perjantai 30. heinäkuuta 2021

Grande finale

Tikiloikka täytti tässä kuussa viisi vuotta, ja nyt on tullut aika jättää sille jäähyväiset, ainakin tällä erää. Ei sillä, että minulla olisi ollut blogin suhteen jonkinlainen viisivuotissuunnitelma, mutta lopetuspäätös on kyllä kypsynyt jo hyvän aikaa. En toki kuvittele, että olisin tässä ajassa ehtinyt sanoa kaiken mitä sanottavissa on, mutta blogin säännöllinen päivittäminen on alkanut tuntua enenevässä määrin velvollisuudelta eikä niinkään hauskalta harrastukselta, joka sen kuitenkin olisi tarkoitus olla. En toisaalta pidä oikein mielekkäänä sitäkään, että kirjoittaisin uusia juttuja vain muutaman kerran vuodessa sille päälle sattuessani, joten lopettaminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, vaikka tikidrinkit toki edelleen maistuvat.

Jotta blogi saisi arvoisensa lopetuksen, päätin kehitellä vielä yhden Daiquiriin pohjautuvan cocktailin. Niin paljon kuin pidänkin legendaarisesta Mai Taista, ehkäpä kaikkein useimmin tekemäni drinkki on jollakin makusiirapilla ryyditetty Daiquiri – ja useimmiten siirapiksi valikoituu nimenomaan oma suosikkini eli passionhedelmäsiirappi. Niinpä tämä jäähyväisdrinkki on Daiquiri-muunnelma, jossa olen yhdistellyt lempimakujani sekä erinäisiä vuosien varrella drinkkien tekemisestä oppimiani asioita:

Fond Farewell
(Tikiloikan definitiivinen Daiquiri)
1 limen raastettu kuori
2 cl limemehua
4 cl vaaleaa rommia (Havana Club 3yo)
1 cl Grand Marnieria
1 cl mezcalia
1 tl maraschinolikööriä
2½ cl passionhedelmäsiirappia
hyppysellinen suolaa

Pane raastettu limenkuori tiheään siivilään ja kaada limemehu hitaasti sen läpi shakeriin. Puristele kuoriraasteeseen imeytynyt mehu irti esim. teelusikan pesän kuperalla puolella. Lisää loput ainekset, ravista jääpalojen kera ja siivilöi cocktaillasiin.

Mezcal on tequilan sukuinen viina, jonka valmistusprosessiin kuuluu raaka-aineena käytettävien agaavensydänten paahtaminen, mistä johtuen juoman maku on voimakkaan savuinen ja muistuttaa jonkin verran skottiviskiä. Tässä drinkissä mezcalia on kuitenkin verrattain vähän ja savuisuus tuntuu lempeänä vivahteena etenkin jälkimaussa. Grand Marnierin yhdistäminen agaaveviinaan on viittaus Cadillac Margaritaan, maraschinolikööri puolestaan Hemingway Daiquiriin. Sitruksen maun intensifiointiin käytettävän supercharging-tekniikan opin Greg Easterin kirjasta, ja suolan käyttämisestä cocktaileissa minulle vinkkasi Dublinissa The Exchequer Wine Barin baarimestari.

Tähän olisi jo ihan hyvä lopettaa, mutta eikö mitä, otetaanpa vielä viimeinen olutarvio tähän perään! Maisteltavat oluet ovat peräisin kohtalaisen eksoottisesta olutmaasta, nimittäin Vietnamista, Heart of Darkness -panimolta. Molemmat näistä ovat Alkon tilausvalikoiman tuotteita. The Tropics Pina Colada Hazy (alk. 6,5%, 36 IBU) on kullankeltainen ja nimestään huolimatta kirkas – mistähän se hazy tähän oikein on keksitty? Tuoksussa on odotetusti trooppista hedelmäisyyttä, mutta Piña Coladaan se ei kyllä mitenkään erityisesti assosioidu, ja myös maussa ananas ja kookospähkinä jäävät etenkin alkuun todella viitteellisiksi. Toisesta lasillisesta aromit löytyvät jo vähän selvemmin, joten ehkäpä juoma ehti kesähelteessä lämmetä otollisempaan tarjoilulämpötilaan. Suutuntuma on maltaisen täyteläinen ja kohtalaisesta katkeroinnista huolimatta olut on varsin makea, itse tykkäisin kuivemmasta.

The Sunshine Watermelon Lime Pilsner (Alk. 5,0%, 26 IBU) on väriltään hieman The Tropicsia hailakampi keltainen. Mausteista lime tarttuu paremmin nenään tuoksusta, kun taas maussa vesimeloni on selvemmin esillä ja tuo olueen oikein mukavan lisävivahteen. Humalointi on iisimpi, mutta hiilihappoisuus antaa juomalle miellyttävän puraisun. Elementit ovat paremmin tasapainossa kuin The Tropicsissa, tosin hitusen enemmän katkeroa tähän ehkä kaipaisin. Mainio kesäjuoma joka tapauksessa, ja muutenkin kiva näkemys pilsneristä, kokeilisin tätä esimerkiksi ruokaisan salaatin tai vaikkapa burgerin kaverina.

Sepä siitä sitten! En sulje pois sitä mahdollisuutta, että Tikiloikka vielä joskus tekisi paluun jossain muodossa, mutta sen aika tulee sitten jos on tullakseen – en lähde asialla tässä yhteydessä sen kummemmin spekuloimaan. Toivottavasti näitä juttuja on ollut kiinnostavaa lukea ja ne ovat tuoneet uutta tietoa tai uusia ideoita, itselläni ainakin on ollut kivaa ja olen oppinut yhtä sun toista drinkkien sekoittelusta, ravintolakulttuurista, historiasta ja ties mistä muusta. Nānā!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti