Ostoksille!

Ensimmäinen ongelma, johon omaa kotitikibaaria perustava Suomessa todennäköisesti törmää, on raaka-aineiden hankinta. Tämä koskee myös joitakin alkoholittomia aineksia, mutta erityisesti väkeviä alkoholijuomia, joiden suhteen olemme perinteisesti olleet kansallisen monopolimme armoilla. Tässä tekstissä käyn läpi tavalliselle suomalaiselle tarjolla olevia mahdollisuuksia baarikaappinsa täyttämiseen.

Alko

Useimmissa tarpeissani Alko on palvellut minua hyvin, mutta tikijuomien aineksia metsästävälle Alkon valikoima on omiaan aiheuttamaan turhautumista. Erityistä päänvaivaa tuottavat rommit, joita hyvin varustettuun tikibaariin kuuluu helposti kymmenkunta erilaista, mutta myös useita tärkeitä liköörejä on turha Alkon hyllyistä etsiä, puhumattakaan cocktailsiirapeista, joita on tarjolla vain paria eri sorttia. Alkon kautta on tosin mahdollista ostaa erikoistilauksena tuotteita myös valikoiman ulkopuolelta, mutta tilausehdot eivät ole erityisen houkuttelevat: tilauksen käsittely kestää vähintään kuukauden, kutakin tuotemerkkiä on tilattava kerralla vähintään laatikollinen ja toimituskuluja peritään 40 euroa per tuotemerkki. Nähtäväksi jää, miten Alkon loppuvuodesta avautuvaksi kaavailtu verkkokauppa muuttaa asioita.

Rommia on siinä monenlaista, mutta mistä niitä saa?

Ulkomailta hakeminen

Niin, se (surullisen)kuuluisa Viron viinaralli. Toisesta EU-jäsenmaasta saa Suomeen tuoda alkoholijuomia vapaasti omaan käyttöön, mutta käytännön rajoituksia asettaa tietenkin se, millä kulkupelillä matkustaa. Lentomatkailijana ei kovin suuria lasteja pysty tuomaan, mutta onnistuneet täsmäostokset ovat toki silloinkin mahdollisia, joten kannattaa pitää yllä vaikkapa puhelimen muistikirjassa ajantasaista puutelistaa.

Verkkokaupat

Verkosta tilaaminen on ilman muuta kätevin vaihtoehto, joskin lain näkökulmasta jossain määrin harmaata aluetta. Toisin kuin matkustajatuonnissa, verkon kautta tilatuista alkoholijuomista täytyy suorittaa valmisteverot Suomeen; Tullin ohjeiden mukaan etämyynnissä verovelvollinen on myyjä, etäostossa puolestaan ostaja. Se, onko kyse etämyynnistä vai -ostosta, riippuu puolestaan siitä, järjestääkö tuotteiden kuljetuksen myyjä vai ostaja. Etäostoon liittyvä byrokratia on tehty ostajalle sen verran hankalaksi, että siihen tuskin monikaan ryhtyy, jos vaihtoehtona on etämyyjältä ostaminen.

Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, Valviran ohjeen mukaan nimenomaan ostajan on huolehdittava juomien kuljetuksesta Suomeen, koska muutoin myyjäyrityksen toiminta rinnastuu alkoholin myyntiin Suomen maaperällä ja rikkoo siten Suomen alkoholilakia. Verkkokeskusteluissa Valviran kanta usein kiistetään viittaamalla EU-tuomioistuimen ratkaisuun ns. Rosengren-tapauksessa, joka ei kuitenkaan koskenut yrityksen oikeutta alkoholin etämyyntiin vaan yksityishenkilöiden oikeutta alkoholin maahantuontiin, joten ratkaisun merkitystä on ehkä ylitulkittu. Tuomioistuimen viime vuonna antama päätös koskien Helsingin käräjäoikeuden Alkotaxi-jutussa langettamaa tuomiota piti etämyynnin kieltoa lähtökohtaisesti tavaroiden vapaan liikkuvuuden vastaisena, mutta mahdollisesti hyväksyttävänä tietyin ehdoin, joiden täyttyminen Suomen tapauksessa jätettiin Helsingin hovioikeuden harkittavaksi. Odotettavissa tuskin on, että hovioikeus lähtisi haastamaan kansallista alkoholipolitiikkaa kumoamalla käräjäoikeuden tuomion.

Se, miten nämä lakikommervenkit lopulta vaikuttavat ostajan elämään, on sitten vielä oma lukunsa. Tullin tiedetään lisänneen alkoholilähetyksiin kirjeitä, joissa yleisluontoisesti muistutetaan, että alkoholin verkkokaupassa valmisteverot on maksettava, mutta sen kummempaa juridista merkitystä näillä ei ole. Lähetysten takavarikointi on ainakin periaatteessa yksi keino puuttua laittomaksi epäiltyyn kauppaan, mutta tiedossani ei ole, onko siihen todella ryhdytty. Sitäkään en tiedä, miten Tullin aikeet periä veroja Suomeen alkoholia etämyyneiltä yrityksiltä ovat toteutuneet, enkä sitä, onko näiden yritysten mahdollista joutua oikeudelliseen vastuuseen Suomen alkoholilain rikkomisesta. Entä syyllistyykö ostaja jonkin sortin laittomuuteen asioidessaan alkoholin etämyyjän kanssa? Epäselvyyksiä piisaa. Jotkin verkkokaupat ainakin väittävät hoitavansa niin kuljetuksen kuin verotusasiatkin pilkulleen niin kuin Suomen viranomaiset vaativat, mutta näissä olosuhteissa katson viisaimmaksi olla nimeämättä mitään tiettyjä kauppoja. Suosituksia kaipaavat löytävät niitä kyllä netistä varsin helposti.

Itse tekeminen

Tämä on sitten ehdottomasti hauskin vaihtoehto – jos siis tykkää puuhastella keittiössä, ja miksipä ei tykkäisi, jos kerran cocktailien miksailu kiinnostaa. Etenkin makusiirappeja voi ja kannattaa värkkäillä itse, monesti oikeanlaisia ei kaupasta edes saa ja kotitekoisilla aineksilla on hyvä tehdä vaikutus vieraisiin. Myös joitakin liköörejä voi varsin helposti (ja laillisesti) valmistaa kotioloissa. Cocktailreseptien ohella aion jakaa blogissa ohjeita myös näiden tekemiseen.