Niin kutsutut trooppiset drinkit eivät tunnetusti useinkaan ole oikeasti tropiikista lähtöisin, mutta poikkeuksiakin toki löytyy. Yksi näistä on Singapore Sling, joka nimensä mukaisesti on peräisin Singaporesta – tarkemmin sanottuna sen kotipaikkana pidetään Raffles-hotellin Long Baria, jossa sen keksi vuonna 1915 (tai jonkin verran aiemmin) baarimestari Ngiam Tong Boon. Näin siis ainakin yleisesti kerrotun syntytarinan mukaan; asiaa tutkineet tuntuvat olevan sitä mieltä, että kyseessä on pikemminkin jonkin jo ennestään tunnetun cocktailin muunnelma kuin Ngiamin oma luomus, joskaan siitä, mikä juoma Ngiamin reseptiä on inspiroinut, ei ole yksimielisyyttä.
Myöskään siitä, mikä loppujen lopuksi on Singapore Slingin "oikea" resepti, ei ole minkään sortin konsensusta. Muunnelmia riittää loputtomiin, ja niitä kaikkia yhdistäviä elementtejä näyttäisivät olevan lähinnä gini ja kirsikkalikööri. Edes Beachbum Berry tiimeineen ei ole onnistunut pääsemään varmuuteen drinkin autenttisesta koostumuksesta, mutta tarjoaa sen sijaan oheisen version, joka hänen mukaansa on kaikista testatuista paras:
Singapore Sling
3 cl limemehua
3 cl Heering-kirsikkalikööriä
1½ cl Bénédictine-yrttilikööriä
1½ cl brandyä
6 cl giniä
4½ cl soodavettä (tai enemmän maun mukaan)
Kaada ainekset shakeriin soodavettä lukuunottamatta ja ravista jääpalojen kera. Lisää soodavesi, sekoita ja siivilöi korkeaan lasiin. Lisää jäitä niin että lasi täyttyy, koristele appelsiiniviipaleella ja mintunoksalla.
Ylläolevan lisäksi Berryn kirjassa kerrotaan pari muutakin ohjetta. Ensimmäinen näistä on Don the Beachcomberin versio, joka koostuu sitruunamehusta, kirsikkalikööristä, ginistä ja soodavedestä – kuulosti melko tylsältä, joten kokeilin sen sijaan verrokiksi reseptiä, jossa ainesosia on jo lähemmäs kymmenen ja joka ilmeisestikin on lähellä Rafflesin nykyistä Singapore Slingiä:
- 6 cl giniä
- 6 cl ananasmehua
- 2¼ cl limemehua
- 2¼ cl Heering-likööriä
- ¾ cl Cointreau-likööriä
- ¾ cl Bénédictine-likööriä
- ¾ cl grenadiinia
- 1 hölsky Angostura bittersiä
- 1½ cl soodavettä (tai enemmän maun mukaan)
Metodi on sama kuin edellä. Kuten reseptejä vertailemalla saattaa arvatakin, tämä jälkimmäinen versio on makeampi ja hedelmäisempi, kun taas ensimmäinen menee enemmän viina edellä. Molemmat ovat oikein hyviä, enkä oikeastaan osaa nimetä yksiselitteistä suosikkiani, tilanteesta ja mielialasta riippuen saatan valita kumman tahansa. Kannattaa kokeilla kumpaakin, etenkin kun kaikki näihin tarvittavat viinakset löytyvät Alkosta, joskin osan saattaa joutua tilaamaan verkkokaupan kautta lähimyymälään – esimerkiksi Bénédictineä on kirjoitushetkellä suoraan saatavilla vain seitsemässä toimipaikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti