahteen, ei liian kotoisa muttei myöskään liian vieras. Toinen tällainen on kookospähkinä, mutta siinä missä kookosta jotkut vihaavat, veikkaanpa että passionhedelmän makua harva pitää epämiellyttävänä.
Ainakin Oulun kokoisessa kaupungissa passionhedelmiä on yleisesti saatavilla, eikä pienemmälläkään paikkakunnalla kannattane luopua toivosta. K-citymarketeista ja Prismoista niitä pitäisi löytyä helposti, K-supermarketeista ja isommista S-marketeistakin vähintään kohtalaisella todennäköisyydellä. Kilohintaa niillä on sen verran, ettei niitä tule popsittua välipalaksi samaan malliin kuin banaaneja, mutta drinkkitarpeiksi niitä raskii kyllä jokusen ostaa silloin tällöin. Kypsän passionhedelmän tunnistaa siitä, että se on ryppyinen joka puolelta; kaupan hyllystä löytyvät ovat usein raa'anpuoleisia, mutta ne kypsyvät kun niiden antaa olla huoneenlämmössä viikon tai pari.
Drinkkeihin passionhedelmä tulee usein siirapin muodossa. Beachbum Berry suosittelee tekemään passionsiirapin sekoittamalla tavalliseen sokerisiirappiin pakasteena myytävää passionhedelmän hedelmälihaa, mutta koska en ole moista tuotetta onnistunut kotikaupunkini kaupoista löytämään, olen tehnyt oman siirappini tuoreista hedelmistä tällä Stir and Strain -blogista löytämälläni reseptillä:
Passionhedelmäsiirappi
2½ dl sokeria
2½ dl vettä
runsas dl passionhedelmien sisusta
2 passionhedelmää
Lisää kattilaan sokeri, vesi ja koverrettujen hedelmien hedelmäliha ja siemenet. Kiehauta seos keskilämmöllä hämmennellen. Nosta kattila levyltä ja sekoita mukaan kahden erilleen jätetyn hedelmän sisukset. Peitä kannella ja anna seistä pari tuntia. Siivilöi ja pullota.
Kun valmiiseen siirappiin lisää vielä pari-kolme senttilitraa vodkaa, se säilyy jääkaapissa varsin hyvin – ja se on sitä paitsi niin herkullista, ettei yhtä satsia todennäköisesti saa kovin moneksi viikoksi edes riittämään. Siivilään jäänyttä makeaa passionhilloa ei kannata heittää pois, vaan senkin voi säilöä jääkaappiin ja syödä vaikkapa vaniljajäätelön kera. Luonnollisesti sen voi myös käyttää drinkkeihin; kokeile esimerkiksi korvata sillä sokerisiirappi Banana Daiquirissa, mikäli hampaissa ritisevät siemenhippuset eivät häiritse.
Uutta siirappia täytyy tietysti heti päästä kokeilemaan, ja siihen sopii oivallisesti Stir and Straininkin ehdottama Hurricane. Drinkki on peräisin Beachbum Berryn kotikaupungista New Orleansista, jossa sen kehitti 1940-luvulla entinen salakapakoitsija Pat O'Brien (tai joku hänen työntekijänsä). Arvostetummista juomista kuten viskistä oli sota-aikana pulaa, mutta rommista sen sijaan ylitarjontaa, jopa siinä määrin että viskiä saadakseen baarinpitäjien oli pakko ostaa samalla moninkertainen määrä rommia. Niinpä vaikka O'Brienin paikka ei varsinainen tikibaari ollutkaan, hän alkoi tarjoilla tätä hyvinkin tikihenkistä sekoitusta päästäkseen eroon kaikesta siitä rommista:
Hurricane-lasi on suurikokoinen (6 dl tai enemmänkin) jalallinen lasi, joka muistuttaa muodoltaan myrskylyhtyä, mistä juoma kaiketi saikin nimensä. Koska en sellaisia omista, ja koska reilu desi rommia on aikamoinen tujaus yhdellä kertaa juotavaksi, puolitin määrät ja käytin lasina vajaan neljän desilitran vetoista aromilasia. Puolikkaaseenkin drinkkiin menee jäitä ihan reippaasti: käytin ravistamiseen kokonaisen Eskimo-pussillisen ja lisäsin vielä lasiin puoli pussillista. Pat O'Brien's on muuten edelleen toiminnassa New Orleansissa, sekä nykyisin myös Orlandossa ja San Antoniossa; luotettu matkaoppaamme Berry suosittelee erityisesti New Orleansin patiobaaria, mutta kehottaa tilaamaan ennemmin oluen kuin Hurricanen, joka ei kuulemma ole enää entisensä.
Ajoittain tikicocktailien resepteissä kysytään passionsiirapin sijaan passionmehua tai -sosetta. Näihin tilanteisiin en ole vielä tyydyttävää ratkaisua löytänyt: valmiiden tuotteiden metsästäminen kaupoista ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta, ja toisin kuin siirapin, näiden tekeminen itse tuoreista hedelmistä ei tunnu oikein mielekkäältä ajatukselta. Passionmehua olen joskus yrittänyt approksimoida laimentamalla vedellä passionsiirappia kuten mehutiivistettä – tiedä häntä, kuinka lähellä oikeaa asiaa lopputulos on ollut, mutta luultavasti ainakin lähempänä kuin ruokakauppojen trooppiset mehut, joissa passionhedelmää on ehkä prosentti tai pari. Voi olla, että tässäkin asiassa vastaus löytyy verkosta; pikaisella haulla esimerkiksi Amazonista löytyy yhtä sun toista mahdollisesti käyttökelpoista, joskaan kaikki myyjät eivät tietenkään toimita tuotteita Suomeen. Palaan ehkä asiaan, kunhan olen paremmin perehtynyt siihen, mitä on tarjolla ja mihin hintaan. Sitä odotellessa vinkit ovat toki tervetulleita!
Uutta siirappia täytyy tietysti heti päästä kokeilemaan, ja siihen sopii oivallisesti Stir and Straininkin ehdottama Hurricane. Drinkki on peräisin Beachbum Berryn kotikaupungista New Orleansista, jossa sen kehitti 1940-luvulla entinen salakapakoitsija Pat O'Brien (tai joku hänen työntekijänsä). Arvostetummista juomista kuten viskistä oli sota-aikana pulaa, mutta rommista sen sijaan ylitarjontaa, jopa siinä määrin että viskiä saadakseen baarinpitäjien oli pakko ostaa samalla moninkertainen määrä rommia. Niinpä vaikka O'Brienin paikka ei varsinainen tikibaari ollutkaan, hän alkoi tarjoilla tätä hyvinkin tikihenkistä sekoitusta päästäkseen eroon kaikesta siitä rommista:
Hurricane
6 cl sitruunamehua
6 cl passionhedelmäsiirappia
12 cl tummaa jamaikalaista rommia (esim. Myers's)
Kaada kaikki ainekset shakeriin ja lisää runsaasti jäämurskaa. Ravista ja kaada siivilöimättä hurricane-lasiin. Lisää vielä jäätä niin että lasi tulee täyteen. Tuunausvinkki: Lisää 6 cl vadelmasosetta, tee drinkki muuten samalla tavoin.
Hurricane-lasi on suurikokoinen (6 dl tai enemmänkin) jalallinen lasi, joka muistuttaa muodoltaan myrskylyhtyä, mistä juoma kaiketi saikin nimensä. Koska en sellaisia omista, ja koska reilu desi rommia on aikamoinen tujaus yhdellä kertaa juotavaksi, puolitin määrät ja käytin lasina vajaan neljän desilitran vetoista aromilasia. Puolikkaaseenkin drinkkiin menee jäitä ihan reippaasti: käytin ravistamiseen kokonaisen Eskimo-pussillisen ja lisäsin vielä lasiin puoli pussillista. Pat O'Brien's on muuten edelleen toiminnassa New Orleansissa, sekä nykyisin myös Orlandossa ja San Antoniossa; luotettu matkaoppaamme Berry suosittelee erityisesti New Orleansin patiobaaria, mutta kehottaa tilaamaan ennemmin oluen kuin Hurricanen, joka ei kuulemma ole enää entisensä.
Ajoittain tikicocktailien resepteissä kysytään passionsiirapin sijaan passionmehua tai -sosetta. Näihin tilanteisiin en ole vielä tyydyttävää ratkaisua löytänyt: valmiiden tuotteiden metsästäminen kaupoista ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta, ja toisin kuin siirapin, näiden tekeminen itse tuoreista hedelmistä ei tunnu oikein mielekkäältä ajatukselta. Passionmehua olen joskus yrittänyt approksimoida laimentamalla vedellä passionsiirappia kuten mehutiivistettä – tiedä häntä, kuinka lähellä oikeaa asiaa lopputulos on ollut, mutta luultavasti ainakin lähempänä kuin ruokakauppojen trooppiset mehut, joissa passionhedelmää on ehkä prosentti tai pari. Voi olla, että tässäkin asiassa vastaus löytyy verkosta; pikaisella haulla esimerkiksi Amazonista löytyy yhtä sun toista mahdollisesti käyttökelpoista, joskaan kaikki myyjät eivät tietenkään toimita tuotteita Suomeen. Palaan ehkä asiaan, kunhan olen paremmin perehtynyt siihen, mitä on tarjolla ja mihin hintaan. Sitä odotellessa vinkit ovat toki tervetulleita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti