Pitkästä aikaa upouusi cocktailresepti! Tämä on samalla eräänlainen matkakertomuksen jälkikirjoitus, kehitin nimittäin tarkoituksella drinkin, jossa maistuvat Uuden-Seelannin ikoniset maut, kiivihedelmä ja Marlborough'n alueen sauvignon blanc. Pohja-alkoholin valinta tuotti hieman päänvaivaa, Uudella-Seelannilla kun ei oikein ole mitään omaa väkevää juomaa joka erityisesti siihen maahan assosioituisi, mutta käsityöläisginien tislaaminen näytti siellä(kin) olevan suosittua puuhaa, joten päädyin siis giniin. Pidemmittä puheitta itse reseptiin:
Mohua
4 cl giniä2 cl sitruunamehua1 cl limemehua2 cl appelsiinimehua3 cl kiivisiirappia4 cl kuivaa uusiseelantilaista valkoviiniä½ rkl maraschinolikööriäRavista jääpalojen kera ja kaada siivilöimättä suureen grogilasiin. Koristele kiivilohkolla ja maraschinokirsikalla.
Jotta lopputulos olisi mahdollisimman autenttinen, tähän tulisi tietenkin valita pohjaksi uusiseelantilainen gini; itse käytin reissulta kotiinviemisiksi ostamaani Little Biddyä, jossa maistuvat perinteisempien ginimausteiden ohella sellaiset eksoottiselta kalskahtavat kasvit kuin toatoa, horopito ja tarata. Uuden-Seelannin luonnosta on peräisin myös drinkin nimi: varpuslintuihin kuuluvan mohuan höyhenpeite on suurelta osin kirkkaankeltainen, kuten juomakin. Alkon valikoimassa ei uusiseelantilaisia ginejä ainakaan toistaiseksi ole – verkkokaupoista niitä voi toki metsästää, mutta jos se ei kiinnosta tai onnista, korvikkeeksi käy vaikkapa jo klassikoksi muodostunut Kyrö Distilleryn Napue, johon kardemumma tuo hieman samankaltaista makumaailmaa kuin Little Biddyyn.
Maraschinoliköörin optimaalinen määrä on jossain määrin makuasia, hapankirsikan maku kun ei toki kaikkien mieleen ole. Reseptissä mainittu määrä on siksi eräänlainen kompromissi, omasta puolestani kokonainen senttilitrakaan ei olisi liioittelua. Suosittelen käyttämään likööriä vähintään teelusikallisen verran, vaikka sille muuten nyrpistäisikin nenäänsä, sillä ilman sen tuomaa lisäulottuvuutta juoma jää mielestäni vähän vaisuksi.
Kiivisiirappi on sitten kokonaan oma lukunsa. Otin aluksi mallia passionhedelmäsiirapin reseptistä ja keittelin paria kuorittua ja viipaloitua kiivihedelmää kattilassa veden ja sokerin kera, mutta lopputulos oli sangen laimea niin maultaan kuin väriltäänkin. Tilanteen korjaamiseksi blendasin siirapin sekaan kolmannen kiivin, mutta tämän jälkeen ongelmaksi muodostui kiinteän aineksen poistaminen. Kärsivällisesti suodattelemalla sain lopulta aikaiseksi erän siirappia, joka on kauniin vihreää ja kohtuullisen kirkasta sekä tietenkin ennen kaikkea maistuu kiiviltä. Valmistusprosessissa on siis parantamisen varaa, mutta näillä mennään nyt toistaiseksi. Tässä tapauksessa suosittelen ostamaan siirapin kaupasta, jos sitä vain jostain sattuu löytämään – se säästää melkoisesti aikaa ja hermoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti