Missä? The Whitworth, Glasnevin, Dublin.
Olin jo ehtinyt ostaa kaupasta oluen, josta piti tuleman lokakuun kuukauden kulaus, mutta sitten kantaravintolan hanassa pisti silmääni tämä "gargantuaaninen trooppinen IPA", joka ansaitsi tulla maistetuksi jo pelkästään psykedeelisen etikettinsä perusteella. Kaupan tölkki jääköön siis vielä toistaiseksi lepovuoroon. Kirkas ja vaalean kullankeltainen Slurpasaurus tuoksuu ja maistuu siltä kuin kuvauksen perusteella sopisi odottaakin: trooppisten hedelmien ja humalan aromeja on runsain mitoin. Perus-IPAan verrattuna mallas on jonkin verran voimakkaammin läsnä, mikä tuo olueen tiettyä viljaista täyteläisyyttä, mutta kokonaisuutena se on kuitenkin voittopuolisesti kevyt ja raikas.
Mihinkään suuriin moitteisiin olut ei anna aihetta, mutta ihan valtavasti en siitä kyllä innostunutkaan – tässä alkaa tulla vastaan se, että näitä enemmän tai vähemmän ronskisti humaloituja hedelmäisiä pale aleja on tullut maisteltua jo sen verran monta, ettei niitä oikein tahdo enää kunnolla erottaa toisistaan hyvässä tai pahassa. Slurpasauruksen tapauksessa humalointi tuntuu hivenen tympeältä ja tunkkaiselta, mutta on vaikea sanoa, minkä verran arvioon vaikuttaa se, että IPAt ylipäätään ovat alkaneet hieman kyllästyttää; voi olla, että olisin reagoinut hyvinkin eri tavalla, jos olisin maistanut tätä silloin, kun ne olivat minulle vielä suhteellisen uusi juttu. No, kuukauden päästä ainakin on sitten tiedossa jotain aivan muuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti