lauantai 31. joulukuuta 2016

Kuukauden kulaus: Antipodien antimia

Mikä? Tuatara Sauvinova Single Hop Pale Ale. Tuatara Brewery, Uusi-Seelanti. Alk. 4,7%, 34 IBU.
Missä? Alko, erikoiserä.

Vuoden viimeinen maisteluolut on kotoisin Polynesian kolmion eteläkärjestä, ainakin likipitäen: paikallisen matelijalajin mukaan nimetty käsityöläispanimo Tuatara Brewery majailee Wellingtonin liepeillä Uuden-Seelannin Pohjoissaaren eteläosassa. Panimon tuotteista Alkon valikoimiin äskettäin tiensä löytänyt Sauvinova on nimensä mukaisesti pale ale, joka on humaloitu yhdellä ainokaisella lajikkeella, Uudessa-Seelannissa vuosituhannen vaihteessa jalostetulla Nelson Sauvinilla. Olut vaahtoaa kaadettaessa kohtalaisen runsaasti ja on väriltään pale aleksi tummanpuoleinen, meripihkaan vivahtava kullankeltainen. Tuoksu- ja makuprofiili on mukavan selkeä, ehkäpä juuri siksi, että humalalajikkeita on vain yksi; Nelson Sauvinille ominaiseksi mainittu rypälemäisyys ja valkoviinimäisyys on selvästi aistittavissa, mutta omaan nenääni ja suuhuni tuntuu vielä voimakkaammin oluen kukkainen ja jopa hunajainen komponentti. Jälkimaku loppuu melko lyhyeen ja jättää suuhun vain hentoisen kuivuuden ja katkeruuden, mutta kaiken kaikkiaan Sauvinova taitaa kuitenkin mennä kärkeen tähän mennessä blogia varten maistamistani oluista. Seuraavaksi pitäneekin ottaa testiin Alkon kaksi muuta uusiseelantilaista olutta – samalla tulee testatuksi verkkokaupan toiminta, muuta kautta niihin ei nimittäin näytä pääsevän käsiksi.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Musacorner: No onkos tullut kesä

Mikä? The Beach Boys: The Beach Boys' Christmas Album.
Capitol Records, 1964.
Missä? Spotify.

Jätän tämän vain tähän. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Some like it hot

Näin talvisaikaan tekee usein mieli ennemmin jotain lämmintä kuin jääkylmää, mutta se ei toki tarkoita, että tikidrinkeistä pitäisi luopua. Kokeile perinteisen glögin vaihtoehtona vaikkapa tätä:
Hot Zombie
3 cl ananasmehua
6 cl puolitummaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)
1½ cl passionhedelmäsiirappia
1½ cl limemehua
1 tl ruskeaa sokeria
12 cl kiehuvan kuumaa vettä
pieni nokare voita

Pane 2,5
desilitran mukiin mehut, rommi, siirappi ja sokeri. Lisää kuuma vesi ja sekoita hyvin. Lisää voi ja tarjoa.
Voin lisääminen drinkkiin saattaa kuulostaa omituiselta, mutta hot buttered rum on itse asiassa hyvinkin klassinen kylmän vuodenajan hömpsy, ja vaikka Hot Zombie onkin siitä varsin erikoinen tulkinta, Beachbum Berryä lainatakseni: "Believe it or not, this actually works." Jos voi epäilyttää liikaa, sen voi jättää poiskin lopputuloksen siitä kohtuuttomasti kärsimättä. Joidenkin lukijoiden makuun rasvaton juoma saattaa olla parempikin, mutta itse pidän voinokareen tuomasta täyteläisyydestä; paljoa sitä ei tarvitse käyttää, veitsenkärjellinen riittää hyvin.

Varsinaisen Zombien kanssa Hot Zombiella on hyvin vähän tekemistä, joskin se muistuttaa Louis Spievakin vuonna 1950 julkaisemaa ja Don the Beachcomberin keksimäksi väittämää Zombie-reseptiä; kiinnostuneet voivat lukea Spievakista ja erilaisista Zombie-variaatioista enemmän Berryn Sippin' Safari -kirjasta. Joka tapauksessa juoma on roimasti Don the Beachcomberin Zombieta säyseämpi niin maultaan kuin alkoholipitoisuudeltaankin, joten sitä voi tarjota ihan huoleti ja ottaa vaikka toisenkin. Nyt saavat pakkaset tulla!

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kirjakerho: Aikakoneella baarikierrokselle

Mikä? Jeff Berry: Beachbum Berry's Sippin' Safari. Club Tiki Press, 2007, 184 s.
Missä? Adlibris.

Kannen suunnittelu Kevin Kidney.
Tikikulttuuria voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Monia siinä kenties kiinnostavat etupäässä cocktailit, eikä siinä mitään, mutta ainakin itse koen saavani niistäkin enemmän irti, kun tunnen jonkin verran niiden taustoja. Mikäli sinuakin kiinnostavat tikidrinkkeihin ja -ravintoloihin liittyvät ihmiset sekä heidän tarinansa, kannattaa elokuussa esittelemäni Beachbum Berry Remixed -opuksen kaveriksi hankkia saman tekijän Sippin' Safari.

Siinä missä Remixed on reseptikokoelma, joka sisältää myös hieman tarinointia, Safari on tarinakokoelma, joka sisältää myös joitakin reseptejä. Kirja on jaettu teemoittain kolmeen osaan ja kahdeksaan lukuun: kolme ensimmäistä lukua sijoittuvat Kaliforniaan, kolme seuraavaa Havaijille ja viimeiset kaksi muualle Yhdysvaltoihin. Useiden lukujen polttopisteessä ovat kuuluisat baarimestarit, mutta omat lukunsa ovat saaneet myös mm. Zombie-cocktailin reseptin metsästys sekä tikiravintoloiden sisustuksia ansiokkaasti veistänyt Mick Brownlee. Tarinoiden ja reseptien ohella kirjassa on runsaasti kuvia, joista etenkin vanhojen drinkkilistojen sivut sekä muut aikansa graafisesta tyylistä kertovat kuvat ovat hauskoja tunnelmanluojia.

Safari on siis ensisijaisesti lukuteos, ei niinkään hakuteos, vaikka drinkkihakemistokin toki löytyy. Juomareseptejä on kaikkiaan 70 – ihan kunnioitettava luku sinänsä, mutta kalpenee Remixedin satojen reseptien rinnalla, ja sitä paitsi osa Safarin drinkeistä löytyy myös Remixedistä. Jälkimmäisen omistajalle Safari ei siis yksin reseptien takia ole mikään pakko-ostos, mutta lukukokemuksena sitä voin kyllä lämpimästi suositella: Berry suhtautuu aiheeseensa ilmeisen intohimoisesti, ja hänen sujuva ja humoristinen kirjoitustyylinsä tartuttaa innostuksen helposti lukijaankin. Pelkistä juomista kiinnostuneenkaan en usko kirjaan pettyvän, kunhan siihen vain suhtautuu ennakkoluulottomasti: päällekkäisyydet huomioidenkin se tarjoaa kokeiltavaksi useita kymmeniä reseptejä, ja samalla saattaa vaikka ihan huomaamattaan tempautua mukaan tikikulttuurin pioneerien elämäntarinoihin.