Missä? The Whitworth, Dublin.
Raportti Alltechin olutfestareilta on tuloillaan, mutta otetaanpa sitä odotellessa maaliskuun kuukauden kulaus, joka taitaakin olla ensimmäinen tässä blogissa arvioimani irlantilainen olut. Dublinilaiseen Porterhouse-panimoon tutustuin jo kymmenisen vuotta sitten toisella Irlannin-reissullani, ja se oli silloin yksi ensimmäisiä merkkejä siitä, että craft beer -ideologia oli nostamassa päätään myös vihreällä saarella. Nykyisin Porterhousella on viisi baaria Dublinissa ja sen lähiympäristössä, yksi Lontoossa ja yksi peräti New Yorkissa asti; yksi näistä sattuu sijaitsemaan alle kilometrin kävelymatkan päässä asunnoltani, joten siellä on tullut jo käytyä kerran jos toisenkin syömässä ja/tai tuopillisella. Yksi näistä käynneistä oli pari viikkoa sitten Pyhän Patrickin päivän iltana, jolloin siellä oli hanassa tämä mielenkiintoinen uutuus.
Bounty Hunter lienee ensimmäinen maistamani kookoksella maustettu olut, mutta jos kookospähkinä johonkin oluttyyliin sopii niin se lienee juuri portteri tai stout, joten yhdistelmä ei oikeastaan ole kovinkaan kaukaa haettu. Väriltään olut on hyvin tumma niin kuin portterin kuuluukin, täyteläistä vaahtoa on parin-kolmen senttimetrin verran. Tuoksu on yllättävän neutraali eikä juurikaan kerro siitä, mitä tuleman pitää, vaan siinä on lähinnä mallasta sekä aavistus hiivaa, joskin myös jotain sellaista, jota en tavallisesti olueen yhdistä mutta jota en myöskään ihan kykene tunnistamaan. Mausta sen sijaan ei voi erehtyä: kookospähkinä on selvästi esillä, ja kun siihen yhdistyvät portterin pehmeän suklaiset aromit, Bounty-patukkaan viittaava nimi on itse asiassa hyvinkin osuva. Tuoksusta löytämäni hiivaisuus jatkuu maussa, mikä kieltämättä häiritsee jonkin verran, mutta kokonaisuutena kyseessä on kyllä oikein toimiva ja tervetullut variaatio perinteisestä portterista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti