Netflix & chill(i)

Tammikuu vierähti jo ja helmikuukin on lopuillaan, mutta kyllähän hyville alkoholittomille(kin) drinksuille on aina tilausta, joten tässä vielä yksi ehdotelma. Potkua juomaan tuovat tällä kertaa inkivääri ja chili:

Red Alert
½ lime
pala tuoretta inkivääriä
pala tuoretta chiliä
1 rkl grenadiinia
tonic wateria

Leikkaa limenpuolikas neljään lohkoon, kuori inkivääri ja poista chilistä siemenet. Pane limelohkot, inkivääri ja chili suuren grogilasin pohjalle ja survo hyvin. Täytä lasi jäillä, kaada päälle grenadiini ja lopuksi tonic. Sekoita varovasti ja tarjoa pillin kera.

Etenkin chilin osalta resepti on mitä suurimmassa määrin mallia "oman maun mukaan", toiset kun tykkäävät tulisemmasta ja toiset eivät niinkään. Omaan versiooni tuli noin kahden euron lantin kokoinen siivu inkivääriä, yksi pieni bird's eye -chilipalko ja puolitoista desiä tonicia.

Nimensä drinkki sai punaisen eli korkeimman tason säävaroituksesta, jonka Irlannin kansallinen sääpalvelu julisti vuosi sitten, pian tänne muuttoni jälkeen, kun maahan iskivät samanaikaisesti Emma-myrsky sekä "Beast from the East" -lempinimen saanut kylmä rintama. Suomalaisen näkövinkkelistä pakkaset ja lumisateet olivat melko vaatimattomia, mutta täkäläisittäin toki poikkeuksellisia, ja sainkin viettää muutaman lekottelupäivän kotosalla, kun julkinen liikenne lakkasi kulkemasta ja työpaikkani suljettiin, kuten myös jokseenkin kaikki muut paikat, joihin olisin saattanut haluta mennä. Myrskytuuli sitä paitsi ulvoi nurkissa siihen malliin, että ihan kernaasti pysyttelin sisätiloissa odottamassa sen laantumista ja nauttimassa lämmittäviä juomia – chilin ansiosta tämäkin sellaisesta käynee, ja voihan tähän tietysti halutessaan lisätä vaikkapa tujauksen giniä.

Kuukauden kulaus: Hedelmäinen huijaus

Mikä? Citra Single Hop IPA. Eight Degrees Brewing, Irlanti. Alk. 5,7%, 62 IBU.
Missä? Sweeney's Wine Merchants, Glasnevin, Dublin.

Mr Tikiloikalla on tällä kertaa hieman huijattu olo – ostin nimittäin kuukauden kulaukseksi oluttölkin, jonka kyljessä luvattiin näkyvästi tarjolla olevan passionhedelmää ja kiinanluumua. Vasta kotona tölkkiä lähemmin tarkastellessa paljastui, että kyse ei ollut laisinkaan oluen valmistusaineista vaan ainoastaan sen maun luonnehdinnasta. No, uusi ostosreissu paremmin Tikiloikan pirtaan sopivan juoman löytämiseksi ei houkuta, joten kelvatkoon nyt sitten, ja saattaahan sitä paitsi käydä niin että lupaukset pitävät kutinsa.

Mitchelstownissa Corkin kreivikunnassa oluitaan panevan Eight Degrees Brewingin Citra Single Hop IPA on nimensä mukaisesti citra-lajikkeella humaloitu IPA, ja juuri citrasta ovat peräisin sen väitetyt trooppiset aromit, mikäli tölkkiin on luottaminen. Väriltään olut on IPA:ksi tummahko, ei tavanomaisen kullankeltainen vaan ennemminkin meripihkan tai kuparin värinen. Tuoksu on kieltämättä hedelmäinen sekä hieman makea, tuo mieleen mangomelonijäätelön – oikein houkutteleva, ajatukset siirtyvät kyllä tropiikkiin.

Maussa on hyvä maltainen runko ja sopivasti humalaa, joskin hieman vähemmän pureva katkerointi olisi enemmän mieleeni. Citralle ominainen greippisyys ja yleinen sitruksisuus tulee selvästi esille, mutta eksoottisempien hedelmien osalta täytyy kyllä sanoa, että niiden tavoittaminen vaatisi joko tarkempaa makuaistia tai vilkkaampaa mielikuvitusta kuin minulta löytyy. Makuprofiili on kuitenkin miellyttävän selkeä ja olut kaiken kaikkiaan oikein nautittava, joten suotakoon harhaanjohtava markkinointi sille anteeksi.

Otetaan hapanta

Kuten Tikiloikan tapoihin kuuluu, vuoden ensimmäinen juoma on alkoholiton drinkki eli mocktail, jotta tipattoman viettäjät eivät jäisi kaikesta huvista paitsi. Vuosi sitten opimme, että tilkka etikkaa tuo mocktaileihin mukavasti potkua, joten valitsin drinkkini lähtökohdaksi siiderietikan, jota Irlannissa käytetään muun muassa vähän hintavampien salt&vinegar-makuisten sipsien maustamiseen. Siispä etikan kaveriksi ripaus suolaa, jonka käyttöön drinkkien raaka-aineena minut vihki The Exchequer Wine Barin juomanlaskija. Suola puolestaan pelaa hyvin yhteen paitsi etikan, myös karamellin kera, joten päätin valita makeuttajaksi karamellisiirapin, jota sopivasti sattui löytymään täkäläisestä lähikaupastani. Näin drinkin pohja rakentui assosiaatioiden kautta ikään kuin itsestään, joskin muiden ainesten valinta ja sekoitussuhteiden kohdalleen hiominen vei tietysti oman aikansa. Tällaiseen reseptiin päädyin:

Sour & Sober
1 cl siiderietikkaa
3 cl limemehua
6 cl ananasmehua
2 cl appelsiinimehua
1 cl karamellisiirappia (esim. Monin)
1 tl grenadiinia
1–2 kierrosta suolaa myllystä

Kaada ainekset shakeriin, ravista jääpalojen kera ja kaada siivilöimättä suureen grogilasiin.

Juoman makuprofiilia voi helposti säätää oman suun mukaiseksi muuttamalla etikan määrää: itse pidän varsin happamista drinkeistä, mutta makeampien ystävä voi käyttää etikkaa senttilitran sijaan vaikkapa teelusikallisen. Suolan määrää kannattaa niin ikään testailla, jotta oma "sweet spot" löytyy, jos nyt sellaista ilmaisua voi tässä yhteydessä käyttää. Jos siiderietikkaa ei ole käsillä, uskoisin että valkoviinietikka toimii kelpo korvikkeena, mutta ainakin itse tykkään kovasti siiderietikan omenaisesta mausta ja keksin sille varmasti paljon muutakin käyttöä, joten suosittelen käyntiä jossain hyvin varustetussa ruokakaupassa.

Kuukauden kulaus: Saisonia englantilaisittain kaverien kesken

Mikä? Matariki New Zealand Saison. Fuller's / Marble Brewery, Britannia. Alk. 5,8%, 32 EBU.
Missä? Alko, tilausvalikoima.

Perinteikäs lontoolaispanimo Fuller's tunnetaan muun muassa London Pride- ja ESB-aleistaan. Viime vuonna lanseeratussa Fuller's & Friends -projektissa Fuller's on tehnyt oluita yhteistyössä kuuden pienemmän englantilaisen panimon kanssa, ja projektin tuloksena syntyneitä juomia on saatavilla Alkosta. Vuoden viimeinen kuukauden kulaus on yksi näistä, manchesterilaisen Marble-panimon kanssa yhteistuumin luotu, viittä viljaa ja neljää uusiseelantilaista humalaa sisältävä Matariki-saison.

Olut on hieman samea ja vaaleahkon keltainen, jotain oljen ja kullan välimaastosta. Tuoksu on raikas ja rehevä, ja siinä on hienoisia vehnäolutmaisia ja jopa sahtimaisia sävyjä, mikä ehkä selittyy ainakin osaltaan sillä, että käytettyjen viljojen joukossa on niin vehnää kuin ruistakin. Maku on pirtsakan poreileva ja hapokas sekä miellyttävän katkeroinen, mutta myös jotenkin hitusen vaisu ja tunkkainen, olisin toivonut enemmän humalten aromia muiden elementtien rinnalle. Oikein mielenkiintoinen ja ennen kaikkea juotava olut joka tapauksessa, maistuisi varmasti etenkin kesäaikaan.

Tässä oli Tikiloikan vuosi 2018. Päivitystahti on viime aikoina erinäisistä syistä supistunut pariin-kolmeen postaukseen kuukaudessa, enkä voi luvata että se siitä välittömässä lähitulevaisuudessa merkittävästi nousisi, mutta lopettamista en suinkaan suunnittele – tikin ihmeellisessä maailmassa on vielä paljon tutkittavaa jäljellä. Onnea ja manuia vuodelle 2019!

Pukki portilla kolkuttaa

Portviini kuuluu ainakin Tikiloikan huushollissa erottamattomasti vuoden pimeisiin ja kylmiin kuukausiin sekä aivan erityisesti joulunaikaan. Portviiniä drinkkien raaka-aineena olen käsitellyt kerran aiemmin, mutta tällä kertaa resepti on omani, ja se on vaihteeksi ginipohjainen. Kas näin:

Passionfruit Portini
3½ cl giniä
2½ cl portviiniä
1 tl Cointreau-likööriä
2 cl limemehua
2 cl passionhedelmäsiirappia

Kaada ainekset shakeriin ja ravista huolella jääpalojen kera. Siivilöi martinilasiin.

Viiniä ja siirappia on juomassa melko runsaasti, joten kokonaisuus on makeahko, mutta gini tuo siihen tanakkuutta ja lime sekä Cointreau puolestaan antavat sen verran sitruksista särmää, että mitenkään mehumainen drinkki ei ole kyseessä. Ginille ominainen yrttisyys yhdessä punaisen värin kanssa tuottaa myös aavistuksen verran glögimäisen vaikutelman, joten julistettakoon tämä nyt sitten Tikiloikan vuoden 2018 viralliseksi jouludrinkiksi – eipähän tarvitse ottaa paineita siitä, että pitäisi keksiä vielä toinen uusi ennen joululomille lähtöä, kun kiireitä riittää muutenkin.

Kuukauden kulaus: Olen kookoskahviportteri ja vaihdan paikkaa

Mikä? CoCo-POW! Porter. Stone Brewing, Saksa. Alk. 7,3%, 25 IBU.
Missä? Sweeney's Wine Merchants, Glasnevin, Dublin.

Tämänkertaisen kuukauden kulauksen on tuottanut alkujaan kalifornialaisen Stone Brewingin vuonna 2014 perustama Berliinin-panimo. Sijainnistaan huolimatta panimo ei näköjään anna Reinheitsgebotin turhaan rajoittaa innovointiaan, CoCo-POW!-portteriin on nimittäin käytetty perinteisempien olutainesten ohella kookoshiutaleita ja kahvipapuja. Lasiin kaadettaessa mustan oluen pinnalle muodostuu jonkin verran kauniin vaaleanruskeaa vaahtoa, joka kuitenkin haihtuu melko pian. Tuoksu on runsaan paahteinen ja maltainen sekä hieman siirappinen, eli jep, portterihan tämä.

Oluen maussa päällimmäisenä ovat makeus ja alkoholi, jopa siinä määrin että ensipuraisu tuntuu suorastaan ylitsekäyvän äitelältä ja viinaiselta. Alkujärkytyksen jälkeen siitä alkaa kuitenkin löytyä enemmän nyansseja, ja on pakko nostaa hattua sille, että mausteiden käyttö on osunut koko lailla nappiin: kookos ja kahvi maistuvat juuri sopivan lempeästi ja tekevät oluesta vähemmän raskasta juotavaa. Talvi-iltojen lämmittäjänä CoCo-POW! aivan epäilemättä toimii muutenkin kuin tölkin kylkeä koristavien palmujen ansiosta, mutta jotain soveliasta purtavaa sen kanssa kuitenkin kaipaisi, ehkäpä juustoja ja tummista hedelmistä tehtyä hilloa.

Vauhtia matelevaan marraskuuhun

Marraskuu on yli puolenvälin ja Irlannissakin on nähty talven ensimmäiset pakkaset, joten eiköhän ala olla taas kuumien drinkkien aika, vaikka viime päivinä onkin ollut leutoa eikä Suomessakaan kuulemma kovin talviselta näytä. Yhdistelin tässä omassa kehitelmässäni elementtejä useista hyviksi havaituista lähteistä: teen käyttäminen tuli Volcano House Hot Buttered Rumista, ananasmehu Hot Zombiesta, amarettoliköörin yhdistäminen ananasmehuun Scorpion Pinchistä, ja viski ja kermavaahto tietenkin klassisesta Irish Coffeesta. Et voilà:

Novemberrific
3 cl irlantilaista viskiä
2 cl amarettolikööriä
1 cl sitruunamehua
2 cl ananasmehua
kuumaa mustaa teetä
2–3 rkl kermavaahtoa
1 cl hyvää tummaa rommia
1 tl sokeria

Pane mukin pohjalle viski, amaretto, sitruunamehu ja ananasmehu. Kaada päälle tee, jätä mukiin tilaa kermavaahtoa varten. Sekoita. Valuta hitaasti päällimmäiseksi kermavaahto, johon on sekoitettu rommi ja sokeri. Tarjoa.

Kerma kannattaa vatkata jämäkäksi, koska se löystyy kun siihen lisätään rommi. Päällyste on hyvä valmistella etukäteen, vaikkapa teen hautuessa, jotta juoma ei turhaan pääse jäähtymään kerman kanssa näpertäessä kun tee on jo kaadettu kuppiin. Itse vähän fuskasin ja ostin kaupan valmista kermavaahtoa, mutta en sentään sitä pursotettavaa sorttia. Rommina käytin jamaikalaista Appleton Estate Reserve Blendiä, viskiksi valitsin vanhan kunnon Jamesonin.