Suuria oluita pieninä annoksina

Mikä? Suuret Oluet – Pienet Panimot -olutfestivaali 31.8.–2.9.2017.
Missä? Kauppatori, Oulu.

SOPP-festivaali tuli tänä kesänä ensimmäistä kertaa Ouluun, joka sai myös kunnian päättää kiertueen. Helsingin tapahtumaan verrattuna panimoja oli edustettuina puolet vähemmän, mutta kuitenkin parikymmentä, joten maisteltavaa kyllä riitti. Luonnollisesti joukossa mukana olivat kaikki Oulun seudun panimot eli Sonnisaari, Maistila, Ylikylä ja Hailuoto. Järjestäjän mukaan torstaista lauantaihin kestänyt tapahtuma täytti tavoitteensa ja järjestetään myös ensi vuonna, joten selvästi tällaiselle festivaalille oli kysyntää Oulussakin.

Lauantaina alkuiltapäivästä festarialueelta
löysi vielä helposti istumapaikan.

Arvatenkin Turun puukotusiskun vuoksi turvatoimet alueelle saavuttaessa olivat tavallista tiukemmat: Helsingissäkin kyllä pengottiin laukut, mutta Oulussa sen lisäksi skannattiin kävijät metallinpaljastimella. Ainakin lauantaina päivällä tästä aiheutunut viivytys oli kuitenkin varsin vähäpätöinen. Itse festivaalialue oli ruokakojujen aluetta ja tupakkapaikkaa lukuunottamatta kokonaisuudessaan katettu, joten edes perjantain sadesää ei olutkansaa päässyt juurikaan lannistamaan.

Aloitin maistelun Olu Bryki Raumin Kullervo-ruissahdilla, mutta sen jälkeen siirryin Teerenpelin 4,5-prosenttiseen Savannisamu-passionhedelmäaleen, jonka olin etukäteen päättänyt arvioida blogia varten. Vahvasti passionhedelmältä tuoksuvan oluen maku on tasapainoisen hedelmäinen ja mukavan kirpakka, mutta ehkäpä hivenen laiha. Omaan makuuni hapokkuutta on vähän turhankin runsaasti ja toisaalta humalaa olisi voinut käyttää jonkin verran ronskimmin. Ei huono, mutta aiemmin maistamani Maistilan La Ola! taitaa kuitenkin viedä voiton. Täytynee silti pitää silmät auki, josko Savannisamua löytyisi kaupoista, jos ja kun ensi kesän helteet saapuvat.

Tikiloikan profiiliin sopivia oluita oli Oulussa tarjolla huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä; Savannisamu ja La Ola! taisivat olla itse asiassa ainoat. Hedelmäpommien sijaan huomioni kiinnittyikin erilaisiin humaloimattomiin perinneoluisiin sekä yleisemmin erilaisilla luonnonantimilla maustettuihin oluisiin. Sahtien ohella maistettavana oli gruit alea ainakin paria eri sorttia, kuusenkerkkäolutta samoin, ja mikäpä siinä – kyllähän Suomen luonnosta löytyy monenmoista hienoa juomien maustamiseen soveltuvaa marjaa ja yrttiä. Erikoismaininnan villiyrttien ennakkoluulottomasta käytöstä ansaitsee Fiskarsin panimo, jonka Kaksi Kotia Vailla Humalaa on maustettu pujolla, mesiangervolla, apilankukalla, kanervalla, siankärsämöllä ja pakurikäävällä. Tykkäsin kovasti myös Fiskarsin, Hiisin ja Mathildedalin yhteistyönä syntyneestä, vadelmanlehdellä maustetusta Öö De Kolome -saisonista.

Ruokaakin oli tarjolla. Atkins-burgerin pihvit olivat
läpikypsiä, mutta silti kyllin meheviä. Suolaa ja
pippuria olisi voinut vähän säästelläkin.

Hieman jäi harmittamaan se, että Suomen parhaaksi olueksi tänä vuonna kruunattu Hopping Brewsters -panimon Thunder Chief -IPA oli myyty loppuun, joten en päässyt kokeilemaan, onko se ykkössijansa arvoinen. Myös erilaisia tislaamotuotteita olisi ollut mielenkiintoista kokeilla, mutta niitäkin oli myynnissä niin paljon erilaisia, että kiinnostavien tuotteiden testaamiseen olisi helposti saanut uppoamaan useamman tunnin, ja vierailupäivälle oli aikataulutettu vielä muutakin ohjelmaa. Väkevämpiä juomia tarjoiltiin ainakin Teerenpelin, Lammin sahdin, Fiskarsin panimon ja Tornion panimon tiskeillä – hauska nähdä, että myös pientislaamokentälle ilmaantuu uusia yrittäjiä.