Ajoittain oikea elämä häiritsee harmillisesti bloggaamista, ja niinpä edellisestä postauksesta pääsi tällä kertaa vierähtämään hieman tavallista pidempi aika. Blogin pitäminen kun ei ainakaan vielä lyö leiville, töissäkin on käytävä, mutta nyt sillä rintamalla onneksi paineet ovat laskeneet sen verran, että aikaa liikenee taas tärkeämmille asioille, kuten drinkkien miksailulle ja niistä kirjoittamiselle. (Sponsoriehdokkaat huomio! Minulla on useita lukijoita! Lähettäkää rahaa ja/tai rommia.)
Sokerisiirapin jälkeen ehkäpä tavallisin cocktailsiirappi on grenadiini. Siirapin nimi tulee ranskan granaattiomenaa merkitsevästä sanasta grenade; samainen hedelmä on, kyllä vain, lainannut nimensä myös käsikranaatille, etenkin varhaiset kranaatit kun muistuttivat sitä huomattavasti. Alun perin grenadiini onkin ollut nimenomaan granaattiomenasiirappia, mutta nykyisin käytetään muitakin hedelmiä. Esimerkiksi Alkon myymä Monin-merkkinen grenadiini saa makunsa punaisista marjoista, ja oikeastaan ainoa kaikkia grenadiiniksi väitettyjä siirappeja yhdistävä tekijä on punainen väri. Beachbum Berry suosittaa ostamaan granaattiomenasiirappia (pomegranate syrup) ja erikseen varoittaa kajoamasta Rose's-merkkiseen grenadiiniin.
Kenties tunnetuin grenadiinidrinkki on Tequila Sunrise, jonka tunnusomainen "auringonnousu" rakennetaan grenadiinista ja appelsiinimehusta. Tikicocktailiksi sitä ei kuitenkaan voi laskea, toisin kuin tämän toisen klassikon, vaikkei se rommipohjainen olekaan:
Grenadiinia, tai siis granaattiomenasiirappia, ei pitäisi olla kovin hankalaa tehdä itsekään – yksinkertaisimmillaan sen voi tehdä granaattiomenamehusta ja sokerista samalla periaatteella kuin minkä tahansa siirapin. Euro-Eastin maahantuomaa azerbaidžanilaista granaattiomenatäysmehua olen nähnyt myytävän Oulun supermarketeissa, joten mehua ei edes tarvitse puristaa itse, tosin sekin kuulemma onnistuu verrattain vaivattomasti sitruspuristimella. Toistaiseksi olen tyytynyt Monin-grenadiiniin, mutta kunhan pullo tyhjenee, aion ehdottomasti kokeilla kotitekoista.
Sokerisiirapin jälkeen ehkäpä tavallisin cocktailsiirappi on grenadiini. Siirapin nimi tulee ranskan granaattiomenaa merkitsevästä sanasta grenade; samainen hedelmä on, kyllä vain, lainannut nimensä myös käsikranaatille, etenkin varhaiset kranaatit kun muistuttivat sitä huomattavasti. Alun perin grenadiini onkin ollut nimenomaan granaattiomenasiirappia, mutta nykyisin käytetään muitakin hedelmiä. Esimerkiksi Alkon myymä Monin-merkkinen grenadiini saa makunsa punaisista marjoista, ja oikeastaan ainoa kaikkia grenadiiniksi väitettyjä siirappeja yhdistävä tekijä on punainen väri. Beachbum Berry suosittaa ostamaan granaattiomenasiirappia (pomegranate syrup) ja erikseen varoittaa kajoamasta Rose's-merkkiseen grenadiiniin.
Kenties tunnetuin grenadiinidrinkki on Tequila Sunrise, jonka tunnusomainen "auringonnousu" rakennetaan grenadiinista ja appelsiinimehusta. Tikicocktailiksi sitä ei kuitenkaan voi laskea, toisin kuin tämän toisen klassikon, vaikkei se rommipohjainen olekaan:
Oluen käyttäminen mikserinä saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta tässä reseptissä se toimii. Olutcocktailien (tai "hoptailien") perinne on sitä paitsi pitkä, ja ne ovat nykyisin hyvinkin trendikkäitä. Kun vielä käytät juoman tekemiseen paikallisen pienpanimon olutta, niin hipsterikaverien kunnioitus on taattu!
Grenadiinia, tai siis granaattiomenasiirappia, ei pitäisi olla kovin hankalaa tehdä itsekään – yksinkertaisimmillaan sen voi tehdä granaattiomenamehusta ja sokerista samalla periaatteella kuin minkä tahansa siirapin. Euro-Eastin maahantuomaa azerbaidžanilaista granaattiomenatäysmehua olen nähnyt myytävän Oulun supermarketeissa, joten mehua ei edes tarvitse puristaa itse, tosin sekin kuulemma onnistuu verrattain vaivattomasti sitruspuristimella. Toistaiseksi olen tyytynyt Monin-grenadiiniin, mutta kunhan pullo tyhjenee, aion ehdottomasti kokeilla kotitekoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti