Missä? Carry Out, Wexford Town.
Taannoiselta Wexfordin-reissultani tarttui mukaan nokkossiirapin ohella lajitelma paikallisen YellowBelly-panimon oluita, joista yksi oli passionhedelmäpyreellä maustettu Berliner Weisse -tyyppinen hapanolut ja siten mitä oivallisin kandidaatti Tikiloikassa arvioitavaksi. Tölkin kyljessä komeilee panimon logoakin koristava parrakas ja viiksekäs mieshahmo, jolla vaikuttaa olevan taipumusta päätyä mitä eriskummallisimpiin seikkailuihin; tällä kertaa hän on haaksirikkoutunut trooppiselle saarelle, kourassaan kookospähkinän puolikkaaseen tehty drinkki ja seuranaan sika sekä antropomorfinen lentopallo. Ainakin visuaalinen ilme on siis kunnossa, mutta miten lie itse oluen laita?
Väriltään Castaway on kullankeltainen ja sameahko. Tuoksu lupaa hyvää, happamuus ja passionhedelmä ovat kumpikin selvästi läsnä, ja niiden yhdistelmä on harmoninen ja kutsuva – jokin kuivahko passionhedelmäinen drinkki voisi ihan hyvin tuoksua tällaiselta. Maku on niinikään kirpakan hapan ja mukavan hedelmäinen; humalointi on lähes huomaamaton, mutta maltaan maku sen sijaan erottuu selvästi, ja sen makeus tasapainottaa oluen happamuutta juuri sopivassa määrin. Muutenkin pidän tässä siitä, että maku ei ole mikään sekamelska, vaan eri elementit ovat siitä selvästi erotettavissa, kuitenkin niin että ne samalla pelaavat keskenään yhteen ja tekevät kokonaisuudesta enemmän kuin osiensa summan. Kaiken kaikkiaan Castaway saattaa hyvinkin olla tähän mennessä maistamistani passionhedelmäoluista paras, ja niitä on ehtinyt kertyä sen verran monta, että tämä ei ole mikään tyhjä kehu. Tätä pitää saada lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti