Missä? Oluthuone Leskinen, Oulu.
Kuukauden kulaus -jonossa olleet Moa Brewingin ja Stadin Panimon oluet saivat jäädä odottamaan vuoroaan, kun kävinkin nauttimassa tämänkertaisen kulauksen perinteikkäässä Leskinen-pubissa Oulun Rotuaarilla. Sysäyksen tähän antoi paikallinen käsityöläispanimo Maistila, jonka uutuustuote Samoa kuulostaa suorastaan siltä, kuin Tikiloikka olisi päästetty suunnittelemaan oma oluensa: mangolla ja passionhedelmällä maustettu hapan IPA. Kun en muutakaan ohjelmaa ollut sunnuntai-iltapäiväksi suunnitellut, päätin pyöräillä keskustaan tarkastamaan, olisiko tässä kyseessä todellinen tikioluiden tikiolut.
Olut on väriltään syvän kullankeltainen ja samea. Tuoksussa on runsaasti trooppista hedelmää ja kypsää sitrusta, sekä myös annos luvattua happamuutta. Maussa happamuus yllättäen korostuu – yllättäen siinä mielessä, että ilmoitetty tyyli on IPA ja IBU-lukema sen mukainen, mutta käytännössä katkerot jäävät siinä määrin pimentoon, että pikemminkin mieleen tulee sour ale. Ei Samoa toki puhdasoppinen sellainenkaan ole, mutta ei varmaankaan olisi suuri vääryys nimittää sitä hybridiksi, ja hybridit taas tuppaavat kokemukseni mukaan olemaan yleensä lähinnä mielenkiintoisia kokeiluja, usein ihan hyviä mutta harvoin erityisen mieleenjääviä. Niin myös tässä tapauksessa: mieluummin ottaisin oluen, joka edustaa selvemmin jompaakumpaa tyyliä, joskaan pieni, hyvin harkittu twisti johonkin yllättävään suuntaan ei toki ole pahitteeksi.
Noin muuten oluen mausta jäi hieman tunkkainen vaikutelma – jostain syystä monesti tuntuu olevan niin, että tuoksu lupailee enemmän raikkautta ja hedelmäisyyttä kuin maku pystyy tarjoamaan. Ei sillä, etteikö Samoan maussa hedelmää olisi, mutta jos en olisi etukäteen tiennyt, että mausteina ovat nimenomaan mango ja passionhedelmä, tuskinpa niitä olisin tunnistanut. Taitaapa siis olla niin, että ultimaalisen tikioluen metsästys jatkuu edelleen, mutta se ei onneksi ole mikään ikävä velvollisuus se!
Noin muuten oluen mausta jäi hieman tunkkainen vaikutelma – jostain syystä monesti tuntuu olevan niin, että tuoksu lupailee enemmän raikkautta ja hedelmäisyyttä kuin maku pystyy tarjoamaan. Ei sillä, etteikö Samoan maussa hedelmää olisi, mutta jos en olisi etukäteen tiennyt, että mausteina ovat nimenomaan mango ja passionhedelmä, tuskinpa niitä olisin tunnistanut. Taitaapa siis olla niin, että ultimaalisen tikioluen metsästys jatkuu edelleen, mutta se ei onneksi ole mikään ikävä velvollisuus se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti