Kuukauden kulaus: Mehudivisioona liikekannalla

Mikä? Juice Division Fruit IPA. Galway Bay Brewery, Irlanti / Bellwoods Brewery, Kanada. Alk. 7,5%.
Missä? Sweeney's Wine Merchants, Glasnevin, Dublin.

Kuukauden kulauksena on tällä kertaa Atlantin ylittävä kollaboraatio, jonka ovat tehneet galwaylainen Galway Bay Brewery ja torontolainen Bellwoods Brewery. Juice Divisioniksi nimetty olut on jokseenkin kirjaimellisesti irkku- ja kanukkipanimojen yhteistyön hedelmä, nimittäin ananaksella ja passionhedelmällä maustettu IPA. Millainen sekoitus syntyykään, kun valtameri väistyy välistä ja Galwaynlahti kohtaa Ontariojärven?

Väriltään olut on oranssiin vivahtavan keltainen ja paksun samea. Tuoksu on odotetusti runsaan hedelmäinen, mutta pienellä twistillä, hedelmäisyys on ikään kuin ylikypsää. Yksittäisten hedelmien aromeja en erota, mutta sana "trooppinen" kuvaa kyllä kokonaisuutta hyvin. Pistävyyttäkin on hiukan, korkeahko alkoholiprosentti antaa merkkejä itsestään. Maku on kohtalaisen hapokas ja myönteisellä tavalla mehumainen, joten juoman nimi on ihan osuva. Ananas maistuu melko anteliaasti, joten väkisinkin tulee mieleen Thornbridgen ananas-IPA, mutta Juice Divisionin maku on jotenkin muhkeampi, koko suun täyttävä. Passionhedelmä kyllä jää aika lailla piiloon, joskin uskaltautuu hieman paremmin esille kunhan olut vähäsen lämpenee. Lopussa maku on miellyttävän sitruksinen, vaikkakin hivenen epämiellyttävän kuiva. Kaiken kaikkiaan olut on sellaisenaan juotuna aika raskasta tavaraa, mutta tällainen tuhti ja happoisahko juoma voisi toimia vallan mukavasti jonkin rasvaisen liharuuan, vaikkapa porsaankyljen, kaverina.

Intohimosta passionhedelmään

Edellistä drinkkiä varten tein satsin passionhedelmäsiirappia, jolle täytyy nyt sitten keksiä muutakin käyttöä. Se ei onneksi ole vaikeaa, kyseessä kun sattuu olemaan yksi suosikkiraaka-aineistani. Selailin jälleen Greg Easterin opusta ja löysin tällä kertaa kokeiltavaksi tällaisen reseptin:

Passion Fruit Cocktail
3 cl vodkaa
1½ cl konjakkia
1½ cl vaaleaa rommia
1½ cl sitruunamehua
1½ cl passionhedelmäsiirappia
1 cl Cointreau- tai parfait amour -likööriä
½ passionhedelmää

Kaavi puolikkaan passionhedelmän sisus shakeriin ja lisää muut ainekset. Ravista jäiden kera ja siivilöi martinilasiin.

Drinkin nimi on kieltämättä tylsänpuoleinen, mutta toki sikäli osuva, että passionhedelmähän tämän juoman kiistaton päätähti on, kun sitä on vieläpä kahdessa eri muodossa. Sen verran jouduin kyllä oikomaan mutkia, että kun tuoreiden passionhedelmien löytäminen osoittautui yllättäen vaikeammaksi kuin kotipuolessa, käytin niiden sijaan Tesco Finest Passion Fruit Coulis -jälkiruokakastiketta, josta myös siirappini keitin. Hätä keinot keksii!

Rommin valintaan Easter ei anna vinkkiä, mutta 3-vuotiaan Havana Clubin kanssa ei voi mennä kovin pahasti vikaan, kun vaaleaa rommia kysytään – ja sivumennen sanoen vaihtaisin mielelläni vodkan ja rommin määrät reseptissä päittäin, sillä drinkki oli mielestäni vähän turhan pistävän makuinen, vaikken edes käyttänyt Easterin suosittelemaa 50-prosenttista Stolitšnajaa vaan huomattavasti miedompaa Smirnoffia. Cointreauta parempana tässä juomassa Easter pitää Sinisestä enkelistä tuttua parfait amouria, joka sekin on sitruslikööri, mutta jossa on lisämausteena mm. ruusun terälehtiä. Maestron suosittelema merkki on Marie Brizard, mutta Alkosta löytyvä Bols lienee suunnilleen vastaava.

Ti-ta-nic

Selailin taas Greg Easterin kirjaa löytääkseni kokeiltavaksi reseptejä, joiden toteuttamiseen ei tarvita blenderiä. Moniin niistä valitettavasti tarvitaan aineksia, joita en viitsisi tänne Dublinin-asuntooni hankkia tilanpuutteen ja vähäisen tarpeen vuoksi, mutta onneksi poikkeuksiakin on, kuten vaikkapa tämä Titanicin kapteenin Edward J. Smithin mukaan nimetty drinkki:

Captain Smith
6 cl jamaikalaista rommia (Appleton Special)
2 cl tummaa kuubalaista rommia (Havana Club Añejo 7 Años)
1 cl sitruunamehua
1 cl limemehua
1 cl passionhedelmäsiirappia
1 cl vaahterasiirappia

Kaada ainekset shakeriin, ravista jäiden kera ja siivilöi cocktaillasiin.

Resepti on peräisin kirjan kuudennesta luvusta, jossa Easter esittelee Johnny-isänsä eteläisen Tyynenmeren saarilla pyörittämissä improvisoiduissa baareissa tarjoiltuja juomia, tai ehkä pikemminkin hänen omia tulkintojaan niistä. Captain Smithin tapauksessa poika-Easterin käsialaa on ainakin tarjoilutapa, alkujaan drinkki on kuulemma tarjoiltu teeman mukaisesti jäiden kera ja pienellä muovisella pelastusveneellä koristeltuna. Kirjailija myös suosittelee lisäämään 3–5 tippaa appelsiinibittersiä, mutta itse päätin pärjätä tällä kertaa ilman.

Drinkin makua Easter luonnehtii "herkulliseksi ja nostalgiseksi" ja jatkaa, että lukija todennäköisesti ei ymmärrä, mitä hän tarkoittaa nostalgisella, ennen kuin on itse kokeillut. No, kokeilun jälkeenkään en ole asiasta oikein varma, mutta maku on joka tapauksessa oikein hyvä, ja vahvasti perusasioiden äärellähän tässä ollaan: on hapanta sitrusta, on makeaa siirappia sen vastapainoksi, ja ennen kaikkea on laadukkaita rommeja, joiden ominaisuuksia ei paineta piiloon liialla laimentamisella. Ehkäpä juuri se on sitten sitä nostalgiaa.