Nyt kun maraschino-likööripullo on ostettu ja korkattu, ajattelin kokeilla saman tien paria muutakin reseptiä, joihin sitä tarvitaan ja jotka ovat minua jo hyvän tovin kiinnostaneet. Näistä ensimmäisenä on vuorossa tämä Don the Beachcomberin Zombie-resepti, joka on parikymmentä vuotta alkuperäistä versiota tuoreempi tapaus:
Zombie (1956)
2¼ cl limemehua
1½ cl greippimehua
4½ cl ananasmehua
¾ cl falernumia
3¾ cl puolitummaa puertoricolaista rommia (tai vastaavaa)
3 cl tummaa jamaikalaista rommia
3 cl Lemon Hart 151 -rommia
2¼ cl maraschino-likööriä
¼ tl grenadiinia
2 hölskyä Angostura bittersiä
6 tippaa (⅛ tl) Pernod'ta
kourallinen jäämurskaa
Pane kaikki ainekset blenderiin ja blendaa suurella nopeudella korkeintaan 5 sekuntia. Kaada siivilöimättä korkeaan lasiin, lisää tarvittaessa jääpaloja. Koristele mintunoksalla.
Beachbum Berry luonnehtii Sippin' Safari -kirjassaan juomaa "rauhoittavaksi uinniksi Lethe-joessa, joka sai meidät unohtamaan kaikki meille koskaan tapahtuneet epämiellyttävät asiat". Aivan noin runolliselle tuulelle se ei minua saanut, mutta olin kyllä yllättynyt siitä, miten paljon pehmeämmältä tämä Zombie vaikutti alkuperäiseen verrattuna. Reseptien väliset erothan ovat pääasiassa sekoitussuhteiden muutoksia: ainoat täysin uudet komponentit uudemmassa reseptissä ovat ananasmehu ja maraschino, ja ainoa vanhemman reseptin ainesosa, joka uudemmasta tyystin puuttuu, on kanelisiirappi. Lopputuloksissa lukuisat pienet erot kuitenkin kertautuvat, ja Berry kuvaileekin eloisaan tyyliinsä, että jos vuoden 1956 Zombie on myyttinen unohduksen virta Lethe, alkuperäinen on kuohuvien koskien Coloradojoki, josta uimari ei kolhuitta selviä.
Kaikki on toki suhteellista: niille, joiden makuun alkuperäinen Zombie on aivan liian viinainen, tämä uudempi versio tuskin on sen suositeltavampi. Alkuperäisen tavoin se myös sisältää sen verran tuhdin annoksen alkoholia, että jo yhden juoman jälkeen on hyvä pitää kunnon lepotauko, joten Hemingway Daiquirin testaaminen jääköön toiseen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti