Rommipäiväkirja, osa 1: Sinne

Palasin Dominikaanisesta tasavallasta myöhään perjantai-iltana. Nyt, parien kunnon yöunien jälkeen, tunnen olevani valmis aloittamaan matkan aikana kertyneiden muistojen ja muistiinpanojen purkamisen koherenti(mma)ksi tekstiksi. Lainaan matkakertomukselleni otsikon Hunter S. Thompsonin Puerto Ricoon sijoittuvalta romaanilta, joka Johnny Deppin tähdittämänä elokuvanakin tunnetaan, mutta jotta isommilta pettymyksiltä vältyttäisiin, varoitan heti kärkeen, että ihan vastaavanlaisia käänteitä ei ole luvassa. Varsinaisten päiväkirjamerkintöjen ohella aion kirjoittaa joitakin taustoittavaa tietoa ja matkan aikana tekemiäni havaintoja yhdisteleviä temaattisia postauksia.

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta merelle – ei
hullumpi, vaikka palmujen latvat vähän blokkaavatkin.

Lomani ei lähtenyt varsinaisesti parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin, sillä lento Helsingistä Puerto Plataan joutui tekemään ylimääräisen välilaskun Halifaxin kentälle Kanadaan; kuulemma jostain syystä oli pitänyt lentää normaalia lentokorkeutta matalammalla, minkä vuoksi polttoainetta oli kulunut odotettua enemmän, joten sitä piti käydä hakemassa lisää, jotta päästäisiin turvallisesti perille. Puerto Platan lentokentälle laskeuduimme lopulta aamuyöstä kolmen kieppeillä paikallista aikaa, kun aikataulun mukainen saapumisaika olisi ollut 1.05. Rajamuodollisuudet hoituivat verrattain sutjakkaasti, etenkin meillä, joille matkanjärjestäjä oli hankkinut maahantuloon vaadittavat kymmenen dollarin arvoiset turistikortit etukäteen – muut joutuivat osallistumaan hieman huvittavaan näytelmään, jossa yhdeltä virkailijalta ostetaan turistikortti, kävellään pari metriä ja luovutetaan kortti seuraavalle virkailijalle. Hotellissa sen sijaan asiat etenivät todella hitaasti, kun meitä pölähti yhtä aikaa paikalle monta kymmentä matkailijaa ja vastaanotossa oli vain yksi ihminen työvuorossa. Kun vielä satuin jäämään sisäänkirjautumisjonon häntäpäähän, sain huoneeni vasta aamukuuden aikoihin.

Majapaikkanani viikon ajan oli hotelli Casa Marina Sosúan pikkukaupungissa noin kuuden ja puolen kilometrin päässä Puerto Platan lentokentältä. Heti huoneeseen saapuessani kävi selväksi, että mikään luksushotelli ei ole kyseessä: huoneen ovi ei tuntunut oikein sopivan karmeilleen, ja muutenkin huone olisi ollut vähintäänkin pienen pintaremontin tarpeessa. Parvekkeilla ja ulkoalueilla oli enimmäkseen halvimmat mahdolliset muovikalusteet, ja muissa kuin ruokaravintoloissa kaikki juomat tarjoiltiin samanlaisissa parin–kolmen desilitran vetoisissa kertakäyttökupeissa. No, olinkin valinnut hotellini Aurinkomatkojen valikoimassa olevien all inclusive -resorttien edullisemmasta päästä, ja sitä paitsi etenkin saapumishetkellä minulle oli merkitystä lähinnä sillä, että huoneessa oli suuri ja mukava sänky.

Cuba Libre Casa Marinan tapaan.
Esillepanosta ei pisteitä, mutta
rommikola on aina rommikola.

Muutaman tunnin unien jälkeen nousin jalkeille melkoisen tokkuraisena – yllättävää kyllä, tämä oli melkeinpä ainoa kerta koko loman aikana, kun koin mitään aikaerorasituksen tapaista. Iltaisin olin kyllä väsynyt, etenkin retkien jälkeen, mutta päivisin en juurikaan, ja aamuisin olin usein jo ennen kahdeksaa pirteänä aamiaista syömässä. Valon määrän vaikutus virkeyteen ja unentarpeeseen ei taida olla pelkkää huhupuhetta, Dominikaanisessa tasavallassa kun päivän pituus on tähän aikaan vuodesta yli 11 tuntia siinä missä Oulussa se on alle kuusi. Asetin kyllä välipäivillekin aamuherätyksen varmistamaan, että ehdin ajoissa aamupalalle, mutta tarpeeseen se tuli ainoastaan retkipäivien aamuina.

Poistuttuani huoneesta ja nähtyäni matkakohteeni ensimmäisen kerran päivänvalossa sain ensikosketukseni myös siihen, että Karibialla ei kaikki aina toimi ihan niin kuin on ilmoitettu: aamiaista piti olla tarjolla kahdessa ravintolassa, mutta kun suuntasin niistä lähimpään, ruuasta ei ollut tietoakaan. Ihmettelin ensin, oliko aamiaisaika jo ohi, vaikka olin kyllä mielestäni ihan ajoissa liikkeellä, mutta kävikin ilmi, että aamiaista tarjoiltiin vain siinä toisessa ravintolassa, ja se, johon olin ensiksi yrittänyt, oli pelkästään à la carte -käytössä. Muutenkin loman aikana kannatti varautua siihen, että erilaiset ohjeet, kartat ja aikataulut ovat joskus pikemminkin suuntaa-antavia kuin sitovia, mutta mitään sellaista ei tullut eteen, josta ei pienellä suurpiirteisyydellä olisi selvinnyt (lukuunottamatta paluupäivänä hieman ennen lentokentälle lähtöä sattunutta kommellusta, mutta siitä enemmän sitten kun matkakertomus etenee sinne saakka).

Hotellialueelta löytyi paljon tikimajahenkistä
arkkitehtuuria. Kuvassa kalaravintola Sea Scape.

Myöskään infrastruktuuri ei Dominikaanisessa tasavallassa ole ihan sillä tasolla, johon Suomessa on saanut tottua: ainakin Sosúassa kadut ja etenkin jalkakäytävät olivat kapeita ja heikkokuntoisia ja katuvalaistus ydinalueiden ulkopuolella niukkaa tai olematonta. Koko ajomatka lentokentältä Sosúaan meni käytännössä aivan pilkkopimeässä, millä on kyllä myönteinenkin puolensa, sillä mitä vähemmän valosaastetta, sitä paremmin tähdet näkyvät. Iltaisin olikin mukava viettää hetki jossain hotellialueen pimeässä nurkassa ihan vain aurinkotuolilla loikoillen, katsellen tähtitaivasta ja kuunnellen aaltojen lyöntiä rantaan.

Infrastruktuurin puutteet näkyivät siinäkin, että edes sähköt eivät toimineet pätkimättä, saati sitten tietoliikenneyhteydet. Sähkökatkot olivat päivittäisiä, joskin hotelleissa on tyypillisesti omat varavoimageneraattorit, jotta me hienohelmaiset turistit emme joutuisi kohtuuttomasti kärsimään pimeydestä ja ilmastoinnin puutteesta, joten valot sammuivat yleensä vain sekunniksi tai pariksi. Matkapuhelinverkkokin on Dominikaanisessa tasavallassa melko epäluotettava, eikä niillä roaming-hinnoilla toki liiemmin huvittaisikaan soitella tai viestitellä, datasiirrosta puhumattakaan. Oppaat suosittelivat käyttämään yhteydenpitoon mieluiten WhatsAppia, ja wifi-yhteyksiä olikin ainakin turistialueilla tarjolla varsin laajalti hotelleissa, ravintoloissa ja jopa retkibusseissa. Internet-pimennossa ei siis tarvinnut olla kovin pitkiä aikoja kerrallaan ellei välttämättä halunnut, tosin loman loppuvaiheessa hotellin wifi oli täysin nurin pitkälti toista vuorokautta ja toimi sen jälkeenkin ainoastaan vastaanotossa.

Mitään merkittäviä tapahtumia tai aktiviteetteja ensimmäiseen päivään ei sisältynyt. Kävin matkatoimiston infotilaisuudessa, kävelin pankkiin vaihtamaan rahaa ja kuljeskelin ympäri Sosúaa, muuten sitten vain söin, join ja lepäilin. Selvästi olin kuitenkin löytänyt kaiken, mitä olin tullut Dominikaanisesta tasavallasta hakemaan: aurinkoa, merta, palmuja ja helppoa elämää, laadukasta rommia unohtamatta. Tästä tulisi hyvä viikko!