keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Kuukauden kulaus: Living on the edge

Mikä? Piña Colada Berliner Weisse. Edge Brewing, Espanja. Alk. 6,0%, 9 EBU.
Missä? Alko, tilausvalikoima.

Lokakuun kynnyksellä ollaan, mutta viime päivät ovat olleet oikein mukavan aurinkoisia, joten leikitäänpä, että on vielä kesä, ja maistellaan hedelmäistä berliner weissea. Espanjan lämmöstä. Amerikkalaiskaksikon perustama barcelonalaispanimo Edge Brewing on minulle aivan uusi tuttavuus, mutta se on toiminut vuodesta 2013 ja on siten käsityöläispanimoksi jo verrattain etabloitunut. Vuonna 2014 RateBeer on nimennyt sen peräti maailman parhaaksi uudeksi panimoksi, joten laatua voisi odottaa olevan tarjolla, ja oluen nimestä päätellen tietenkin ananasta ja kookospähkinää.

Väriltään olut on hyvin hailakan keltainen. Tuoksu on jotenkin outo ja epäharmoninen, kookospähkinä erottuu kyllä, mutta Piña Colada ei todellakaan ole ensimmäinen mielleyhtymä. Maku on miellyttävämpi, muttei kovin tasapainoinen sekään, vaan kovin hyökkäävä. Ananasta kaipaisi enemmän ja hapokkuutta vähemmän, kookoksen maku on kyllä mukavan lempeä, mutta se ei riitä tasapainottamaan. Ananas nousee parhaiten esiin jälkimaussa ja jää kivasti suuhun viipyilemään, mutta muuten lopetus on vaisuhko. Hyvä panimo varmaankin on kyseessä, pitänee kokeilla sen muitakin tuotteita, mutta tämä ei kyllä vakuuttanut.

maanantai 31. elokuuta 2020

Kuukauden kulaus / baanalla: Põhjanmaan kautta

Mikä? Kirg. Põhjala Brewery, Viro. Alk. 6,0%, 15 IBU.
Missä? St. Michael, Oulu.

St. Michael -irkkupubissa ollaan tässä blogissa vierailtu ennenkin, mutta tallinnalainen Põhjala-panimo taitaa Tikiloikan kontekstissa olla uusi tuttavuus. Oluita harrastaville lukijoille panimo toki lienee tuttu, siinä määrin laadukasta tavaraa Suomenlahden etelärannalta tulee. Põhjalan Kirg on tyyliltään veriappelsiinilla ja passionhedelmällä maustettu IPA, väriltään oljenkeltainen ja samea. Tuoksussa nenääni hyppää ensimmäisenä mehukas veriappelsiini, palettia täydentävät kukkaisa makeus ja passionhedelmän johtama trooppinen hedelmäisyys.

Oluen humaloinnissa on menty selvästi aromit edellä, katkeroiden puolesta Kirg on melko lunki tapaus, eikä ehkä olisikaan suuri vääryys luokitella se NEIPA:ksi vaikkei panimo näin teekään. Toisaalta suutuntuma on kohtalaisen hapokas, mitä taas ei niinkään pidetä Uuden-Englannin tyylille ominaisena. Humalat ja hedelmät joka tapauksessa pelaavat sangen mallikkaasti yhteen ja kokonaisuus on oikein maukas – lajissaan oiva, mikä se laji nyt sitten lopulta onkaan, varsinaiseksi hedelmäolueksikaan en tätä ihan laskisi. Joisin toistekin!

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Sling along

Niin kutsutut trooppiset drinkit eivät tunnetusti useinkaan ole oikeasti tropiikista lähtöisin, mutta poikkeuksiakin toki löytyy. Yksi näistä on Singapore Sling, joka nimensä mukaisesti on peräisin Singaporesta – tarkemmin sanottuna sen kotipaikkana pidetään Raffles-hotellin Long Baria, jossa sen keksi vuonna 1915 (tai jonkin verran aiemmin) baarimestari Ngiam Tong Boon. Näin siis ainakin yleisesti kerrotun syntytarinan mukaan; asiaa tutkineet tuntuvat olevan sitä mieltä, että kyseessä on pikemminkin jonkin jo ennestään tunnetun cocktailin muunnelma kuin Ngiamin oma luomus, joskaan siitä, mikä juoma Ngiamin reseptiä on inspiroinut, ei ole yksimielisyyttä.

Myöskään siitä, mikä loppujen lopuksi on Singapore Slingin "oikea" resepti, ei ole minkään sortin konsensusta. Muunnelmia riittää loputtomiin, ja niitä kaikkia yhdistäviä elementtejä näyttäisivät olevan lähinnä gini ja kirsikkalikööri. Edes Beachbum Berry tiimeineen ei ole onnistunut pääsemään varmuuteen drinkin autenttisesta koostumuksesta, mutta tarjoaa sen sijaan oheisen version, joka hänen mukaansa on kaikista testatuista paras:

Singapore Sling
3 cl limemehua
3 cl Heering-kirsikkalikööriä
1½ cl Bénédictine-yrttilikööriä
1½ cl brandyä
6 cl giniä
4½ cl soodavettä (tai enemmän maun mukaan)

Kaada ainekset shakeriin soodavettä lukuunottamatta ja ravista jääpalojen kera. Lisää soodavesi, sekoita ja siivilöi korkeaan lasiin. Lisää jäitä niin että lasi täyttyy, koristele appelsiiniviipaleella ja mintunoksalla.

Ylläolevan lisäksi Berryn kirjassa kerrotaan pari muutakin ohjetta. Ensimmäinen näistä on Don the Beachcomberin versio, joka koostuu sitruunamehusta, kirsikkalikööristä, ginistä ja soodavedestä – kuulosti melko tylsältä, joten kokeilin sen sijaan verrokiksi reseptiä, jossa ainesosia on jo lähemmäs kymmenen ja joka ilmeisestikin on lähellä Rafflesin nykyistä Singapore Slingiä:

  • 6 cl giniä
  • 6 cl ananasmehua
  • 2¼ cl limemehua
  • 2¼ cl Heering-likööriä
  • ¾ cl Cointreau-likööriä
  • ¾ cl Bénédictine-likööriä
  • ¾ cl grenadiinia
  • 1 hölsky Angostura bittersiä
  • 1½ cl soodavettä (tai enemmän maun mukaan)

Metodi on sama kuin edellä. Kuten reseptejä vertailemalla saattaa arvatakin, tämä jälkimmäinen versio on makeampi ja hedelmäisempi, kun taas ensimmäinen menee enemmän viina edellä. Molemmat ovat oikein hyviä, enkä oikeastaan osaa nimetä yksiselitteistä suosikkiani, tilanteesta ja mielialasta riippuen saatan valita kumman tahansa. Kannattaa kokeilla kumpaakin, etenkin kun kaikki näihin tarvittavat viinakset löytyvät Alkosta, joskin osan saattaa joutua tilaamaan verkkokaupan kautta lähimyymälään – esimerkiksi Bénédictineä on kirjoitushetkellä suoraan saatavilla vain seitsemässä toimipaikassa.

perjantai 31. heinäkuuta 2020

Kuukauden kulaus: Etkoilua

Mikä? Passion Fruit Twist. ETKO Brewing. Alk. 5,0%.
Missä? Juomapuohi Shop & Bar, Oulu.

Viime postauksessa esittelemästäni Juomapuohista löytyi sen verran laaja kattaus kiinnostavia oluita, että kuukauden kulaus otetaan tällä kertaa tuplana. Maisteltavana on kaksi variaatiota jo kovin tutuksi tulleesta teemasta, passionhedelmäsourista, molemmat helsinkiläiseltä ETKO Brewingilta; ensimmäisenä vuorossa on Passion Fruit Twist, joka on maustettu hedelmän lisäksi vaniljalla. Olut on sameahko ja hailakan keltainen, tuoksu on odotetusti voimakkaan passionhedelmäinen ja oikein herkullinen. Maku sen sijaan jää mielestäni hieman latteaksi, olisin kaivannut tähän rohkeampaa otetta. Perushyvä hedelmäsour, mutta enempäänkin olisi ollut potentiaalia.

Mikä? Passionberry Haze. ETKO Brewing, Alk. 4,5%.

Passionberry Haze lisää kierroksia heittämällä keitokseen passionhedelmän ja vaniljan kaveriksi vadelmaa ja laktoosia. Sameahko juoma tämäkin, väriltään punainen kuin vadelma – Camparikin tulee mieleen, etenkin kun lasin nostaa aurinkoon, mutta siitä ei liene reilua antaa miinuspisteitä. Tuoksuakin hallitsee marja, mutta passionhedelmäkin on kyllä edelleen selvästi läsnä, ja yhdistelmä toimii itse asiassa erittäin hyvin. Sama pätee makuun, ja muutenkin tämä on jo selvästi kiinnostavampi tapaus kuin Passion Fruit Twist, alkoholia on hieman vähemmän mutta potkua ja luonnetta selvästi enemmän. Täytyypä pitää passion-vattu-kombo mielessä myös uusia drinkkireseptejä ajatellen!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Baanalla: Koronakesän patiokierros

Koronakevät ravitsemusliikkeiden pakkosulkemisineen koetteli ravintola- ja panimoaloja pahemman kerran, ja molemmille tuli epäilemättä helpotuksena se, kun kesän koittaessa oli taas sallittua myydä ruokaa ja juomaa myös paikan päällä nautittavaksi. Etenkin alkuun meno oli huomattavasti vapaampaa terasseilla kuin sisätiloissa, ja ehkäpä osin tästä johtuen Oulussakin on tänä kesänä avattu useita uusia terasseja, täkäläisittäin patioita. Kävin kiertämässä näistä kolme, joista jokainen toimii hieman eri konseptilla.

Mikä? Mallasterassi.
Missä? Kirkkokatu 17, Oulu.

Pari vuotta sitten avattu Mallaskellari on Oulun olutravintoloista uusimpia ja sijaitsee nimensä mukaisesti kellarikerroksessa, Rotuaarin aukion laidalla. Yksi perustajista on Budapestista Ouluun emigroitunut panimomestari Bence, ja saatavilla onkin myös mestarin omilla resepteillä pantuja oluita. Hiljattain avattu Mallasterassi on pubin maanpäällinen laajennus, ja sen voisi kuvitella olevan bisnekselle hyväksi jo senkin takia, että ennen sitä paikka oli satunnaiselle ohikulkijalle jokseenkin huomaamaton.

Patiobaarin kahdeksassa hanassa oli ilmeisestikin edellisen päivän tap takeover -tapahtuman peruina useita espoolaisen Masis Breweryn oluita, joista valitsin maistettavaksi persikalla ja passionhedelmällä maustetun Peaches with Passion -sourin. Samean ja vaaleahkon keltaisen oluen tuoksu oli runsaan hapan ja mehumainen, maku puolestaan mukavan pehmeä ja etenkin persikka pääsi siinä oikeuksiinsa. Miellyttävän olutelämyksen viimeisteli lempeän viljainen jälkimaku.

Missä? Kirkkokatu 17, Oulu.

Vielä Mallaskellariakin uudempi tulokas, pienpanimo-oluisiin erikoistunut kauppa ja baari Juomapuohi, aloitti taipaleensa Pakkahuoneenkadulla mutta siirtyi siitä hieman suurempiin tiloihin samaisen Rotuaarin aukion laidalle, mikä teki mahdolliseksi myös pikkuruisen terassin avaamisen. Mallaskellaristakin voi ostaa olutta myös mukaan, mutta Juomapuohissa vähittäismyynti on olennainen osa konseptia, yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin kuin anniskelu.

Puohin myyntiartikkelit ovat pääasiassa pulloja ja tölkkejä, mutta hanojakin on kolme; käyntipäivänä niissä oli tarjolla olutta Suomesta, Saksasta ja Venäjältä. Näistä valitsin turkulaisen Orava Brewingin Mama's Pien, joka on mustaherukalla, kardemummalla, vaniljalla ja laktoosilla maustettu sour ale. Tumman purppuraisen juoman tuoksu oli makeahko, siinä oli tietenkin mustaherukkaa mutta myös aavistus raparperia sekä jonkinlaista viinimäisyyttä. Jotain sellaista löytyi maustakin – punkkua muistuttava väri toki saattoi osaltaan olla mielleyhtymää aiheuttamassa – mutta ennen kaikkea se oli kuitenkin marjaisa ja tuhdin hapokas, jopa siinä määrin että ilman laktoosin pyöristävää vaikutusta happamuus olisi varmaan mennyt jo överiksi. Makupaletti kieltämättä toi mieleen marjapiirakan ja vaniljakastikkeen, joten oluen nimi on perin osuva. Ei kovin tikiä, mutta maistuvaa kyllä.

Missä? Kaarnatie 20, Oulu.

Maistila-panimon kesäterassi toimii panimon yhteydessä Alppilan teollisuusalueella, joten miljöö on karunpuoleinen eikä sitä ole turhaan yritetty siloitella esimerkiksi hienoihin kalusteisiin satsaamalla, joskin pieni esiintymislava löytyy keikkoja ym. kulttuuritapahtumia varten. Muutenkin toiminta vaikuttaa kokeiluluonteiselta, patio on avoinna säännöllisen epäsäännöllisesti ja säävarauksella – on toki ymmärrettävää, että baarin pyörittäminen tulee tärkeysjärjestyksessä vasta kolmantena itse panimon ja sen juomamyymälän jälkeen. Pienenä erikoisuutena tarjolla on Maistilan oluiden ohella skotlantilaisiin single malteihin painottunut valikoima laatuviskejä.

Tilaamani Tropiikissa on Maistilan ja virolaisen Tankerin yhteistyön tulos, jossa hedelmäistä makua antamassa on passionhedelmää, mangoa, aprikoosia ja vielä greippiäkin. Oluen väri oli samea ja oranssihtavan kullankeltainen, tuoksu mehukkaan passionhedelmäinen. Maku oli sopivasti hapan, mutta ylenpalttisen kuuloisesta hedelmäcocktailista huolimatta ei mikään trooppisten aromien ilotulitus eikä muutenkaan erityisen luonteikas vaan aika geneerinen. Odotin tältä kyllä enemmän – vai olenko vain maistellut näitä hedelmäsoureja jo niin paljon että olen turtunut niihin ja ne alkavat kaikki maistua samalta?


tiistai 30. kesäkuuta 2020

Kuukauden kulaus: Milkshake IPA brings all the boys to the yard

Mikä? Milkshake IPA. The Garden Brewery, Kroatia. Alk. 6,2%, 35 IBU.
Missä? Alko, erikoiserä.

Kuukauden kulaus on vaihteeksi peräisin vähemmän tunnetusta olutmaasta: oluen tuottaneen Garden Breweryn kotipaikka on Kroatian pääkaupunki Zagreb. Tämä mansikalla, mangolla, passionhedelmällä ja vaniljalla maustettu IPA on ensimmäinen Tikiloikkaan arvioimani kroatialainen olut, ja taitaapa muuten olla myös ensimmäinen koskaan maistamani kroatialainen olut! Edellämainittujen aromien ohella olueen on lisätty laktoosia, eli kyseessä on milkshake IPA, kuten nimi sanookin.

Oluen väri on vaaleahko meripihka. Tuoksussa nousee päällimmäisenä esiin mansikka, ja etenkin näin kesäaikaan väistämätön assosiaatio onkin mansikkajäätelötötterö. Ensivaikutelma vahvistuu maussa, kun mansikkaan yhdistyy laktoosin ja vaniljan pehmeys. Humalointi tuo jonkin verran kipakkuutta pehmeyden vastapainoksi, mutta mikään superkatkeroinen IPA tämä ei ole, vaan kokonaisuus on miltei samettinen ja... no, hyvinkin pirtelömäinen. Eksoottisempien hedelmien kontribuutio makuun jää kylläkin epäselväksi, mutta kyllä tämä kelpaa erittäin hyvin tällaisenaankin!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Born to rum

Innostuin juhannusviikonloppuna pitkästä aikaa etsiskelemään Beachbum Berryn kirjasta jotain uutta reseptiä kokeiltavaksi, ja löysinkin hellesäihin oikein mainiosti istuvan jäähilejuoman. Itse asiassa olen tainnut jo hyvän aikaa sitten päättää kokeilla tätä, päätellen siitä että minulla oli valmiiksi kaapissa kaikki tarvittavat ainekset – mukaan lukien karhunvatukkalikööri, johon harvemmin tikidrinkeissä törmää – mutta syystä tai toisesta en ole sitä tehnyt, tai jos olenkin niin en ole siitä blogiin mitään kirjoittanut. On siis korkea aika korjata asia!
Rum Runner
5 cl limemehua
3 cl karhunvatukkalikööriä
3 cl banaanilikööriä
2 cl grenadiinia
2½ cl overproof-rommia

Pane blenderiin pussillinen jääpaloja ja lisää muut ainekset. Blendaa tasaiseksi ja kaada tuoppiin.
Kirjan mukainen resepti speksaa sangen kummallisia mittoja, kuten "7/8 unssia", joten olen vähän suoraviivaistanut ohjetta pyöristämällä määriä ylöspäin mittaamisen helpottamiseksi. Toisaalta jäitä kehotetaan varsin epämääräisesti laittamaan blenderin kannu puolilleen – ei sanaakaan siitä, minkä kokoinen blenderi mahtaisi olla kyseessä. Jonkinlaista osviittaa antoi kuitenkin se, että suositeltu tarjoiluastia on "pint glass", ja maunkin puolesta yksi jääpalapussillinen jäitä tuotti hyvän lopputuloksen.

Berryn kertoman syntytarinan mukaan drinkki on peräisin vuodelta 1972, Florida Keys -saarilta, Holiday Isle Resort -hotellista (nyk. Postcard Inn). Kuulemma siihen aikaan hotellin asiakkaat saivat sekoitella omat juomansa baaritiskin päälle jätetyistä pulloista, ja muuan "Tiki John" Ebert sai käsillä olleista aineksista aikaiseksi tällaisen luomuksen. Lienee turvallista olettaa, ettei Tiki John ole ainakaan heti kättelyssä lähtenyt mittailemaan liköörejä kahdeksasosaunssin tarkkuudella, mutta baari on joka tapauksessa edelleen olemassa ja Rum Runner on sen signature-drinkki, joten sinne vain Floridan-kävijät testaamaan tätä klassikkococktailia sen alkulähteillä – siis sitten joskus kun rapakon taakse matkustaminen on taas jollain lailla suotavaa.

Aineksista suomalaisittain vaikeimmin hankittava on ehkä hieman yllättäen karhunvatukkalikööri; oman Bols Blackberryni olen kaiketi tilannut verkosta, koska Alkon valikoimasta sitä ei löydy. Lähin vastine taitaa olla Chambord Black Raspberry, josta en osaa sanoa muuta kuin että jos sitä raaskii tähän tuhlata, lopputulos tuskin on huono. Overproof-rommejakaan ei Alkossa ole kuin yksi, Plantation O.F.T.D., mutta aiemmin maistamieni Plantation-sarjan rommien perusteella uskallan väittää, että laatutuote on kyseessä, eikä se varmasti ainakaan itse käyttämälleni Bacardi 151:lle häviä – kokeilemisen arvoinen muissakin erityisväkevää rommia kysyvissä cocktaileissa, kuten vaikkapa legendaarisessa Zombiessa. Grenadiini kannattaa tähän juomaan (ja miksipä ei muutenkin) keittää itse granaattiomenatäysmehusta ja sokerista, se pääsee tässä hyvin oikeuksiinsa.