Missä? 19 Ranelagh, Dublin 6.
Menneenä viikonloppuna oli sattumoisin aihetta hieman juhlia, ja kun sääkin oli suosiollinen, päätin lähteä pienelle tutkimusmatkalle Dublinin cocktailskeneen. Irlanti on tunnetusti oluen, viskin ja pubien maa, mutta Dublinin kaltaisesta modernista metropolista sopii kyllä odottaa löytävänsä muutakin, ja hetken googlaamisen jälkeen tiedossa olikin jo useita lupaavia vaihtoehtoja. Ensimmäiseksi käyntikohteeksi valikoitui lopulta The Exchequer, jolla on baarit aivan ydinkeskustassa Exchequer Streetillä sekä etelämpänä Ranelagh'ssa. Päädyin valitsemaan näistä jälkimmäisen, koska ensinnäkään en ollut aiemmin keskustan eteläpuolella juuri liikuskellut, ja toisekseen Ranelagh on aivan erinomaisesti saavutettavissa asunnoltani Luas-ratikan vihreää linjaa pitkin.
The Exchequerin Ranelagh'n-toimipaikka on profiloitunut viinibaariksi, ja sen kyllä huomaa heti sisään tullessaan: pohjakerroksen käytävämäisen ravintolasalin seinät ovat suurelta osin erilaisten viinipullojen peittämät. Vierailin baarissa lauantai-iltapäivänä brunssin aikaan; kaikki pöydät olivat varattuja, mutta itsekseni kun olin liikkeellä, baaritiskillä istuminen ei ollut minulle mikään ongelma – sainpahan samalla tilaisuuden hieman jutella tilaamistani drinkeistä baarimestarin kanssa. Tilasin alkuun Airmail-nimisen kuohuvan cocktailin, johon tuli Taittingerin samppanjaa, Appleton Estaten puolitummaa rommia, hunajaa, limeä ja luumubittersiä. Koristeeksi tuli sitruunankuoritwist, joka oli ilmeisen tuore ja tuntui mukavasti nenässä lasia kohottaessa. Maunkin puolesta drinkki oli aivan erinomainen, eräänlainen ponchan luksusversio, jonka luumukatkero kruunasi. Ei todellakaan mitään samppanjan hukkaanheittämistä!
Syötäväksi tilasin shakshuka-annoksen, johon sisältyi chorizo- ja merguez-makkaroiden palasia muikean hapokkaassa tomaattikastikkeessa, samettinen uppomuna, kourallinen raikasta rucolaa ja pari viipaletta rapeaksi paahdettua leipää – yksinkertaista mutta maukasta, eri maut ja tekstuurit tukivat toisiaan hyvin. Tietyssä mielessä samanlainen kokemus oli myös toinen juomani drinkki, Garrigue nimeltään: Bacardin vaaleaa rommia, keltaista Chartreuse-likööriä, sitruunaa, orgeat-siirappia, laventelia ja merisuolaa. Erittäin mielenkiintoinen ja ennen kaikkea onnistunut yhdistelmä erityyppisiä aromeja; laventelin kukkaisuus ja Chartreusen yrttisyys dominoivat, mutta varsinaisen valaistumisen tässä tarjosi suola, joka toimi niin kuin se ruuassakin toimii, ei niinkään omana itsenäisenä komponenttinaan vaan pikemminkin muiden makujen tukipilarina. Yleensähän suola yhdistetään alkoholijuomista lähinnä tequilaan, mutta baarimestari vakuutti minulle, että se toimii hyvin myös viskin tai rommin kanssa, ja ainakaan tämän kokemuksen pohjalta en voi väittää vastaan.Tunnelma baarissa oli hilpeä jo suht varhain iltapäivällä, joten epäilenpä etten ollut ainoa, joka otti syödessään drinkin tai pari; paikka oli tosiaan baaritiskiä lukuunottamatta täynnä, ja vaikka musiikki ei ollut kovinkaan lujalla, puheensorina nosti yleisen volyymitason melko korkeaksi. Vilkkaudesta huolimatta palvelu oli ystävällistä ja ripeää, joten kaikki osa-alueet olivat kunnossa. Pitänee siis poiketa toistekin – ja ennen kaikkea pitää kokeilla suolaa omissakin drinkkiresepteissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti