Missä? 27 West Port, Edinburgh, Skotlanti.
Pari viikkoa taannoisen Limerickin-reissuni jälkeen lähdin jälleen matkailemaan, tällä kertaa Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin, jossa vietin pitkän viikonlopun, lokakuun viimeinen maanantai kun on Irlannissa vapaapäivä. Edinburghin vanhakaupunki ei välttämättä ole ensimmäinen paikka, jossa odottaisi törmäävänsä tikibaariin, mutta niin vain siellä sellainen nököttää linnavuoren varjossa ja kivenheiton päässä White Hart Inn -pubin ja Greyfriarsin hautausmaan kaltaisista ikonisista paikoista. Kun vielä hotellini sattui olemaan samoilla kulmilla, niin pakkohan tämä erikoisuus oli käydä testaamassa.
Erinäisistä syistä päädyin menemään baariin vasta maanantaina nauttimaan viimeisen drinkin ennen lentokentälle lähtöä. Paikka oli juuri avautunut, olin ainoa asiakas ja baarimikko vaikutti siltä kuin olisi ollut hieman hämmentynyt siitä, että siellä oli yleensäkään ketään siihen aikaan. Myöhemmin illalla ja etenkin viikonloppuisin meininki on epäilemättä ihan eri luokkaa. Sisustus oli melko sekalainen kokoelma enemmän tai vähemmän teemaan liittyvää roipetta, katosta roikkuvat kanoottivalaisimet olivat hauska yksityiskohta mutta Guinness Rugby -aiheiset tavarat suoraan sanoen vähän häiritsivät, vaikka rugbya lajina arvostankin. Soittolistalta löytyi kevyttä rokkia eri vuosikymmeniltä, vähän kantriakin – ei erityisen tikiä. Drinkkilistakaan ei ollut järin puhdasoppinen, esimerkiksi Espresso Martinia en todellakaan tikicocktailiksi laskisi. Mielikuvitustakin olisin kaivannut enemmän, samoin paikallisväriä – kun kerran Skotlannissa ollaan, niin viskipohjaisia drinkkejä soisi olevan listalla enemmän, eikä paikallisia ginejäkään juuri näkynyt.
Juomaksi valitsin Zombien, jonka ainesosat listan mukaan olivat "Zombie mix", banaani- ja persikkaliköörit, Angostura bitters, appelsiini-, ananas- ja limemehut sekä päällimmäisenä overproof-rommi. Talon Zombie mixin sisältö puolestaan on "Captain - Captain - Captain" – pelkkää Captain Morganiako siis? Esillepano oli asiaankuuluvan näyttävä, drinkki tarjoiltiin liekehtivänä pääkallon muotoisessa hillopurkissa, jossa silmäkuoppien kohdalle oli aseteltu mansikkalohkot. Maultaan se toi mieleen kirpeän hedelmäkarkin; ei likimainkaan niin kompleksinen kuin esikuvansa, muttei nyt ihan yksiulotteinenkaan. Ihan kelpo cocktail, mutta kiinnostaisi kyllä tietää, miltä se maistuisi jos rommien laatuun vähän panostettaisiin, ja laadukkaita rommeja oli kyllä tiskin takana yllin kyllin, Flor de Caña -maistelulaudan olisi saanut vajaalla 20 punnalla. Kaiken kaikkiaan 52 Canoes on Edinburghin-kävijälle harkitsemisen arvoinen paikka jos kaipaa vaihtelua perinteiseen pubimeininkiin, mutta jos nimenomaan tasokkaita cocktaileja hakee, niin arvelisin että kaupungista parempiakin baareja löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti