Kuukauden kulaus: Stadissa palmujen alla, osa 2

Mikä? South Pacific IPA. Stadin Panimo. Alk. 5,6%, 38 EBU.
Missä? Alko, erikoiserä.

Stadin Panimon trooppisten oluiden maistelu jatkuu jälleen – tällä kertaa vuorossa on Alkon hyllystä löytämäni South Pacific IPA. Kullankeltaisen oluen tuoksu on todella miellyttävä: raikas ja hedelmäinen, hieman kukkainenkin, ja ananaksen aromi on selvästi tavoitettavissa. Kyseessä ei ilmeisesti kuitenkaan ole sama tuote kuin aiemmin pubissa juomani Pacific IPA, sillä siinä missä sen makua pidin maltaisena ja lähestulkoon pehmeänä, tässä hallitsevana elementtinä olivat katkerot, joita tekisi mieleni luonnehtia jopa hyökkääviksi, vaikkei niitä varsinaisesti liian runsaasti olekaan. Hetkittäin mallaskin yrittää nousta esiin piilostaan, mutta katkeruuden ja makeuden tasapaino jää saavuttamatta. Noin muuten mausta löytyi toki oluttyylille ominaista sitruksisuutta, mutta se ei riitä säväyttämään; eksoottisempien hedelmien osalta tuoksu lupasi taas kerran liikoja. Eipä sillä, ihan mielikseenhän tätä juo, mutta ehkä kuitenkin valitsen mieluummin elokuussa arvioimani saman panimon miedommat oluet.

Alkoholia ja politiikkaa

Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.
(Lähde: Valtioneuvoston kuvapankki, kuvaaja: Laura Kotila.)

Samoihin aikoihin Alkon verkkokaupan avaamisen kanssa osui sattumoisin toinenkin uutinen, joka osaltaan liittyy alkoholijuomien ostamiseen verkosta. Kyseessä on tietenkin Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelema alkoholilain kokonaisuudistus, joka lähti lausuntokierrokselle kuluvan viikon tiistaina. Tiedotusvälineet ovat nostaneet STM:n esitysluonnoksesta esille lähinnä sen, miten uusi laki löysyttäisi nykyisiä normeja liittyen mm. ruokakaupoissa myytävien juomien vahvuuteen ja valmistustapaan sekä alkoholin anniskeluun. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että luonnoksessa myös esitetään ulkomailta Suomeen suuntautuvan alkoholin etämyynnin kieltämistä.

Somessa ja blogosfäärissä esityksestä on jo ehtinyt nousta jonkinmoinen äläkkä, mutta kuten heinäkuussa kirjoitin, etämyynti on Valviran tulkinnan mukaan luvanvaraista ja siten käytännössä lainvastaista jo nyt, ja tulkintaan on saatu EU-tuomioistuimelta ehdollisesti myönteinen kanta. Tarkoituksena näyttäisi siis olevan lähinnä tehdä laintulkinta yksiselitteiseksi, joten on perin epäselvää, miten nykytilanne käytännössä muuttuisi luonnoksen mukaisen lain voimaan tullessa. Nykyisinhän Tullin ja Valviran ohjeet ovat keskenään ristiriidassa, eikä kuluttajalle ole mitenkään selvää, kenen sanaan asiassa pitäisi luottaa, mutta käytännössä juomien ostaminen eurooppalaisilta etämyyjiltä sujuu ongelmitta. Uudistuksen kysymyksiä ja vastauksia -sivulla oleva maininta mahdollisuudesta käyttää myyjästä riippumatonta kuljetusapua vaikuttaisi viittaavan siihen, että etäostoa ei olla kieltämässä (eikä EU:n oikeuskäytäntö kieltoa ehkä edes mahdollistaisi), joten ainakaan siltä osin mitään radikaalia muutosta ei liene tulossa.

Erityisen mielenkiintoista onkin nähdä, millaiseen rooliin EU-lainsäädäntö ja EU-tuomioistuimen ratkaisut lopulta nousevat Suomen alkoholipolitiikan tulevaisuutta määriteltäessä. Suomi on toistaiseksi saanut poikkeusluvalla ylläpitää Alkon monopoliasemaa kansanterveydellisin perustein, mutta perustelujen uskottavuus on jatkuvan tarkkailun kohteena, etenkin silloin, kun monopoliin ehdotetaan poikkeuksia. Nykyisellään tilaviinien ja sahdin tuottajilla on jo oikeus myydä tuotteitaan kuluttajille suoraan valmistuspaikalta, ja uudessa laissa vastaava oikeus myönnettäisiin esitysluonnoksen mukaan myös käsityöläisoluiden tuottajille. Tästä ehdotuksesta STM pyytää lausuntoa EU:n komissiolta – ei suinkaan siksi, että Alkon monopolin purkamiseen tarvittaisiin komission lupa, vaan päin vastoin siksi, että monopolia ei haluta purkaa, muttei myöskään haluta antaa sellaista kuvaa, että myynnin rajoitusten tarkoituksena on todellisuudessa jokin muu kuin kansanterveyden edistäminen. Jos rajoituksiin tehdään liian paljon kotimaisia toimijoita hyödyttäviä poikkeuksia, alkaa näyttää siltä, että motiivina onkin näiden toimijoiden suojaaminen ja ulkomaisen kilpailun blokkaaminen, jolloin kansanterveysargumentilta putoaa välittömästi pohja pois.

Euroopan unionin tuomioistuin, Luxemburg.
(Lähde: Wikimedia Commons, kuvaaja: sprklg.
Julkaistu lisenssillä CC BY-SA 2.0.)

On hyvä pitää mielessä, että esitysluonnoksen ollessa lausunnoilla Helsingin hovioikeudessa on edelleen käsiteltävänä ns. Alkotaxi-tapaus. Luonnoksessa ehdotettu selväsanainen etämyynnin kielto nojaa hovioikeuden EU-tuomioistuimelta viime vuonna hakemaan ennakkoratkaisuun, mutta hovioikeuden on edelleen otettava kantaa siihen, ovatko Suomen linjaukset alkoholin vähittäismyyntiin liittyvissä kysymyksissä perusteltavissa niillä argumenteilla, joilla ulkomaiset etämyyjät poissulkeva myyntilupajärjestelmä ja 4,7 tilavuusprosenttia vahvempien juomien myyntimonopoli on tähän mennessä oikeutettu. Mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen tarjoaa Verkkouutisten blogissaan Kasperi Summanen, jonka mukaan Suomen valtio todellisuudessa hävisi Alkotaxi-jutun, kun EU-oikeus päätyi sille kannalle, että etämyynnin kieltoa on tarkasteltava nimenomaan tuonnin rajoituksena, jonka oikeutus on erikseen arvioitava. Summanen myös esittää, että etämyyntikiellon perusteleminen kansanterveydellä tai yleisellä järjestyksellä ei pidä vettä, kun etäosto kuitenkin on sallittu, vaan oikeasti kyse on valtion verotuloista. Kun hovioikeus antaa päätöksensä, oli se sitten millainen tahansa, se tietenkin saatetaan hyvinkin vielä haastaa korkeimmassa oikeudessa, joten voi kestää vielä hyvän tovin, ennen kuin asiaan saadaan edes jollain lailla lopullinen selvyys.

Imperiumin vastaisku

Mikä? Alkon verkkokauppa.
Missä? http://www.alko.fi/

Suomessa valtio on perinteisesti pyrkinyt rajoittamaan kansalaistensa paheita tuomalla ne kansallisten monopolien piiriin, mutta EU-jäsenyys ja Internet ovat tehneet rajoitusten kiertämisestä verrattain helppoa. Verkon välityksellä onnistuu niin rahapelien pelaaminen kuin alkoholin ostaminenkin, ja valtiovallan yritykset kontrolloida näitä vaikuttavat ainakin toistaiseksi olleen melko hampaattomia. Itse monopoliyritykset ovat kuitenkin samaan aikaan lähestyneet asiaa bisneksen näkökulmasta ja pyrkineet parantamaan palveluaan, mistä viimeisimpänä osoituksena Alkon verkkokauppa on nyt avoinna kuluttaja-asiakkaille. Miten kotimainen vaihtoehto pärjää eurooppalaisille kilpailijoille?

Heti kärkeen on todettava verkkokaupasta puhumisen olevan sikäli harhaanjohtavaa, että edelleenkään juomia ei toimiteta kotiin tai edes lähipostiin, vaan ne on tilattava johonkin Alkon myymälään tai noutopisteeseen, joita on kaikkiaan runsaat neljäsataa. Kyseessä on siis pikemminkin Alkon tilauspalvelun uudistus, jonka seurauksena kaikki tilattavat tuotteet ja niiden noutopaikat ovat saman selainkäyttöliittymän takana. Selvä parannus entiseen verrattuna on se, että Alkon kaikki yli 5000 tuotetta, mukaan lukien Arkadiankadun myymälän erikoisvalikoima, ovat nyt tilattavissa maksutta neljän työpäivän tai lisämaksusta kahden työpäivän toimitusajalla. Näin siis ainakin teoriassa; kokeiluhetkellä pariasataa tuotetta ei ollut laisinkaan saatavilla verkkokaupasta, ja lisäksi yli kolmellesadalle ei voitu luvata toimitusaikaa. Pettymykset voi välttää rajaamalla tuotehaut kohdistumaan ainoastaan saatavilla oleviin tuotteisiin.

Tuotenäkymän ylälaidan pudotusvalikoista määritellään kriteerit, joilla tuotehakua rajataan.
Hakutulokset voidaan esittää kolmella eri tavalla ja lajitella nimen tai hinnan mukaan.

Alkon myymistä rommeista miltei kaikki näyttäisivät olevan saatavilla tavanomaisella 2–4 päivän toimitusajalla. Erityisen ilahduttavaa oli havaita, että sokerijuurikkaasta tehtyä ahvenanmaalaista Kobba Libre -rommia, jota aiemmin olisi pitänyt tilata koko laatikko kerralla, voi nyt ostaa pulloittain. Saatanpa siis hyvinkin silkkaa uteliaisuuttani panna pullon Kobbaa tilaukseen, vaikka se tyyriinpuoleista onkin, niin kuin kotimaisten pientislaamojen tuotteet nyt tuppaavat olemaan. Valikoiman ulkopuolelta tilaamisen ehdot eivät ole muuttuneet – kestää viikkotolkulla ja maksaa 40 euroa per tuotemerkki – joten esimerkiksi hyvän (muttei liian hyvän) jamaikalaisen rommin osalta Alko myy edelleen käytännössä ei-oota. Lähivuosien suunnitelmissa on valikoiman kasvattaminen usealla tuhannella tuotteella, joten ehkäpä cocktailharrastajillekin ovat koittamassa valoisammat ajat.

Palvelu-uudistuksen yhteydessä myös Alkon verkkosivujen ulkoasua on päivitetty. Lopputulos on varsin tyylikäs, mutta käytettävyydessä on mielestäni otettu jonkin verran takapakkia. Ainakaan siitä en pidä, että kun tuotelistaa selaa alaspäin, sivun ylälaitaan sijoitettu hakuehtojen määrittelypalkki katoaa heti näkyvistä, joten ehtoja muuttaakseen täytyy aina palata sivun alkuun. Aiemmin hakutyökalut olivat koko ajan näkyvissä sivun vasemmassa laidassa, mikä oli mielestäni toimivampi ratkaisu. Pari bugiakin toteutuksesta löytyi jo melko pintapuolisen tutustumisen jälkeen. Verkkokaupan esittelysivulla käyttäjiä pyydetään lähettämään palautetta, ja toivon mukaan sitä myös kuunnellaan herkällä korvalla, kuten verkkokaupasta vastaava liiketoimintajohtaja Paula Kujansivu lupaa.

Käyttäjäksi rekisteröitymisen yhteydessä asiakkaan henkilöllisyys varmistetaan
verkkopankkitunnistautumisella. Alle 18-vuotiaiden lienee turha yrittää.

Hinnoilla Alko ei tietysti verkossakaan pysty kilpailemaan keskieurooppalaisten verkkokauppojen kanssa, mutta tämä kertonee ennen kaikkea siitä, että monet näistä kaupoista eivät Suomeen myydessään huolehdi verotuksellisista velvollisuuksistaan. Ostaja ei toki ole syypää siihen, jos myyjä ei maksa sille määrättyjä veroja, mutta jos haluaa olla varma siitä, että verokarhu saa omansa ja kaikki menee muutenkin prikulleen lain ja asetusten mukaan, Alkon kanssa asioidessaan ei ainakaan voi tehdä mitään väärin. Monia Alkon myymiä kotimaisia tuotteita sitä paitsi lienee turha vierailta mailta edes etsiä. Itse tulen luultavasti hyödyntämään raaka-ainehankinnoissani Alkon verkkokauppaa muiden hyviksi havaitsemieni kauppojen rinnalla, kenties jopa enenevässä määrin, mikäli valikoima todellakin paranee lähitulevaisuudessa.

Portit auki!

Kävin viime viikolla työmatkalla Portugalissa, enkä missä tahansa siellä, vaan nimenomaan portviinin kotikaupunkina tunnetussa Portossa. Portviini on tietenkin mainiota sellaisenaan tai vaikkapa sinihomejuuston kera nautittuna, mutta se soveltuu myös cocktaileihin. Raikkaan kesäinen drinkki syntyy yksinkertaisesti valkoisesta portviinistä ja tonicista, mutta meitähän kiinnostavat erityisesti tikityyliset sekoitukset, ja pari sellaista löytyykin Beachbum Berry Remixed -kirjan sivuilta – tässä toinen niistä:

Schooner
3 cl limemehua
3 cl sitruunamehua
3 cl sokerisiirappia
4½ cl papaijanektaria
6 cl portviiniä
1½ cl vaaleaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)
1½ cl 75,5-prosenttista karibialaista rommia (esim. Bacardi 151)

Ravista jäämurskan kera ja kaada siivilöimättä suureen grogilasiin. Lisää jäitä tarvittaessa.

Kun kokeilin drinkkiä ensimmäisen kerran, minulla ei ollut papaijanektaria, joten korvasin sen kolmella senttilitralla passionhedelmäsiirappia sillä logiikalla, että sekin on makeaa ja maistuu eksoottiselta hedelmältä. Lopputulos ei yhtään hassumpi ollutkaan, mutta blogia varten halusin drinkistä mahdollisimman suuressa määrin alkuperäistä vastaavan, ja kun papaijanektaria ei näillä leveyksillä tunnu kaupoista löytyvän, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tehdä sitä itse.

Nektari on soseutettua hedelmälihaa, johon on lisätty vettä ja makeutusainetta, joten sitä olettaisi olevan hyvinkin helppoa tehdä nakkaamalla kaikki ainekset tehosekoittimeen ja blendaamalla ne mehumaiseksi. Juuri näin toimitaan esimerkiksi tässä reseptissä, mutta en soveltanut sitä suoraan, vaan vaihdoin hunajan sokerisiirappiin ja lähdin hakemaan sopivaa sekoitussuhdetta niin sanotusti perstuntumalta. Reseptiä en tässä jaa, koska en ole aikaansaannokseeni erityisen tyytyväinen – nektarin pitäisi olla sellaisenaan juotavaa, omani maistui liiaksi sokerivedeltä houkutellakseen juomaan – enkä sitä paitsi osaisi ainesten tarkkoja määriä edes kertoa, koska sekosin laskuissa lisäillessäni vettä ja siirappia vähän kerrallaan. Olisin varmaankin päässyt parempaan tulokseen, jos olisin malttanut antaa hedelmän kypsyä kunnolla ennen nektarin valmistukseen ryhtymistä.

Näilläkin eväillä drinkistä tuli joka tapauksessa erittäinkin hyvä. Muista raaka-aineista mainittakoon, että portviinin on syytä olla punaista, eli joko ruby- tai tawny-tyyppistä, ei siis valkoista tai roseeta. Erityisen kallista sen ei kuitenkaan tarvitse olla, vaan ihan peruslaatu kelpaa, Alkon valikoimasta esimerkiksi Old Invalid. Drinkistä tulee jouluisan punainen, joten se sopii hyvin tähän vuodenaikaan. Tarjoa vaikka kaveriporukan pikkujouluissa!

Suuri kurpitsa

Syksy on paitsi satsumoiden, myös kurpitsojen aikaa, ja yleensä näihin aikoihin olen leipoa pyöräyttänyt perinteisen amerikkalaisen kurpitsapiiraan. Tänä vuonna päätin sen sijaan kokeilla, voisiko kurpitsa toimia drinkin raaka-aineena. Piiraaseen tuleva kurpitsasose vei ajatukseni Banana Daiquiriin, mutta aivan suoraan en halunnut sen ideaa kopioida, vaan päätin, että halloweenin hengessä juojan pitäisi hieman "säikähtää". Tämän efektin aikaansaamiseen Alkosta löytyikin aivan erinomainen aine, nimittäin irlantilainen RubyBlue-chililikööri. Ensimmäinen versio ei taaskaan ollut kovin kehuttava, mutta muutaman kokeilun jälkeen ja lähikriitikon avustuksella drinkkiin saatiin kanelisiirapilla ja kermatilkalla juuri oikeanlainen kipakan mausteisuuden ja lempeän täyteläisyyden tasapaino.

Juoma on huomattavasti tavallista suuritöisempi, sillä aivan ensimmäiseksi kurpitsa täytyy paahtaa; tämä paitsi tekee siitä herkullisen makuisen, myös pehmentää sen niin, että se on helppo soseuttaa. Leikkaa kurpitsa isoiksi lohkoiksi ja poista lohkoista siemenet ja rihmasto. Paahda lohkoja 175-asteisessa uunissa kunnes malto pehmenee ja saa pähkinäisen aromin, 40–60 minuuttia (älä kärvennä). Kun lohkot ovat jäähtyneet, koverra malto irti kuoresta lusikalla ja tee siitä tasaista sosetta esimerkiksi sauvasekoittimella. Nyt olet valmis aloittamaan drinkin tekemisen!

Scary Daiquiri
3 cl limemehua
2 cl kanelisiirappia
4 cl puolitummaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)
1 cl RubyBlue Chilli Pepper -likööriä
4 cl kurpitsasosetta
1 tl kuohukermaa
n. 1,2 dl jäämurskaa

Blendaa aivan tasaiseksi ja kaada siivilöimättä cocktaillasiin. Koristele halutessasi ripauksella jauhettua muskottipähkinää.

Pienestäkin kurpitsasta tulee sosetta helposti puoli litraa tai enemmän, joten jos teet drinkkejä vain yhden tai pari, sitä jää runsaasti tähteeksi. Tällöin voit tehdä vaikkapa sen kurpitsapiiraan; kokeile esimerkiksi tätä HS:n ohjetta, jolla itse olen tähän mennessä aina onnistunut. Jos haluat tehdä mieluummin jotain suolaista, käytä sosetta esimerkiksi kasviskeitossa tai lihamureketaikinan jatkeena.

Scary Daiquiria tarjoiltiin eilen kymmenpäiselle vierasjoukolle, jolta se sai hyväksyviä kommentteja. Samoissa bileissä kokeiltiin myös Zombien muunnelmaa, jonka jalostin Beachbum Berryn kehittämän yksinkertaistetun reseptin pohjalta. Berryn Zombie on alkuperäistä paljon helpompi tapaus sekä raaka-aineiden hankinnan että varsinaisen tekemisen kantilta, ja lisäksi huomattavasti miedompi, mutta toinen puolikas Tikiloikan huushollista piti sitä yhä liian viinanmakuisena, joten mehun ja siirapin määrää reseptissä kasvatettiin. Lopulta drinkkiin tuli 1½ cl puolitummaa 75,5-prosenttista rommia (Bacardi 151), 3 cl tummaa jamaikalaista rommia (Myers's), 3 cl limemehua, 6 cl greippimehua, 3 cl kanelisiirappia ja 1 tl grenadiinia; ainekset ravistetaan jääpalojen tai -murskan kera ja drinkki kaadetaan siivilöimättä korkeaan lasiin. Koska tämä versio on ystävällisempi niin asiakkaalle kuin baarimestarillekin, se ristittiin Friendly Zombieksi.

Lopuksi vielä eiliseen kokemukseen nojaten muutama niksi omien tikipippaloiden järjestämistä suunnitteleville:

Böö!

• Blendattavia drinkkejä on helppo tehdä monta annosta kerralla, mutta ravistettavat ovat hieman hankalampi tapaus. Kätevän improvisoidun shakerin saa kuitenkin isosta kannellisesta lasipurkista, jossa voi ravistaa hyvinkin viiden-kuuden janoisen drinkit yhdellä kertaa ja kaataa ne sitten kannuun tarjoilua varten.
• Jos käytät sitrusmehujen puristamiseen Chef'n FreshForcea tai vastaavaa vipuvarteen perustuvaa puristinta – mainio vekotin muuten, kiitos vinkistä sitä suositelleelle lukijalle – työtä helpottaa, jos poistat hedelmistä ensin uloimman kuorikerroksen terävällä veitsellä. Limen kanssa tämä tuskin on tarpeen, mutta jos olet tullut ostaneeksi isoja sitruunoita, ne eivät välttämättä kunnolla mahdu puristimen kuppiin. Käsivoimiakin säästyy, kun kovin osa hedelmästä on poistettu.
• Tunnelmallinen lyhty syntyy näppärästi ananaksesta ja LED-tuikkukynttilästä. Leikkaa ananaksen "hattu" pois ja koverra hedelmä ontoksi; tämä onnistuu helpoimmin Vacu Vin -ananasporalla. Tee onttoon ananakseen reiät silmille, nenälle ja suulle, pudota tuikku sisälle ja pane hattu takaisin paikalleen. Sopii erityisen hyvin halloween-bileisiin tavanomaisten kurpitsalyhtyjen sijaan, mutta miksei muulloinkin.

Ananaksen hedelmälihan voit vaikkapa liekittää rommilla (suosittelen tummaa jamaikalaista) ja tarjoilla vaniljajäätelön kera tai hedelmäsalaatin osana. Hauskoja juhlia!