Rommin alkukoti on eurooppalaisten siirtomaavaltojen Karibian saarille sekä Keski- ja Etelä-Amerikkaan perustamilla sokeriplantaaseilla. Sokerinjalostuksen sivutuotteena syntyy siirappimaista ja edelleen huomattavan sokeripitoista melassia, jonka sokerit lienevät alun perin käyneet alkoholiksi villihiivojen vaikutuksesta. Tislaamalla näin syntynyt alkoholipitoinen neste saatiin rommia. Edelleen useimmat rommit tehdään sokeriteollisuuden sivutuotteista, mutta myös sokeriruo'osta puristettua mehua käytetään; tästä lisää hieman jäljempänä.
Onko värillä väliä?
 |
| Sokeriruo'on korjuuta Intiassa. (Lähde: pixabay.) |
Suomessa esimerkiksi Alko jaottelee valikoimansa rommit yksinkertaisesti vaaleisiin ja tummiin. Monissa drinkkiohjeissa haetaan näiden ääripäiden väliin osuvia rommeja, joista käytetään englanniksi yleensä adjektiivia gold tai amber. Vakiintuneen suomenkielisen termin puutteessa kutsun tällaisia rommeja puolitummiksi – kömpelöhkö termi, myönnettäköön, muttei mielestäni sen kömpelömpi kuin "kultainen" tai "meripihkainen", ja ainakaan tällä tavalla kenenkään ei tarvitse turvautua oikeansorttisen rommin valinnassa Tikkurilan värikarttaan.
Rommien rotuerottelu ei suinkaan pääty tähän, vaan yleensä tikiresepteissä kehotetaan käyttämään nimenomaan jostain tietystä maasta kotoisin olevaa rommia, joskus jopa aivan tiettyä merkkiä. Tälle on syynsä: Karibian espanjalaisella, englantilaisella ja ranskalaisella kielialueella on kullakin oma rommityylinsä, ja jonkin verran tyylieroja on myös kielialueiden sisällä. Ei siis ole aivan yksi lysti, mitä rommia milloinkin käyttää, ja rommien vaihtelevasta luonteesta johtuen samaan drinkkiin voi hyvin tulla kahta tai kolmea, joskus neljääkin erilaista rommia, joista jokainen tuo makuun oman ulottuvuutensa. Alla esittelen rommityyppejä, joita tikidrinkkejä miksailevan kannattaa baarikaappiinsa varata.
Jamaikalaiset rommit: Toiseksi yleisin rommityyli tikidrinkeissä, näissä maistuu jo selvemmin raaka-aineena käytetty melassi. Alko tarjoaa tässä kategoriassa toista globaalia brändiä Captain Morgania, mutta jos verkosta tilaaminen on vaihtoehto, Myers's on suositeltavampi tumma perusjamaikalainen. Jos rahasta ei ole puutetta, 12-vuotias Appleton Estate Extra sopii hifistelyyn ja on erittäin juotavaa sellaisenaankin. Myös Appleton on aikanaan Alkon valikoimassa ollut mutta sittemmin poistunut, kuten myös jamaikalaisista, trinidadilaisista ja guyanalaisista tisleistä sekoitettu Huracán, jota olen ajoittain käyttänyt puhtaan jamaikalaisen korvikkeena. (Muistattehan, mitä sanoin Alkon valikoiman turhauttavuudesta?) Tilausvalikoiman bermudalainen Gosling's Black Seal saattaa toimia jamaikalaisen sijaan ainakin joissakin drinkeissä, mutta omakohtaista kokemusta minulla ei siitä ole. Puolitummia jamaikalaisia Alkossa ei ole tarjolla laisinkaan, verkkokaupoista kannattaa etsiä esimerkiksi Appleton Estaten Special Goldia tai V/X:ää.
Demerara-rommit: Peräisin Guyanan keskiosista Atlantin valtamereen virtaavan Demerara-joen alueelta, josta myös demerara-ruokosokeri on alkujaan kotoisin. Guyana sijaitsee Etelä-Amerikan mantereella, mutta se lasketaan kuuluvaksi englanninkieliseen Karibiaan – se on itse asiassa ainoa Etelä-Amerikan valtio, jossa englanti on virallisena kielenä. Guyanalaiset rommit muistuttavatkin tyyliltään jamaikalaisia, mutta ne ovat vielä voimakkaampia, usein savuisiksi luonnehdittuja. Alko myy Demerara Distillersin 12-vuotiasta El Doradoa, joka onkin hyvä vaihtoehto; toinen tunnettu merkki on Lemon Hart. Erityismaininnan ansaitsee 75,5-prosenttinen Lemon Hart 151, joka esiintyy usein erityisesti tikin kultakauden resepteissä. Edistyneempien tikiharrastajien keskuudessa vallitseva konsensus tuntuu olevan, että kunnollista korviketta LH151:lle ei kerta kaikkiaan ole, ja sen ajoittain heikko saatavuus on tehnyt siitä varsinaisen Graalin maljan. Verkkokaupoista tätäkin voi silti löytää, joskin kaikkein vannoutuneimmat tikifanaatikot saattavat olla sitä mieltä, ettei sen nykyinen inkarnaatio vedä vertoja alkuperäiselle.
Martiniquelaiset rommit: Martiniquen saari on Ranskan merentakainen alue ja kuuluu siten ranskankieliseen Karibiaan, jossa rommin raaka-aineena käytetään usein melassin asemesta sokeriruokomehua. Ranskankielinen nimitys tällaisille rommeille on rhum agricole, "maatalousrommi", kun taas melassista tai muista teollisuuden sivutuotteista tehdyt rommit ovat rhum industriel. Caipirinhasta tuttu brasilialainen cachaça, jonka olen jo aiemmin ohimennen maininnut, tehdään myös sokeriruokomehusta, ja se on siten periaatteessa agricole-rommi, vaikkei sitä sellaiseksi olekaan tapana nimittää.
Martiniquelaisia rommeja, tai agricole-rommeja ylipäätään, ei Alkon valikoimasta löydy. Saint James Heritage on perinteisen martiniquelaisen rommitalon tuote, mutta se on sekoitettu kuuden Karibian saaren rommeista eikä siten sovi luontevasti oikein mihinkään kategoriaan, joskin makunsa puolesta se voisi kenties toimia korvikkeena puolitummalle jamaikalaiselle rommille barbadoslaisia paremmin. Verkkokaupoista kannattaa hakea esimerkiksi Saint Jamesin vanhoja agricoleja tai Clement VSOP:tä, joista tosin saa varautua kärsimään hyvinkin VSOP-konjakin hinnan verran. Martiniquelaista rommia kuitenkin tarvitaan verrattain harvoin, ehkäpä agricole-rommien omintakeisen luonteen vuoksi, joten uutta pulloa ei heti tarvitse olla hankkimassa. Laadukas agricole on sitä paitsi tärkeä komponentti autenttisessa Mai Taissa, joten tässä kohtaa pihistely ei kannata.
Vaikka karibialaiset rommit ovatkin tunnetuimpia, rommia tuotetaan nykyisin joka puolella maailmaa – jopa Ahvenanmaalla, jossa hedelmäviineistään, likööreistään ja Apelbrand-omenabrandystään (aiemmin Ålvados) tunnettu Tjudön viinitila tekee leikkisästi Kobba Libreksi nimettyä rommia sokerijuurikasmelassista. Kobbaa voi ostaa Alkon tilausvalikoimasta, mutta valitettavasti myyntierä on 12 puolen litran pulloa, joille tulee hintaa kuusi ja puoli sataa euroa, joten ihan pelkästä uteliaisuudesta sitä ei raski tilata. Jos joku lukijoista on tätä erikoisuutta päässyt maistamaan, kommentit ovat tervetulleita!
 |
| Leikattua venezuelalaista sokeriruokoa. (Lähde: Flickr, kuvaaja: Rufino Uribe. Julkaistu lisenssillä CC BY-SA 2.0.) |
Useimmin tarvittavat rommit
Puertoricolaiset rommit: Näihin törmää drinkkiohjeissa kaikkein useimmin, otaksuttavasti koska ne ovat rommeiksi suhteellisen neutraalin makuisia ja sopivat siten monenlaisten sekoitusten pohjaksi. Tunnetuin merkki on epäilemättä Bacardi, jota varmaan löytyy jokaisen peräkylänkin Alkosta, mutta ennemmin kannattaa satsata samantyylisiin mutta maukkaampiin kuubalaisiin rommeihin. Alko myy vaaleaa kolmevuotiasta Havana Clubia, mutta puolitumma Añejo Especial on harmi kyllä valikoimasta poistunut. 7-vuotias HC on jo hivenen tyyriinpuoleinen cocktaileihin roiskittavaksi, mutta mikäli hinta ei ole este, siitä vain. Arvostelujen perusteella hyvältä vaikuttaa myös venezuelalainen Diplomático Reserva, joka on litrahinnaltaan hieman huokeampi, vaikka sitä myydäänkin vain 0,35 litran pullossa. Verkkokaupassa asioivan kannattaa harkita hinta-laatusuhteeltaan oivallisia nicaragualaisia Flor de Caña -rommeja.Jamaikalaiset rommit: Toiseksi yleisin rommityyli tikidrinkeissä, näissä maistuu jo selvemmin raaka-aineena käytetty melassi. Alko tarjoaa tässä kategoriassa toista globaalia brändiä Captain Morgania, mutta jos verkosta tilaaminen on vaihtoehto, Myers's on suositeltavampi tumma perusjamaikalainen. Jos rahasta ei ole puutetta, 12-vuotias Appleton Estate Extra sopii hifistelyyn ja on erittäin juotavaa sellaisenaankin. Myös Appleton on aikanaan Alkon valikoimassa ollut mutta sittemmin poistunut, kuten myös jamaikalaisista, trinidadilaisista ja guyanalaisista tisleistä sekoitettu Huracán, jota olen ajoittain käyttänyt puhtaan jamaikalaisen korvikkeena. (Muistattehan, mitä sanoin Alkon valikoiman turhauttavuudesta?) Tilausvalikoiman bermudalainen Gosling's Black Seal saattaa toimia jamaikalaisen sijaan ainakin joissakin drinkeissä, mutta omakohtaista kokemusta minulla ei siitä ole. Puolitummia jamaikalaisia Alkossa ei ole tarjolla laisinkaan, verkkokaupoista kannattaa etsiä esimerkiksi Appleton Estaten Special Goldia tai V/X:ää.
Demerara-rommit: Peräisin Guyanan keskiosista Atlantin valtamereen virtaavan Demerara-joen alueelta, josta myös demerara-ruokosokeri on alkujaan kotoisin. Guyana sijaitsee Etelä-Amerikan mantereella, mutta se lasketaan kuuluvaksi englanninkieliseen Karibiaan – se on itse asiassa ainoa Etelä-Amerikan valtio, jossa englanti on virallisena kielenä. Guyanalaiset rommit muistuttavatkin tyyliltään jamaikalaisia, mutta ne ovat vielä voimakkaampia, usein savuisiksi luonnehdittuja. Alko myy Demerara Distillersin 12-vuotiasta El Doradoa, joka onkin hyvä vaihtoehto; toinen tunnettu merkki on Lemon Hart. Erityismaininnan ansaitsee 75,5-prosenttinen Lemon Hart 151, joka esiintyy usein erityisesti tikin kultakauden resepteissä. Edistyneempien tikiharrastajien keskuudessa vallitseva konsensus tuntuu olevan, että kunnollista korviketta LH151:lle ei kerta kaikkiaan ole, ja sen ajoittain heikko saatavuus on tehnyt siitä varsinaisen Graalin maljan. Verkkokaupoista tätäkin voi silti löytää, joskin kaikkein vannoutuneimmat tikifanaatikot saattavat olla sitä mieltä, ettei sen nykyinen inkarnaatio vedä vertoja alkuperäiselle.
 |
| Barbadoslaisen Mount Gay Distilleryn tislauspannu 1700-luvulta. (Lähde: Wikimedia Commons, kuvaaja: Captmondo. Julkaistu lisenssillä CC BY-SA 3.0.) |
Harvemmin tarvittavat rommit
Barbadoslaiset rommit: Barbados pitää itseään saarena, jolla rommi keksittiin – kuinka oikeutetusti, sitä en lähde arvioimaan, mutta hyviä rommeja siellä joka tapauksessa tehdään. Tikicocktaileissa käytettäviä puolitummia barbadoslaisia Alkossa on tarjolla peräti kaksi, Mount Gay Eclipse ja Plantation Barbados Grande Reserve, kelpo vaihtoehtoja molemmat. Beachbum Berryn suosittelemia Cockspur- ja Doorly's-merkkejä myydään verkkokaupoissa. Karibian englantilaisen kielialueen tuotteina barbadoslaiset ovat teoriassa Alkon tarjonnasta lähin vastine puolitummalle jamaikalaiselle, mutta erot ovat silti havaittavia; itse käyttämistäni rommeista Plantation Barbados on maultaan selvästi pehmeämpi ja makeampi kuin Appleton V/X.Martiniquelaiset rommit: Martiniquen saari on Ranskan merentakainen alue ja kuuluu siten ranskankieliseen Karibiaan, jossa rommin raaka-aineena käytetään usein melassin asemesta sokeriruokomehua. Ranskankielinen nimitys tällaisille rommeille on rhum agricole, "maatalousrommi", kun taas melassista tai muista teollisuuden sivutuotteista tehdyt rommit ovat rhum industriel. Caipirinhasta tuttu brasilialainen cachaça, jonka olen jo aiemmin ohimennen maininnut, tehdään myös sokeriruokomehusta, ja se on siten periaatteessa agricole-rommi, vaikkei sitä sellaiseksi olekaan tapana nimittää.
Martiniquelaisia rommeja, tai agricole-rommeja ylipäätään, ei Alkon valikoimasta löydy. Saint James Heritage on perinteisen martiniquelaisen rommitalon tuote, mutta se on sekoitettu kuuden Karibian saaren rommeista eikä siten sovi luontevasti oikein mihinkään kategoriaan, joskin makunsa puolesta se voisi kenties toimia korvikkeena puolitummalle jamaikalaiselle rommille barbadoslaisia paremmin. Verkkokaupoista kannattaa hakea esimerkiksi Saint Jamesin vanhoja agricoleja tai Clement VSOP:tä, joista tosin saa varautua kärsimään hyvinkin VSOP-konjakin hinnan verran. Martiniquelaista rommia kuitenkin tarvitaan verrattain harvoin, ehkäpä agricole-rommien omintakeisen luonteen vuoksi, joten uutta pulloa ei heti tarvitse olla hankkimassa. Laadukas agricole on sitä paitsi tärkeä komponentti autenttisessa Mai Taissa, joten tässä kohtaa pihistely ei kannata.
Vaikka karibialaiset rommit ovatkin tunnetuimpia, rommia tuotetaan nykyisin joka puolella maailmaa – jopa Ahvenanmaalla, jossa hedelmäviineistään, likööreistään ja Apelbrand-omenabrandystään (aiemmin Ålvados) tunnettu Tjudön viinitila tekee leikkisästi Kobba Libreksi nimettyä rommia sokerijuurikasmelassista. Kobbaa voi ostaa Alkon tilausvalikoimasta, mutta valitettavasti myyntierä on 12 puolen litran pulloa, joille tulee hintaa kuusi ja puoli sataa euroa, joten ihan pelkästä uteliaisuudesta sitä ei raski tilata. Jos joku lukijoista on tätä erikoisuutta päässyt maistamaan, kommentit ovat tervetulleita!
Hei Tiki-Lauri!
VastaaPoistaMiksi käsittelet blogissasi vain tylsiä teollisia sokeriliemiä, joissa on rommin lisäksi kaikkia ikäviä lisäaineita, mutta ei juurikaan rommia. Intohimosi rommiin on kivaa luettavaa, mutta mielestäni sinulla olisi edessä ihan uusi maailma jos tutustuisit puhtaisiin ja laimentamattomiin rommeihin. Kannattaa aloittaa esimerkiksi Haitin Clairin rommeista, jos haluaa päästä todellisen rommin ytimeen. Velier on todella hyvä tiedonlähde ja pullottaja puhtaille rommeille.
Terveisin Pertsa72