Alkoholia ja politiikkaa

Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.
(Lähde: Valtioneuvoston kuvapankki, kuvaaja: Laura Kotila.)

Samoihin aikoihin Alkon verkkokaupan avaamisen kanssa osui sattumoisin toinenkin uutinen, joka osaltaan liittyy alkoholijuomien ostamiseen verkosta. Kyseessä on tietenkin Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelema alkoholilain kokonaisuudistus, joka lähti lausuntokierrokselle kuluvan viikon tiistaina. Tiedotusvälineet ovat nostaneet STM:n esitysluonnoksesta esille lähinnä sen, miten uusi laki löysyttäisi nykyisiä normeja liittyen mm. ruokakaupoissa myytävien juomien vahvuuteen ja valmistustapaan sekä alkoholin anniskeluun. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että luonnoksessa myös esitetään ulkomailta Suomeen suuntautuvan alkoholin etämyynnin kieltämistä.

Somessa ja blogosfäärissä esityksestä on jo ehtinyt nousta jonkinmoinen äläkkä, mutta kuten heinäkuussa kirjoitin, etämyynti on Valviran tulkinnan mukaan luvanvaraista ja siten käytännössä lainvastaista jo nyt, ja tulkintaan on saatu EU-tuomioistuimelta ehdollisesti myönteinen kanta. Tarkoituksena näyttäisi siis olevan lähinnä tehdä laintulkinta yksiselitteiseksi, joten on perin epäselvää, miten nykytilanne käytännössä muuttuisi luonnoksen mukaisen lain voimaan tullessa. Nykyisinhän Tullin ja Valviran ohjeet ovat keskenään ristiriidassa, eikä kuluttajalle ole mitenkään selvää, kenen sanaan asiassa pitäisi luottaa, mutta käytännössä juomien ostaminen eurooppalaisilta etämyyjiltä sujuu ongelmitta. Uudistuksen kysymyksiä ja vastauksia -sivulla oleva maininta mahdollisuudesta käyttää myyjästä riippumatonta kuljetusapua vaikuttaisi viittaavan siihen, että etäostoa ei olla kieltämässä (eikä EU:n oikeuskäytäntö kieltoa ehkä edes mahdollistaisi), joten ainakaan siltä osin mitään radikaalia muutosta ei liene tulossa.

Erityisen mielenkiintoista onkin nähdä, millaiseen rooliin EU-lainsäädäntö ja EU-tuomioistuimen ratkaisut lopulta nousevat Suomen alkoholipolitiikan tulevaisuutta määriteltäessä. Suomi on toistaiseksi saanut poikkeusluvalla ylläpitää Alkon monopoliasemaa kansanterveydellisin perustein, mutta perustelujen uskottavuus on jatkuvan tarkkailun kohteena, etenkin silloin, kun monopoliin ehdotetaan poikkeuksia. Nykyisellään tilaviinien ja sahdin tuottajilla on jo oikeus myydä tuotteitaan kuluttajille suoraan valmistuspaikalta, ja uudessa laissa vastaava oikeus myönnettäisiin esitysluonnoksen mukaan myös käsityöläisoluiden tuottajille. Tästä ehdotuksesta STM pyytää lausuntoa EU:n komissiolta – ei suinkaan siksi, että Alkon monopolin purkamiseen tarvittaisiin komission lupa, vaan päin vastoin siksi, että monopolia ei haluta purkaa, muttei myöskään haluta antaa sellaista kuvaa, että myynnin rajoitusten tarkoituksena on todellisuudessa jokin muu kuin kansanterveyden edistäminen. Jos rajoituksiin tehdään liian paljon kotimaisia toimijoita hyödyttäviä poikkeuksia, alkaa näyttää siltä, että motiivina onkin näiden toimijoiden suojaaminen ja ulkomaisen kilpailun blokkaaminen, jolloin kansanterveysargumentilta putoaa välittömästi pohja pois.

Euroopan unionin tuomioistuin, Luxemburg.
(Lähde: Wikimedia Commons, kuvaaja: sprklg.
Julkaistu lisenssillä CC BY-SA 2.0.)

On hyvä pitää mielessä, että esitysluonnoksen ollessa lausunnoilla Helsingin hovioikeudessa on edelleen käsiteltävänä ns. Alkotaxi-tapaus. Luonnoksessa ehdotettu selväsanainen etämyynnin kielto nojaa hovioikeuden EU-tuomioistuimelta viime vuonna hakemaan ennakkoratkaisuun, mutta hovioikeuden on edelleen otettava kantaa siihen, ovatko Suomen linjaukset alkoholin vähittäismyyntiin liittyvissä kysymyksissä perusteltavissa niillä argumenteilla, joilla ulkomaiset etämyyjät poissulkeva myyntilupajärjestelmä ja 4,7 tilavuusprosenttia vahvempien juomien myyntimonopoli on tähän mennessä oikeutettu. Mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen tarjoaa Verkkouutisten blogissaan Kasperi Summanen, jonka mukaan Suomen valtio todellisuudessa hävisi Alkotaxi-jutun, kun EU-oikeus päätyi sille kannalle, että etämyynnin kieltoa on tarkasteltava nimenomaan tuonnin rajoituksena, jonka oikeutus on erikseen arvioitava. Summanen myös esittää, että etämyyntikiellon perusteleminen kansanterveydellä tai yleisellä järjestyksellä ei pidä vettä, kun etäosto kuitenkin on sallittu, vaan oikeasti kyse on valtion verotuloista. Kun hovioikeus antaa päätöksensä, oli se sitten millainen tahansa, se tietenkin saatetaan hyvinkin vielä haastaa korkeimmassa oikeudessa, joten voi kestää vielä hyvän tovin, ennen kuin asiaan saadaan edes jollain lailla lopullinen selvyys.