Spotlight: Appelsiiniliköörit

Mai Taita käsittelevän juttuni yhteydessä kirjoitin muutaman sanan Curaçao-likööristä ja sen korvaamisesta muilla samantyyppisillä likööreillä. Tässä kirjoituksessa yritän tuoda hieman lisää selvyyttä siihen, mitä erilaisia appelsiiniliköörejä on olemassa ja kuinka ne eroavat toisistaan.

Hapanappelsiinipuun (Citrus aurantium)
hedelmiä. (Lähde: pixabay.)

Aivan ensiksi on syytä täsmentää, että appelsiinilikööreistä puhuttaessa on kyse eri appelsiineista kuin appelsiinimehussa: liköörit saavat makunsa hapanappelsiinista eli pomeranssista (bitter orange). Kyllä, siitä samasta hedelmästä, jonka kuivattu ja jauhettu kuori tunnetaan täkäläisittäin joulumausteena. Kumpikin hedelmä on syntynyt pomelon ja mandariinin risteymänä, joten kovin etäistä sukua ne eivät ole, mutta Citrus-suvun eri lajeja kuitenkin. Appelsiiniliköörit voidaan ainakin karkeasti ottaen jakaa kahteen päätyyppiin, jotka ovat Curaçao ja triple sec. Siitä, miten nämä määritellään, ei tunnu olevan kummoistakaan yksimielisyyttä, eikä itse asiassa edes siitä, ovatko ne erillisiä tyyppejä alkuunkaan; joidenkin lähteiden mukaan triple sec on Curaçaon alaluokka, joidenkin muiden mukaan taas juuri toisinpäin.

Koukataanpa tässä välissä historian kautta. Curaçao-liköörin nimi tulee Alankomaiden kuningaskuntaan kuuluvasta Curaçaon saaresta eteläisellä Karibianmerellä lähellä Venezuelan rannikkoa. Alkuperäinen Curaçao-likööri tehtiin saarella kasvavista laraha-hedelmistä, jotka ovat samaa lajia mutta eri alalajia kuin meille tuttu pomeranssi. Triple secin nimi puolestaan ilmeisesti viittaa alkujaan kolminkertaiseen tislaukseen, mutta kummallakaan näistä seikoista ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka näillä nimillä kulkevat liköörit nykyisin tehdään. Curaçaolla toimiva Senior & Co. tosin ylpeänä julistaa likööriensä olevan "Genuine Curaçao" ja saavan makunsa nimenomaan laraha-appelsiineista.

Curaçaon vaakunassa on kuvattuna laraha-puu.
(Lähde: Wikimedia Commons, tekijä: Пакко.
Julkaistu lisenssillä CC BY-SA 3.0.)

Täsmällisten ja kattavien määritelmien etsiminen eri liköörityypeille saattaa olla tuhoon tuomittu yritys, mutta onneksi määritelmillä ei ole varsinaisesti väliäkään, sillä yleensähän pullon kyljestä voi lukea, minkätyyppistä juomaa se sisältää. (Joissakin pulloissa tosin lukee sekä triple sec että Curaçao, mikä ei tietenkään ole omiaan lievittämään aiheeseen liittyvää hämmennystä.) Triple secin hankinta ei suomalaisellekaan kuluttajalle ole mikään ongelma – Alkon valikoimista löytyy sekä Bolsin että DeKuyperin versiot – mutta kuten jo aiemmin on tullut todetuksi, muun kuin sinisen Curaçaon suhteen tilanne on hankalampi. Ei siis olisi laisinkaan pahitteeksi laatia muutama nyrkkisääntö, joiden avulla voi valita passelin korvikkeen, jos juuri oikeanlaista raaka-ainetta ei ole saatavilla.

Sikäli kuin mitään yleistyksiä on mahdollista tehdä, käsittääkseni triple secit ovat kirkkaita ja neutraaliin alkoholipohjaan tehtyjä, kun taas Curaçaot ovat värillisiä ja brandy- tai rommipohjaisia. Alkoholipohja tietenkin vaikuttaa osaltaan liköörin makuun, joten ei kannata yrittää fuskata sekoittamalla triple seciin elintarvikeväriä. Alkon myymistä appelsiinilikööreistä Cointreau olisi näin ollen triple sec ja Grand Marnier puolestaan Curaçao, joten jälkimmäistä voisi käyttää esimerkiksi Mai Tain vaatiman oranssin Curaçaon korvikkeena, joskaan ihan halpaa lystiä se ei toki ole. Toinen mielenkiintoinen vaihtoehto on Cointreau Noir, joka on liköörin ja konjakin sekoitus. Toiseen suuntaan sama ei kuitenkaan päde, vaan jos cocktailreseptissä mainitaan nimeltä Cointreau tai Grand Marnier, yleisesti hyväksytty viisaus neuvoo, että sitä ei tulisi korvata geneerisemmällä tuotteella.

Jotta postaus ei menisi ihan pelkäksi teoriaksi, tässäpä drinkki, johon tarvittavia viinaksia ei tarvitse metsästää Alkoa kauempaa ja joka näyttää jokseenkin yhtä härskiltä kuin kuulostaakin:

Vicious Virgin #2
2¼ cl limemehua
4½ cl greippimehua
1½ cl orgeat-siirappia
¾ cl sinistä Curaçao-likööriä
2¼ cl vaaleaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)
2¼ cl tequilaa

Ravista jääpalojen kera ja siivilöi cocktaillasiin.

Ohje on kotoisin Dean Shortin Pago Pago -ravintolasta Tucsonista. Short, josta Beachbum Berry käyttää luonnehdintaa "Tiki Kahuna of Arizona", pyöritti kaikkiaan kolmea ravintolaa Tucsonissa ja vielä yhtä Phoenixissa; aiemmin kohtaamamme Strip and Go Naked oli niiden kaikkien listalla.